Unelmiensa uhri by Marja Salmela


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 47

�Pian talvi peitt�� t�m�n kaiken�, sanoi Aune hiljaa.

�Mutta talvea seuraa kev�t ja kaiken yl�snousemus.�

He seisoivat hetkisen ��neti, sitten alkoivat he astua kotiin p�in.

Kotiin menness� poikkesi Aune tervehtim��n er�st� tuttua sairasta, mutta
lieneek� matka v�sytt�nyt tai sairaan luona k�ynti, illalla oli h�n
alakuloinen ja uupunut. Raskaasti nojasi h�n Erkin k�sivarteen heid�n
yhdess� istuessaan h�nen huoneessaan. �Kuules�, sanoi h�n �kki�, �olen
t�n��n niin paljon muistellut �iti�ni. Muutamat h�nen antamistaan
muistoista ovat rakkainta, mit� minulla on. Tahtoisin, ett� tiet�isit
miss� niit� s�ilyt�n. Neh�n ovat sinun my�skin. �Katso t�t�, h�n otti
esille pienen, kuluneen Uudentestamentin.

�T�m� oli �idin viimeinen lahja minulle. Olen sit� siit� asti k�ytt�nyt,
mutta nyt tuntuu silt�, ett� tahtoisin antaa sen sinulle.�

��l�, Aune rakkaani, pid� se itse ja k�yt� sit� yht� kauan kuin �itisi.
Vasta hopeah�iksemme saat sen minulle antaa.�

�Tied�tk� Erkki, nyt en jaksa hopeah�it� ajatella, olen niin v�synyt,
kovin v�synyt.�

�No lep�� sitten, lep�� pikku mets�t�hteni�, ja Erkki painoi hell�sti
h�nen p��ns� olallensa.

Seuraavana aamuna oli Aune taas punaposkinen ja hilpe�ll� mielell�,
mutta iltapuoleen, kun Erkki yksin istui puutarhassa, tuli Kaarlo �kki�
sinne. �Aune on sairastunut�, sanoi h�n. �Aion juuri hakea l��k�ri�.�
Erkki kavahti pystyyn. H�n puristi Kaarlon k�tt� hetken melkein
musertavasti, sitten kiiruhti h�n sis��n.

Aunella oli vaarallinen kuumetauti. H�n houraili yhten��n eik� tuntenut
edes Erkki�, joka hievahtamatta istui h�nen vuoteensa ��ress�
tuskallisena kuunnellen h�nen sekavia sanojansa.

Muutama vuorokausi oli kulunut, kun Aune hetkisen nukuttuansa �kki�
nousi istumaan, hymyili ja sanoi iloisesti: �Pid�th�n ne kotimme ovet
ihan auki?�

�Pid�n rakkaani, pid�n.�

�Ja sitten sin� laulat: �On Herra sun tukes� -- -- H�n loi loistavan
kuumeisen katseen Erkkiin ja alkoi laulaa. Mutta voimat loppuivat
kesken, ja h�n vaipui takaisin vuoteellensa. Illemmalla hetken selv�n�
ollessaan tahtoi h�n tavata kaikkia ja kuiskasi heille viime
j��hyv�isens�, sitten h�n v�syneen� nukahti.

Sin� y�n� valvoivat kaikki T�htiniemell�. Mutta aamupuoleen kun Aune
rauhallisesti nukkui, paneutuivat he hetkeksi levolle. Erkki yksin j�i
valvomaan. H�nen p��ns� oli hetkeksi painunut k�den varaan, mutta h�n
nosti sen �kki� kuullessaan Aunen liikahtavan. Aune oli her�nnyt ja
makasi nyt katsellen Erkki� suurin, kirkkain silmin.

�Erkki, tunnen itseni nyt aivan terveeksi. Voitko sin� kuulla?� Aune
puhui hyvin hiljaa. Erkki kumartui l�hemm�, ja h�n jatkoi: �Olen
onnellinen, jos saan el�� sinun t�htesi. Jos en sit� saisi, olisithan
sin�kin onnellinen minun puolestani. Eron-aika on lyhyt, muistathan sen?
Saamme yhty� siell�, miss� ei ole surua eik� synti�, miss� vanhurskaus
vallitsee.�

Erkki ei voinut vastata. Yh� hiljemmin jatkoi silloin Aune: �Muistathan
yhteist� el�m�nteht�v��mme? Sit� toteuttaisit yksinkin j��ty�si, eik�
niin, antaisit koko kansallesi ja jok'ainoalle, jonka tiell�si tapaat --
etenkin kaikille, jotka k�rsiv�t -- osaa siit� runsaasta rakkaudestasi,
jota min� olen saanut?� Aune oli puhunut hyvin hiljaa, silm�t
puoli-ummessa. Nyt kohotti h�n katseensa ja n�ki Erkin itkev�n.

�Erkkini, rakkaimpani!� H�n kietoi k�tens� Erkin kaulaan, ja siihen h�n
nukkui kuin lapsi �itins� olalle. H�n nukkui niin levollisesti, nukkui
rauhaisaa lapsenunta, ja toivolla t�yttyi siit� Erkin mieli. Mutta
tajuttomana h�n her�si. Kuume nousi ja laski vuoroon, eik� l��k�ri
antanut yht��n toivon aihetta.

Oli iltap�iv�. Aurinko alkoi menn� mailleen. Se kultasi kellert�v�t
koivut T�htiniemen puistossa ja lahdelman v�lkkyv�n pinnan.

�Erkki rakas, nosta minua�, pyysi Aune. �Tahtoisin n�hd� auringon
laskevan.� Erkki nosti h�net hell�varoin. �kki� kohotti Aune k�tens�:
�Oi, valoa -- oi, kirkkautta, katso!�

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Mon 22nd Dec 2025, 22:16