Unelmiensa uhri by Marja Salmela


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 53

�Etk�, Eevi, voisi tehd� jotain voimistuaksesi? Sin� j��t olemaan niin
yksin kinkerien aikana.�

�N�eth�n sin�, mit� l��k�rit minulle voivat. Ei minusta tervett� tule
koskaan.�

��l� sano, kun koettaa mink� voi, saa luottaa Jumalaan.�

�Jumala auttaa kuolemaan, kun ei ihminen en�� jaksa el��.�

�Mutta Jumala ei tahdo, ett� me surulla itse kuolemaamme joudutamme. H�n
voi auttaa el�m��nkin ja auttaa velvollisuuksiemme t�ytt�miseen aina
viimeiseen asti.�

�Kaikki eiv�t ole ter�ksest� tehtyj�.� Eevin ��ness� oli itkua.

�En min� pahaa tarkoittanut�, jatkoi Heikki lempe�mmin, �mutta luulen,
ett� meilt� kaikilta kysyt��n uskollisuutta. Eiv�t olosuhteet meit�
puolusta.�

�Helppo on sinun sanoa, mutta mink� sille voi, ett� el�m� murtaa. Mik�
muu on minultakin voimat vienyt kuin el�m� taisteluineen ja
vaatimuksineen. Enh�n ole ollut oikein terve p�iv��k��n n�in� viime
vuosina, ja sek� koti ett� Viljo ovat kuitenkin olleet hoidettavinani.�

�Ehken on siin� ollut liikoja, mutta parempi pysy� paikoillaan
viimeiseen asti kuin v�isty�. Eik� niin?�

�Sit�h�n olen koettanut ja siin� kulunut. Mutta koska nyt itse otit
asian puheeksi, niin voinhan sanoa, ett� todella on vaikeaa j��d� yksin
kotiin Viljon kanssa, kun olen n�in heikko. Ehken saisin pyyt�� �iti�
luokseni? Luulen kyll�, ett� h�n tulisi.�

Heikki oli hetken ��neti. Viimein sanoi h�n verkalleen: ��iti on itse
n�in� aikoina sairastellut, luuletko, ett� h�n jaksaa, ja ett� sairaan
seura on sairaalle hyv�ksi?

�Eik� oman �idin seura olisi lapselle hyv�ksi?� ��ni oli katkera.

�Ehken se niinkin on. Pyydet��n sitten. Voin kirjoittaa jo t�n� iltana.�

He olivat nousseet p�yd�st�, ja Eevi alkoi korjata ruokia pois.
�Hyv�sti, hetkeksi�, sanoi Heikki tarttuen lakkiinsa, �min� menen v�h�n
k�velem��n. Pane sin� vain levolle. Minulla on viel� paljon
kirjoittamista.� -- H�n poistui.

Ulkona oli hiljaista ja t�htikirkasta. Ei v�hint�k��n liikett� kuulunut.
Lumi ainoastaan narahteli jalkain alla. Ilta oli kylm�, ja t�hdet
vilkkuivat kirkkaina pakkasessa. Niit� n�kyikin t�n� iltana aivan
tavattoman paljon. Tihe�n� sumuna peittiv�t pienemm�t taivaankannen, ja
kuin t�htiharson l�pi loistivat suuremmat luoden vilkkuvan valonsa
yksin�isen astujan tielle.

Oli jotain ��ret�nt� ja huimaavaa katsoa taivaalle. -- Mik�
tomuhiukkanen olikaan ihminen ja h�nen el�m�ns� t�ss� maailmojen
��rett�myydess�!

Luonnon suurenmoinen hiljaisuus ja rauha oli juuri sit�, mit� Heikki
t�n� hetken� paraiten tarvitsi. H�n tahtoi p��st� n�kem��n el�m��
laajemmalta kannalta, p��st� kohoamaan oman itsens�, omien kokemuksiensa
ja yksityisten tunteittensa yl�puolelle. Silloin tasapaino palaisi h�nen
mieleens�.

Eevin pyynt� saada �iti luokseen oli tullut niin �kkiarvaamatta, ettei
Heikki kohta tyynesti voinut siihen suostua. Olihan tuo pyynt� itsess��n
aivan luonnollinen. V��rin olisi ollut sit� vastustaa. Ei Heikki sit�
aikonutkaan tehd�. H�n ei tahtonut vieroittaa �iti� ja tyt�rt�
toisistaan. Mutta h�n tiesi jo usein uudistuneesta kokemuksesta, mit�
yhdess�olo Eeviin vaikuttaisi. Siksi oli t�m� h�nelle raskasta.

Jok'ainoan kerran k�yty��n vanhempiensa kodissa oli Eevi sielt� palannut
entist� onnettomampana, tyytym�tt�m�mp�n� ja vaativaisempana. Mik�
h�ness� sit� ennen oli ollut alakuloisuutta ja toiveita, joita h�n itse
itsess��n vastusti, oli silloin saanut kannatusta ja tullut h�nen
mielest��n oikeutetuksi. Kun Heikki silloin n�ki, miten onneton Eevi
oli, olisi h�nen monesti tehnyt mieli paiskata nyrkki p�yt��n ja
julistaa kerran ja ainaiseksi pannaan kaikki hienous, mukavuus ja
hemmoitteleva rakkaus. -- Mutta Heikki vaikeni, sill� h�n ei tahtonut
suutaan avata vaimonsa vanhempia vastaan. Heille itselleen h�n kyll�
olisi sanonut, mutta kun ei siihen ollut tilaisuutta, oli h�n ainoastaan
kahta vertaa lujempi Eevi� kohtaan. Olihan h�nen velvollisuutensa n�in
ollen entist�kin painavampi.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Tue 23rd Dec 2025, 11:30