Unelmiensa uhri by Marja Salmela


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 44

�Mutta�, jatkoi Heikki, �kun nuoruuden ensi hehku on aamuruskon lailla
h�ipynyt, seuraa sit� keskip�iv�n ankara, mutta samalla tyydytt�v� ty�
velvollisuuksiemme t�ytt�miseksi. Ja se on aamuruskonkin kultaa
kallisarvoisempi, eik� olekin?�

�Kenties -- mutta kauniimpi on kev�inen aamu.�

* * * * *

T�t� ensim�ist� iltaa seurasi muutamia verrattain hiljaisia p�ivi�.
Eevin ei tehnyt mieli heti h�irit� kotirauhaa parannuspuuhillansa, ja
sit�paitsi oli h�nen rohkeutensa lannistunut ja h�nen vakuutuksensa
siit�, ett� h�nell� oli oikeus puolellaan, alkanut horjua, heti kun h�n
joutui Heikin vaikutuksen alaiseksi. H�n ep�ili vaatimuksiensa oikeutta,
mutta tyyty� h�n ei silti voinut. P�invastoin muisti h�n yhten��n
verrata nykyisyytt��n onnellisempaan oloon vanhempiensa kodissa ja kun
sitten jossain kohdin ilmeni erimielisyytt� Heikin ja h�nen v�lill��n,
antoi tuo tukahutettu tyytym�tt�myys h�nen sanoillensa odottamatonta
katkeruutta.

Alussa t�m� ei kuitenkaan tapahtunut. Mutta kun yhdess�olon uutuus alkoi
haihtua, kun �skeinen ero ei en�� vaikuttanut lauhduttavasti mieliin,
k�viv�t ep�sopu ja ristiriitaisuudet yh� tavallisemmiksi kodissa. Kaikki
antoi aihetta erimielisyyksiin. Viljon kasvatus ja vaatetus,
talousseikat, raha-asiat, viel�p� Heikin suhde seurakuntalaisiinkin.
Syysiltojen pimetess� ja talven tehdess� tuloaan vuoden valottomimpana
aikana v�heniv�t v�henemist��n my�s valohetket Eevin ja Heikin
koti-el�m�st�. Eevin sairaaloinen tunteellisuus yh� vain eneni n�ist�
surullisista suhteista, ja Heikki, joskin ulkonaisesti tyynempi, tunsi
tuskan viel�kin polttavampana.

Oli pahin kelirikko, ja maa oli roudassa. Lunta oli jo v�h�n, mutta niin
v�h�n, ettei reenjalas siin� viel� luistanut, ja se v�h�kin oli
ep�tasaisesti jaettuna, sill� ankara tuuli ajoi kinoksia toisiin
paikkoihin j�tt�en toiset aivan paljaiksi. Kuka vain matkoja taisi
v�ltt��, pysytteli kernaasti kotosalla, tiet kun olivat tukalat ja kulku
hankalaa.

Heikki oli v�h�n aikaa sitten tullut kotiin asioilta naapuritalosta. H�n
oli valmistanut saarnansa, laskenut sen syrj��n ja istui nyt
syventyneen� laskuihinsa. Silloin astui Eevi huoneeseen.

�Onko sinulla aikaa puhella�, kysyi h�n istuutuen v�h�n matkan p��h�n
kirjoitusp�yd�st�, jonka ��ress� Heikki istui.

�On kyll�. Olen juuri tulojamme ja menojamme toisiinsa verrannut ja
tahtoisin mielell�ni puhua kanssasi sen johdosta.�

�Min� taas aioin pyyt�� talousrahoja.�

�Paljonko tarvitset?�

�No anna nyt ainakin viisi markkaa.�

�T�st� sen saat, mutta et enemp��. Se on jo p��lle tavallisen m��r�n.
Meid�n t�ytyy el�� varojeni mukaan ja sin� tied�t, etten herkkuja tahdo
tarjottavaksi en itselleni enk� muille.�

Eevi� harmitti, sill� h�n luuli saaneensa letkauksen siit�, ett�
edellisen� p�iv�n� oli laittanut tavallista hienompaa ruokaa er��lle
vieraalle naapuripit�j�st�.

�Sitten aioin my�s pyyt�� rahaa talvitakiksi Viljolle�, jatkoi h�n
kylm�kiskoisesti. �Vai onko sekin sinusta turhuutta?�

�Kaiketi, jos se tehd��n turhan hienoksi.�

�Kyll� �iti sen Viljolle mielell��n hankkii, siit� olen varma.�

�Ja sielt� tulee hieno, sen tied�n. Mutta sano, Eevi, onko omantuntosi
mukaista, jos Viljoa kasvatat ylellisyyteen. Nyt h�n tosin on pieni sit�
ymm�rt��kseen, mutta pienest� tulee pian suuri.�

�Kuules Heikki�, Eevi oli harmissaan ja p��tti kerrankin purkaa koko
sisunsa, �sit� on aivan p��sem�tt�miss� sinun kanssasi. Omatunto,
omatunto, se on sinulla joka toinen sana. Kun me tutustuimme, luulin
sinua suurenmoiseksi, sankarilliseksi luonteeksi, mutta sin� oletkin
oikein turhantarkka, joka pikku seikkaan takertuvainen.�

Heikki oli k�ynyt aivan kalpeaksi eik� vastannut sanaakaan. Vihdoin h�n
kuitenkin hiljaa jatkoi: �Niin, sin� olet oikeassa. Meid�n olisi
aikaisemmin pit�nyt paremmin tutustua toisiimme.�

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Mon 22nd Dec 2025, 15:51