|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 46
�Ja sitten sin� tulit, ja juhlap�ivi� olemme siit� asti viett�neet.�
�Etk� sin� minua en�� viipymisest�ni torukaan?�
�Kuinka sit� voisin? Rakkautemme on koetuksen kestetty��n vain kasvanut
ja syventynyt, eik� niin?� Aune sulki Erkin k�den omaansa ja hymyili,
vaikka kyyneleet samalla nousivat silmiin.
�Kyll� sinua jaksaisi odottaa vaikka niinkuin Jakob Raakkeliansa.� Erkki
puristi h�nen k�tt��n l�mpim�sti.
-- -- �Mutta katso, miten on kaunista tuolla ulkona! Menn��n
k�velem��n!� Ja he meniv�t.
* * * * *
Jota l�hemm�ksi syksy l�heni ja sen muassa eronaika, sit� t�rke�mm�ksi
k�viv�t Erkille ja Aunelle yhdess�olo-hetket. Heill� oli paljon
puheltavaa menneisyydest�, paljon tuumattavaa tulevaisuuden varaksi. He
olivat kumpikin ensi kertaa el�m�ss� l�yt�neet yst�v�n, jolle kaikkea
sai jakaa, ja joka kaikessa ymm�rsi. He antoivat kumpikin toinen
toiselleen syv�n ja puhtaan ensimm�isen rakkautensa, ja heid�n onnensa
oli suuri ja sanomaton.
Oli ihana syksyp�iv�. Muuttumattoman ja vakavan m�ntymets�n keskell�
kohoutuivat kellahtavat koivut ja siell� t��ll� ruskean punertavat
pihlajat, jotka marjaterttuinensa viel� lis�siv�t mets�n loistavaa
kauneutta. Rasvatyynt� oli j�rvell�, ja sen v�lkkyv��n pintaan
kuvastuivat korkeat, mets�iset rannat kaikessa kauneudessaan. P�iv�
paistoi. Taivaankansi oli siint�v�, ja puhtoiset pilvenhattarat
soutelivat siin� kuin siint�v�ll� ulapalla. Mutta surunsekaiselta tuntui
syksyinen kauneus. P�iv�ns�teetkin, jotka maisemaa hyv�iliv�t, tekiv�t
sen niin pehme�sti, niin hiljaa ja hell�varoin kuin s��lien luontoa,
jonka kuihtumis- ja kuolinhetki oli l�henem�ss�.
Aune ja Erkki olivat k�velem�ss�. Heid�n innokas keskustelunsa taukosi
hetkeksi, ja he j�iv�t ihailemaan ymp�r�iv�n maiseman kauneutta. Silloin
hel�htiv�t kirkonkellot soimaan.
�Kuule�! Aune katsoi Erkkiin.
�Niin�, sanoi h�n sulkien Aunen k�den omaansa, �noin ne kerran kaikuvat
meillekin, kun elonmatkamme on p��ttynyt ja ero on edess�. Mutta sit�
ennen olemme onnellisia vuosia yhdess� viett�neet.�
�Niin, jos Jumala suo. Mutta v�list� pelk��n melkein. Onnemme on niin
suuren suuri.�
�Ja miksi sit� pelk��t?�
�En oikein tied� itsek��n. Mutta sit� ainakin olen ajatellut, ett�
kunhan en vain tulisi itsekk��ksi, kunhan en onnessani unohtaisi niit�,
jotka k�rsiv�t. Oi ett� voisin antaa sit� enemm�n, jota enemm�n itse
saan! �Jolle paljon annettu on, silt� my�s paljon vaaditaan�. Ne sanat
soveltuvat onnellisuuteemmekin.�
�Silloin on meid�n velkamme suuri.�
�Niin onkin. Mutta kun saamme oman kodin, silloin alamme sit� yhdess�
maksamaan, eik� niin? Oi, Erkki, miten paljon me silloin teemme. Miten
me rakastamme kaikkia, ja miten onnellista se on!�
�Mutta sinne on viel� aikaa, Aune!�
�Onhan v�h�sen. Mutta jouluksi me kuitenkin julkaisemme kihlauksemme,
niinh�n?�
�Niin, viimeist��n.�
Se oli iloinen toivo, ja Aune nauroi jo hele�sti ajatellessaan, mit�
mikin sanoisi. Sitten jatkoi h�n vakavammin: �Kyll� t�m� kuitenkin oli
ihmeellist�! Min� en koskaan, niinkuin muut nuoret, ole naimista
ajatellutkaan. Minulla on aina ollut riitt�v�sti ty�t� ja siit�
tyydytyst�, siksi kai en ole muistanut t�mm�ist� onnea kaivatakaan.�
�Mutta se tuli kuitenkin.�
�Tuli, -- k�sitt�m�tt�m�n suurena ja kauniina.�
He pys�htyiv�t kumpikin, he katsoivat toinen toiseensa ja ymp�r�iv�n
luonnon loistavaa kauneutta. Tuntui sopusointu liian syv�lt�, onni liian
suurelta voidakseen kauan kest��.
Previous Page
| Next Page
|
|