|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 51
�Siin�p� onkin syy. Huhtikuussa kuoli siell� lapsi kuristustautiin.�
Eevi ei kuullut sen enemp��. Kirkaisten heitt�ytyi h�n polvilleen Viljon
vuoteen viereen, ja l��k�ri, joka n�ki, ettei h�n t�ss� sen enemp��
voinut, poistui luvattuaan tulla pian takaisin. Silloin vanha Maija
l�heni vuodetta hiljaa kuiskaten: �Hyv� rouva, rauhoittukaa toki, kyll�
se viel� paranee, ei saa surra ennen aikaa! Tulisi rouva nyt ottamaan
v�h�n kah -- --�
�Pois!� Eevi k��ntyi h�neen selin, eik� Maija en�� uskaltanut
l�hesty�k��n.
Sill�v�lin oli Heikki levottomana kiirehtinyt kotiin rippikoulusta ja
astui huoneeseen. �Miten on Viljon?�
Eevi nousi. �Mene, mene�, sanoi h�n tuskasta kalpeana, �sin� toit taudin
lapsellesi, ja nyt se kuolee!�
Heikki per�ytyi. H�n ei tiennyt mit� sanoa, mit� tehd�. H�n oli kuin
salaman satuttama. Silloin Maija viittasi h�nt� keitti��n ja selitti
sopertaen tohtorin sanat. Puolustellen lis�si h�n sitten: �Rouvaan se
koski niin, ettei tied� mit� tekee, ei ottanut kahviakaan.�
Murtunein mielin Heikki vet�ytyi ty�huoneeseensa. H�nen poikansa, h�nen
ilonsa ja toivonsa oli kuolemantaudissa, ja h�n itse oli siihen
tavallaan syyn�. Eevin t�m� isku murtaisi, ja niin menisi h�nelt�
hautaan sek� vaimo ett� lapsi! -- Eik� ollut h�nell� nyt edes oikeutta
heit� hoitaa ja lohduttaa! H�n itse oli Viljolle taudin tuonut, sill�
syyt�ksell� oli Eevi h�net luotaan karkoittanut. Tuo muisto oli h�net
kuin tukehduttaa.
H�n l�heni ovea ja painoi korvansa avaimen aukolle. H�n kuuli Viljon
valittavan ja Eevin koettavan viihdytt��. H�nen olisi tehnyt mieli
temmata ovi auki ja sy�st� sis��n, mutta h�n ei saanut, ei uskaltanut.
-- K�si��n v��nnellen k��ntyi h�n pois. �Min� en voi, min� en saa mit��n
tehd�.�
H�n heitt�ytyi tuskissaan polvilleen. �Oi Jumala, armahda ja s��st�.
S��st� s�rjetyn syd�nt�!�
Vaikerrellen oli Heikki polvilleen heitt�ytynyt ja siin� makasi h�n
kauan, tiet�m�tt� mit� sanoa, mit� tehd�. V�hitellen alkoivat kuitenkin
h�nen ajatuksensa selvit�. H�n ymm�rsi, mit� oli tapahtunut ja h�n
arvosteli sit� tuskallisen selv�sti. Jos nyt Viljo kuolee, onhan se
onneksi h�nelle ja on ansaittua heille vanhemmille, kun ei heiss�
kummassakaan ole ollut oikeata kasvattajaa, ei Jumalan tahdon tekij�t�
-- ja kuitenkin -- �Oi Jumala, me olemme pahoin tehneet, olemme synti�
tehneet ja mielesi rikkoneet, vaan �l� meit� vihassasi rankaise! Oi Is�
armahtavainen ja laupias, �l� lapsiasi h�t��n hylk��! Auta, auta! �l�
anna n��nty� kuorman alle!�
Kun Heikki vihdoin rukouksesta nousi, oli h�nen mielens� rauhoittunut ja
tyyni, vaikka tuska yh� povessa poltti. Koska h�nen ei sopinut menn�
sairashuoneeseen eik� siell� auttaa, asettui h�n ty�h�n odottaen
l��k�rin tuloa.
Iltap�iv�ll� tuli l��k�ri, pudisti p��t��n arvelevasti ja lupasi pian
palata uudelleen. Parin p�iv�n kuluessa k�vi h�n sitten useampia kertoja
p�iv�ss� Viljoa katsomassa. H�n oli vakavan n�k�inen, mutta ei sanonut
pojan tilaa toivottomaksi. Heikki oli h�nen k�ydess��n aina sis�ll�
sairaan luona, muuten koetti h�n sielt� pysytell� poissa Eevin t�hden,
joka ei suvainnut toisten lasta l�henev�nk��n. Kerran Heikki kuitenkin,
saatettuaan l��k�rin etehiseen, palasi sairashuoneeseen ja kysyi hiljaa:
�Eevi, etk� sin� v�h�n lep�isi?�
Eevi nosti p��t��n ja loi tuijottavan katseen Heikkiin. �Lev�t�, kun
lapseni kuolee? Haudassa saan lev�t� niinkuin h�nkin.� ��ni oli
soinnuton. Heikki istuutui hetkeksi vuoteen toiselle laidalle, ja siin�
istuivat he vastatusten ��nett�min�. Viimein Heikki nousi ja poistui
eik� palannut ennenkuin l��k�rin uudelleen tultua.
�Nyt toivon voivani sanoa, ett� lapsi j�� el�m��n�, sanoi tohtori
ollessaan valmis l�htem��n.
�El�m��n�, toisti Eevi ja tavoitteli k�dell��n p�yd�n laitaa, sill�
maailma musteni h�nen silmiss��n.
�Niin el�m��n�, vakuutti tohtori iloisesti. �Saan syd�mest�ni onnitella
teit�.�
Previous Page
| Next Page
|
|