|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 45
�Niin olisikin, mutta onkohan sekin minun syyni, ettemme sit� ehtineet.
En kai min� asiata alkuunpannut?�
�Et kai. 'Syy, syy tule t�nne, on t��ll� entisi�kin'. Min� olen niit�
poloisia, joilla on tuliset tunteet, vaikka tahto on kova ja kylm� kuin
ter�ksest� tehty, niinkuin sin� aina sanot.�
Heikki nousi, meni viereiseen huoneeseen ja j�i siihen ikkunan ��reen
tuijottaen ulos sysisynkk��n, valottomaan y�h�n.
XIII.
Erkin ja Aunen kihlausta seurasi onnellinen yhdess�olo. Erkki viipyi
pari viikkoa T�htiniemell�, ja se aika oli kuin kev�inen juhlap�iv�.
Aune, joka monen vuoden kuluessa aina oli tottunut olemaan yksin, sai
nyt kokea milt� kaikki tuntui, kun h�nell� oli Erkki seuranansa.
Kaikkeen pitikin Erkin perehty�, Aunen t�ihin, harrastuksiin ja
huveihin. Yhdess� k�viv�t he k�velem�ss�, pist�ytyiv�t tienvarrella
moneen matalaan m�kkiin, jossa asui joku Aunen yst�vist�, joku sairas
tai apuatarvitsevainen; yhdess� he lueskelivat, soittivat ja lauloivat.
Mutta sitten t�ytyi Erkin kiiruhtaa kotiin �idin luo jakamaan onneaan
h�nen kanssansa. Alkukes�st� h�n kuitenkin jo palasi ja asettui
T�htiniemen l�heisyyteen pieneen torppaan �lukuja jatkamaan�. H�nen
tarkoituksensa oli todella lukea, mutta p��tarkoitus oli kuitenkin saada
tilaisuutta olla yhdess� Aunen kanssa, sill� syksyn l�hetess� oli heill�
molemmilla taas ero edess�. Erkki aikoi nimitt�in sen lukukauden olla
Helsingiss� eik� Aune voinut kotiaan j�tt��.
�Oikein helpoitukselta tuntuu kuitenkin nyt ajatella eroa, selitti Aune
reippaasti, �kun tied�n miten toisenlaista se tulee olemaan kuin ik�v�ni
viimein.�
�Voi sinua pient� poloista, miten k�rsit t�hteni!�
�Niin, Erkki, jos olisit tiet�nyt, miten ��rett�m�sti ik�v�in sinua,
luulen melkein, ett� olisit tullut.�
�Kenties. Mutta juuri sinun parastasi ajatellen pysyin poissa. Kun min�
T�htiniemelt� l�ksin, olin vahvassa aikeessa pian palata sinne. Mutta
jota enemm�n sinne halusin, sit� ep�ilev�mm�ksi k�vin. Min� tiesin, ett�
sinua rakastin, ja tunsin, etten voisi olla sit� sanomatta, jos me
tapaisimme. Omia tunteitani en hetke�k��n ep�illyt. -- Tiesin, etteiv�t
ne ole hetken tuomia, toisen viemi�. -- Mutta kun muistin nuoruuttasi ja
miten v��rin olisi saattaa sinua tekem��n lupausta, jota kenties saisit
katua, ymm�rsin, ett� minun oli ajatteleminen meid�n molempien
puolesta.�
�Minun t�hteni sin� siis pysyit poissa! Ja kyll� jaksoitkin viipy�!�
Aune siveli Erkin k�tt�, painoi p��ns� kallelleen ja katsoi
veitikkamaisesti h�nt� silmiin.
�Niin jaksoin, mutta ei se helppoa ollut! Tied�tk�, en �idillek��n
tahtonut siit� aluksi kertoa. Mutta h�n arvasi kyll� asian. Olin ennen
kertonut h�nelle paljon sinusta. Nytk��n ei minulla ollut muuta kuin
hyv�� T�htiniemelt� kerrottavana. Kun en teille kuitenkaan en��
poikennut, ymm�rsi �iti, ett� oma, vapaa tahtoni oli siihen syyn�.
Er��n� iltana -- se oli v�h�n t�ll� puolen uuden vuoden -- olimme kahden
kotona, �iti ja min�. Minulla oli silloin ollut niin ik�v� sinua, ett�
oikein oli vaikea pysy� lujana. Yht'�kki� kysyin �idilt�: �Millainen
olinkaan pikku poikana?� �Sin� olit tuntehikas ja arka lapsi�, vastasi
h�n ja katsoi minuun v�h�n veitikkamaisesti. �Niin, raukkamainen,
tied�nh�n min� sen�, jatkoin siihen puoleksi tuskastuneena.
�Raukkamainen lapsi, raukkamainen mies!� �Eip� niink��n�, sanoi silloin
�iti. �Sinulla ei ollut ruumiin voimia paljo, mutta siveellist� voimaa
sit� enemm�n.� �Lieneek� sit� miehess� ensink��n�, sanoin kuin itsekseni
ja melkein huomaamattani jatkoin omiin ajatuksiini: �h�n on niin nuori�
-- �Nuoruus on hyv�ksi, kunhan se tulee koetelluksi�, sanoi �iti, ja
min� tiesin, ett� h�n oli asian ymm�rt�nyt. Sen j�lkeen oli minulla
v�h�n helpompi olla, mutta vaikeammaksi k�vi taas, kun tulin Helsinkiin.
Luin ahkerasti, mutta ei se hauskaa ollut. Arvelin aina itsekseni,
kauanko koetuksen pit�isi kest��. Silloin kuulin Kaarlolta, ett� olit
k�ynyt heikoksi ja huonoksi. Se vaikutti. P��si�islupa oli tulossa, ja
min� p��tin l�hte�. �idille kirjoitin pari sanaa matkastani, ja h�n
vastasi: �L�hde -- ja Jumala sinua siunatkoon!�
Previous Page
| Next Page
|
|