|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 52
�Kiitos�, Heikki puristi h�nen k�tt��n. -- Saatettuaan l��k�rin ovelle
palasi h�n huoneeseen, jossa Eevi makasi sohvalla silm�t puoli-ummessa
kalpean ja k�rsiv�n n�k�isen�. Heikin k�vi h�nt� s��li. Mutta samassa
her�si katkerana ajatus: �Ei h�n minua s��linyt, ei ajatellut, pois
ty�nsi minut lapseni luota, vaikka min� rakastan poikaa niinkuin
h�nkin.�
Heikin kasvoilla kuvastui tuskallinen taistelu. Nyt kun vaara oli ohi ja
Viljo paranemassa, tulivat nuo ajatukset �kkiarvaamatta ja voimakkaina.
Ne tunkivat p��lle aivan v�kisin ja t�yttiv�t mielen katkeruudella. --
Mutta Heikki oli liiaksi rehellinen taistelussaan itse��n vastaan
suosiakseen niit�. H�n tuomitsi tunteensa ja tahtoi sit� kuolettaa,
maksoi mit� maksoi. H�nh�n oli luvannut Eevi� rakastaa my�t�- ja
vastoink�ymisess�, ja h�n tahtoi lupauksensa t�ytt��, tuntuipa se
kevyelt� tahi raskaalta.
Eevi avasi verkalleen silm�ns�. �Heikki�, sanoi h�n ja tavoitteli
miehens� k�tt�. Heikki ojensi sen h�nelle, mutta k�denpuristuksessa oli
jotain velvollisuudentapaista ja v�s�htynytt�. Eevi tunsi sen
vaistomaisesti ja ajatteli, ett� tuskinpa Heikki olisi v�litt�nyt,
vaikka h�n siihen paikkaan olisi sairastunut ja kuollut. El�m� tuntui
h�nest� �kki� syd�nt�s�rkev�n kolkolta. -- �Me saamme pit��
pienokaisemme�, sanoi h�n vihdoin hiljaa, �etk� tahdo auttaa minua h�nen
luokseen?� Eevi nousi ja kulki Heikin tukemana Viljon vuoteen ��reen.
�Kiitos�, sanoi h�n asettuen l�heiselle tuolille. �Mene sin� nyt vain
kirjoitustasi jatkamaan.�
�Jaksatko istua siin�?�
�Kyll� jaksan, kiitos vaan.�
Silloin Heikki meni, ja Eevi j�i yksin lapsensa luo. H�n kumartui
vuoteen laitaa vastaan ja laski k�tens� nukkuvan otsalle. �Sin�, minun
ainoa iloni�, kuiskasi h�n hiljaa, ja kuumat kyyneleet alkoivat valua
peitteelle.
XV.
Kes� oli kulunut, samoin syksykin, ja nyt oli talvi. Viljo oli aivan
terve ja oli kasvanut paljon, mutta hento h�n oli, v�h�verinen ja kalpea
kuin pimennossa kasvanut kukka. Eevi h�nt� hoiti ja suojasi kuin
silm�ter��ns�. Jos oli tuuli tai sateisia p�ivi�, ei h�n saanut olla
ulkona ensink��n, ja kauniillakin ilmalla oli varoitettava, ettei h�n
rasittuisi eik� vilustuisi.
V�list� teki Heikin mieli vastustaa t�t� alituista varoittelemista,
mutta miten olikaan, ei h�n sit� kuitenkaan rohjennut tehd�. Jos h�n
joskus tahtoi ajatuksensa t�yt�nt��n panna, tuli h�nelle siit�
j�lest�p�in ��ret�n tuska, ett� jos Viljo nyt sairastuu ja kuolee, niin
on se h�nen syyns� ja Eevin surma. Paras antaa asiain menn� niinkuin
menev�t. �idill�h�n siin� on suurimmat oikeudet niinkuin
velvollisuudetkin.
Viljon sairaudesta saakka oli Eevin ja Heikin suhde toiseksi muuttunut.
Se oli ulkonaisesti parantunut, mutta todellisuudessa oli se k�ynyt
entist� huonommaksi. Ei en�� syntynyt riitaa eik� v��rink�sityst� heid�n
v�lill��n niinkuin ennen. Hiljaa, melkein v�hitellen selvitettiin kaikki
erimielisyydet, mutta syyn� siihen ei ollut entist� suurempi sopusointu.
P�invastoin. Heid�n suhteessaan oli nyt jotain s�rkynytt�, johon ei
kumpikaan tahtonut kajota. He tunsivat sen. Heikki puolestaan ei voinut
unohtaa Eevin menettely� Viljon sairastaessa. Oli katkeran katkeraa,
ett� Eevi, h�n, jota Heikki niin palavasti rakasti, oli h�net luotaan
ty�nt�nyt silloin, kun heill� kumpaisellakin oli syd�n surua t�ynn�. Jos
siin� olisi muuta moitittavaa ollut, olisi Heikki sanonut sen suoraan
Eeville. Mutta mit� nyt moittia, mit� sanoa? Sit�k�, ettei Eevi sen
enemm�n h�nt� rakastanut? --
Heikill� ei ollut mit��n sanomista, ei kerrassaan mit��n. H�nen t�ytyi
vain koettaa voittaa itsens�, ja sen h�n tekikin. Mutta s�rkynytt� oli
h�nen sisimm�ss��n siit� pit�en.
Eevi tunsi t�m�n ja p��tti siit� Heikin rakkauden loppuneen. �Jos lie
sit� ollutkaan�, ajatteli h�n katkerasti. �Mit� mies semmoinen kuin
Heikki tiesi rakkaudesta ja sen voimasta?�
N�in oli aika kulunut, joulu oli jo ohi, ja uusi vuosi oli alkanut. Pian
alkaisivat kinkeritkin, ja Eevi j�isi silloin yksin kotiin koko
viikoiksi. Heikki ajatteli, ett� ehk� on yksin�isyys h�nelle
helpoitukseksi, eih�n se ihmett� olisi, mit�p� Heikin seurasta iloa.
Mutta Eevin terveys oli k�ynyt huolestuttavan huonoksi. Siksi ei ollut
hyv� j�tt�� h�nt� yksin Maijan ja nuoren palvelustyt�n kanssa. Heikki
oli t�t� asiaa arvellut ja h�n otti sen puheeksi kerran heid�n
istuessaan illallisp�yd�ss�.
Previous Page
| Next Page
|
|