|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 55
�Jos tuo nyt totta olisi, niin on Viljo varmaan se rouvan omena�, sanoi
Maija ja myh�hti.
�Niin�, sanoi Eevi miettiv�sti, �h�nh�n on ainoa iloni t��ll�.� Mutta
sit� sanoessaan tunsi h�n, ettei Maijan selitys h�nt� tyydytt�nyt. Viljo
oli tosin h�nen paras ja ainoa ilonsa, mutta �skeinen uni oli kokonaan
siirt�nyt h�net menneisyyden maailmaan, siksi h�n ehdottomasti
selitykselt� vaati jotain yhteytt� lapsuuden muistojen kanssa.
�No, joko rouva nyt on j�tt�nyt unensa sikseen�, kys�isi Maija hieman
k�rsim�tt�m�sti. �Minulla olisi uutisia kerrottavana. Kuulkaa nyt miten
�sken k�vi!�
�No, miten!� Eevi ei n�kynyt olevan kovinkaan huvitettu, mutta Maijalle
mieliksi kuunteli h�n t�m�n innokasta kertomusta.
�Niin, tiet�k��p�s, kun min� tulen siihen pitk��n k�yt�v��n, joka on
etehisen vieress�, tulee siell� vastaani se kikkarap�inen palvelustytt�
ja s�pl�tt�� jotain, kuka ties mit�, vaikka se tiet��, etten min� heid�n
puhettaan ymm�rr�. Pari kertaa h�n sanoi: �herr Vinlant�, mutta min�
ajattelin, ett� olkoon niit� herroja vaikka viis, ja aioin menn�, mutta
silloin h�n sanoi: �no�, ja nyk�isi k�sivarresta etehiseen. Siell�
riippui naulassa takki, jota h�n osotteli ja sanoi: �kom Vinlant.�
Takissa oli merkkin� kaksi kirjainta, mutta mist� min� lukematon ihminen
niit� ymm�rt�isin, vaan sen min� nyt ymm�rsin, ett� se herra oli
Suomesta, ajatelkaa, Suomesta, rouva kulta!� -- Maija oli ihan
haltioissaan.
�Vieras herra, mit� iloa meill� h�nest�, sanoi Eevi hiukan hymyillen
Maijan innostukselle.
�Niin, mutta Suomesta! Saa taas kerran kuulla puhetta, jota ymm�rt��.�
V�hitellen sai Maija innostuksensa Eeviinkin tartutetuksi, ja oikein
uteliaana odotti h�n Maijan palaamista, kun t�m� puolisen aikaan oli
mennyt silm�ll�pit�m��n ruokasaliin kokoontuvia herroja.
Kauanpa Maija viipyikin. -- Eevi k�vi jo ihan k�rsim�tt�m�ksi. Mutta
Maija sit�vastoin odotti levollisena, kunnes sai asiansa toimitetuksi.
Kun herrat kokoontuivat ruokasaliin, ei Maija heid�n joukossaan
huomannut ainoatakaan uutta tulokasta, siksi j�i h�n odottamaan aterian
p��ttymist�. H�n oli juuri syventynyt miettim��n, miten pian h�nen uudet
kenk�ns� t��ll� tunturilla olivat vanhoiksi kuluneet, kun herrat
alkoivat ruokasalista poistua.
Nyt silm�t auki!
Voi -- Maija l�i k�tens� yhteen niin ett� l�isk�hti. H�n oli n�hnyt
er��n herran l�hestyv�n tuota tunnettua takkia, heitt�v�n sen
hartioilleen ja poistuvan. Melkein lent�m�ll� meni Maija. �Voi hyv�nen
aika, rouva kulta�, sanoi h�n l��h�tt�en, �se on se meid�n tohtorin
poika, se Erkki herra.�
Erkki herra! Nyt vasta Eevi ymm�rsi, ja miten kummasti se vaikutti
h�neen! H�nt� ihan vapisutti �killisest� mielenliikutuksesta. Erkki ja
h�n tapaisivat siis toisensa t��ll�, tapaisivat pitk�n eron j�lkeen! --
Ainoastaan kerran olivat he toisensa n�hneet, sittenkun Eevi Soinamosta
muutti, ja silloinkin aivan pikip�in. Hyvin v�h�n oli Eevi Erkist�
kuullutkin, oikeastaan ei muuta kuin ett� h�n oli lueskellut
Helsingiss�, kunnes viime talvena �itins� kuoltua oli matkustanut
ulkomaille. Ja nyt --!
Maija innostui kertomaan tapauksen toisensa j�lkeen Eevin ja Erkin
yhteisist� leikeist�. Eevi kuunteli, ja kotimuistoihin liittyiv�t nyt
muistot lapsuuden leikkitoverista. Lujin sitein kietoi h�net menneisyys.
Pois v�istyiv�t tajunnasta viime vuodet, pois nykyhetkikin. Menneisyys
palasi, palasi lapsuus muistoinensa, sen olot, sen tunteet, sen leikit
ja ty�t.
Ensim�inen nykyisyyteen kohdistuva ajatus oli: �milloin me toisemme
tapaamme.� Maija tahtoi menn� Erkki� etsim��n, mutta siihen ei Eevi
suostunut. Tottahan he muutenkin tapaisivat! -- Mutta tunti kului
toisensa j�lkeen, eik� ket��n kuulunut. Aurinko alkoi jo laskea. Silloin
t�ytyi Eevin, joskin vastahakoisesti, menn� levolle.
Seuraavana aamuna oli Eevi entist� v�syneempi. Y� oli ollut levoton. H�n
oli unissaan laulanut, noussut istumaan ja yhten��n puhellut Soinamosta.
Mutta v�symyksest� huolimatta tahtoi h�n verannalle, ja joka kerran, kun
kuului l�henevi� askelia, s�ps�hti h�n. Mutta aamupuoli kului, eik�
Erkki� kuulunut. Oli jo iltap�iv�. Silloin astui h�n �kkiarvaamatta
verannalle, aluksi huomaamatta ket��n.
Previous Page
| Next Page
|
|