|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 48
H�n vaipui hengett�m�n� Erkin k�sivarrelle.
* * * * *
Kukkaisten keskell� makasi Aune valkeassa arkussansa. Erkki oli
polvillaan siin� vieress� melkein tiedottomana surussaan. Kuin unessa
kulki h�n surusaatossa, kuuli kellojen kaikuvan kumahdellen ja pastorin
puhuvan sanoista: �Autuaat ovat puhtaat syd�mest�, sill� he saavat n�hd�
Jumalan.� H�n n�ki kukkasiin peittyneen kirstun, kuuli kumahdukset, kun
hautaan multaa luotiin ja tunsi k�denpuristuksia. Mutta kaikki oli
h�nelle kuin unta. H�n tiesi ainoastaan sen, ett� h�nen puhtoinen pikku
mets�t�htens� oli muutettu pois toisiin tarhoihin, ja h�n oli j��nyt
sit� itkem��n yksin, syystuulissa, autioille rannoille.
XIV.
Oli maaliskuu ja kev�ttunnelmaa luonnossa. Eevi h��r�ili huoneessaan
j�rjestyspuuhissa.
�Heikki, �l�p� noin kirjojasi levittele, juuri kun koetan j�rjestyst�
aikaansaada.� H�n siirsi tuskastuneena miehens� kirjat tuolilta.
��nett�m�n� jatkoi Heikki ty�t��n.
�No, nyt pit�isi kaiken olla valmista. T�m�n hauskemmaksi en kotiani
saa.�
Eevi huokasi. �Mutta nyt Viljoa pukemaan! Oleppa kiltti kultaseni, niin
�iti pukee sinut siev�ksi pojaksi, kunnes Elsa-t�ti tulee.�
Viljo oli valmis, ja odotus k�vi Eeville pitk�ksi. H�n l�heni miehens�
kirjoitusp�yt��. �Heikki�, sanoi h�n entist� yst�v�llisemmin, �etk�h�n
panisi toista takkia p��llesi?�
�Miksi muuttaisin kesken arkikiirett�?� Heikki ei nostanut silmi��nk��n.
�Mutta�, jatkoi Eevi koettaen saada ��nens� iloiseksi, �tahtoisin
esitt�� sinut Elsalle niin hauskana kuin mahdollista.�
Hetkeksi keskeytti Heikki ty�ns�. �Jos oikein tunnen yst�v��si, ei h�n
minua takkini mukaan arvostele.� H�n jatkoi taaskin kirjoittamista. --
Eevi huokasi. Olisihan h�nen pit�nyt se arvata. Aina veti Heikki
vastahankaa. Aina katsoivat he asioita eri kannalta. Miten lapsellista
olikaan ollut uskoa, ett� he kaksi niin perin erilaista voisivat sopia
yhteen. Ja niin lapsellinen oli h�n, Eevi, kuitenkin ollut.
Samassa py�r�hti reki portaitten eteen. Eevi nosti Viljon k�sivarrelleen
ja kiiruhti etehiseen Elsaa vastaanottamaan.
�Syd�mellisesti tervetullut!�. H�n kietoi k�tens�, Elsan kaulaan.
�Vihdoinkin olet t��ll� luonani!�
Heikkikin oli ty�ns� lopettanut ja seisoi kynnyksell� odottaen.
�Tervetuloa kotiimme!�
�Yksinkertaiseen, pieneen pappilaamme�, jatkoi Eevi.
�Jommoisen pappilan olla pit��kin, eik� niin?� Heikin sanoissa oli
painoa.
�Aivan niin! Pieni koti tekee sit�paitsi paljon l�mpim�mm�n ja
kodikkaamman vaikutuksen.� Elsa katsoi h�nt� iloisesti silmiin. �Ei
kodin yleisvaikutus sit�paitsi seinist� riipukaan. Se j�rjest�v� k�si,
joka kaikkea johtaa, ja se henki, joka kodissa vallitsee, se on se, joka
yleisvaikutuksen m��r��.�
Heikki oli nostanut Viljon olalleen, kun Eevi Elsan tavaroita kootessaan
oli h�net maahan laskenut, ja juhlasaatossa sitten kuljettiin
ruokasaliin, miss� kaunis kahvip�yt� oli katettu.
�Kovinpa herttaista t��ll� on, ja otatte vastaan aivan kuin omaista.�
Elsa silm�ili ihastuneena ymp�rilleen.
�Mitenk� muuten Eevin yst�v��! Ei h�n niit� useinkaan saa luonaan n�hd�,
ik�v� kyll�.�
Eevin katse kirkastui. Oli h�n hyv� kuitenkin, tuo Heikki!
Previous Page
| Next Page
|
|