|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 49
�Ei ne rouvat jouda niin vierailemaan eik� vieraita vastaanottamaan kuin
me �irtolaiset�, jatkoi Elsa nauraen. �Mutta rakkaita taitavat kotoiset
kahleet olla.�
Eevi hymyili itsekseen. Niin, rakkaita tavallaan, mutta miten paljon
kepe�mmiksi h�n niit� ennen oli luullut. Ei h�n silloin niiden painosta
mit��n tiennyt, mutta nyt h�n sen tunsi liiankin hyvin.
Kun kahvit oli juotu, nousi Heikki, selitt�en nauraen antavansa heille
tilaisuutta salaisuuksien puhumiseen ja poistui.
Seuraavana p�iv�n� j�iv�t Elsa ja Eevi pitemm�ksikin aikaa kahden, sill�
Heikki l�ksi silloin pit�j�lle kinkereille.
Oli my�h�inen ilta. Keitti�ss� kuorsasi vanha Maija, ja Viljo nukkui
aikoja sitten levollista lapsen-unta. Ylt'ymp�rill� oli hiljaista, Elsa
ja Eevi vain kahden valvoivat puhellen kesken��n kuten usein ennen.
Elsa oli juuri Eeville kertonut kaikista heid�n yhteisist� tovereistaan,
milloin h�n heit� oli tavannut, mit� heist� tiesi. Kaikkia Eevi viel�
muisti ja kaikista tahtoi h�n tietoja. Mutta oli kuin joka ainoa tuttu
nimi tavalla tai toisella olisi h�nelle vain suurenevaa surua tuottanut.
H�nen oma ja h�nen toveriensa el�m� oli h�nest� pelkk� pettymysten
sarja. Toisille olisi h�n enemm�n onnea toivonut, toisilta odottanut
enemm�n itselleen. �Mutta�, sanoi h�n kietoen k�tens� ristiin yli polven
ja luoden tuskallisen katseensa Elsaan, �min� rakastan heit� kuitenkin,
rakastan palavammin kuin koskaan ennen. Vaikka he rakkauteni arvottomana
jalkainsa alle polkisivat, vaikka tylyn� minut luotansa ty�nt�isiv�t,
min� en sittenk��n muuta voi. Kotini Soinamossa, rakas, kaunis kotini,
omaiseni ja yst�v�ni, joista kaikista nyt olen eroitettuna, min� en
ikin� voi heit� unhoittaa. Ij�ksi olen heid�t syd�meeni k�tkenyt ja
siell� s�ilyt�n heid�t ij�ti.� Eevin ��ni v�r�hteli, ja kosteina
loistivat h�nen silm�ns�. -- �Elsa rakas�, jatkoi h�n yh� kiihke�mmin,
�sin� n�it nuoruuteni ja kaikki sen kauniit unelmat, sin� olet n�hnyt,
miten kolkkoa ja kylm�� todellisuus on minulle ollut. Sano, oliko v��rin
unelmoida, vai miksi saan n�in k�rsi�? Sano, tuleeko minun vieraantua
n�ist� maallisista, niinkuin Heikki sanoo? Jos se on t�m�n
tarkoituksena, niin kyll� keino siihen on oikea. Min� olen murtunut. En
omista ainoatakaan ehe�� tunnetta, paitsi rakkauttani Viljoon. On kuin
katkennut kieli s�r�ht�isi soimaan kaikkea muuta muistellessani. Yksin
Viljo saa viel� puhtaat soinnut syd�mess�ni hel�ht�m��n. Ei tosin muut
kuin �iti voi �idin tunteita k�sitt��, mutta ei moni �itik��n minua
ymm�rt�isi. Viljo on ainoa iloni, ainoa henk�ys runollisuutta, jota
min�kin osakseni saan. H�n on kukkani kivikon keskell�, h�nen onnensa on
el�m�ni ainoa toivo, rakkaus h�neen ainoa voimani.� Eevi oli puhunut
kiihke�sti. Nyt nousi h�n �kki�, sulki nukkuvan lapsen syliins�, painoi
h�net rintaansa vasten ja purskahti itkuun.
�Elsa rakas�, sanoi h�n my�hemmin, kun tyyntyneen� istui yst�v�ns�
vuoteen ��ress�, �kerro nyt jotain itsest�si, oikein sisimm�st�si.
Luvuistasi ja t�ist�si kyll� puhut, mutta nyt tahdon jotain muuta,
jotain itsest�si, tunteistasi. Sano, oletko koskaan rakastanut?�
Hetkisen v�r�htiv�t Elsan kasvot. Sitten vastasi h�n tyynesti: �Kukapa
ei sit� olisi, mik� kerran, mik� kymmenen!�
�Kerro, Elsa rakas!�
�Voinhan kertoa, mutta lyhyeen se loppuu. Ihmiset ovat niin erilaiset.
Useimmat heist� n�kyv�t vaihtavan tunteita niinkuin takkia, ja yht�
todellisia ovat heist� heid�n tunteensa kuitenkin. Min� jo melkein
luulin, etten kykeneisi ensink��n rakastumaan, mutta sitte tuli tuo
tunne kuitenkin ja viel� semmoisena, ettei se ollutkaan hetken lapsi. --
Me olimme samassa koulussa opettajina. Meill� oli sama ty� ja samat
harrastukset. Teimme k�sik�dess� ja kilvan ty�t�mme, ja lepohetkin� oli
yhdess�-olo parhaana ilonamme. Pian ymm�rsimme toisiamme sanoittakin.
Ajatuksemme yhtyiv�t alinomaa -- me huomasimme sen ilolla -- ja jos
aikaa kului, ettemme tavanneet, oli kumpaisellakin ik�v�. Me olimme
toverit ja yst�v�t, sen sanan syvimm�ss� merkityksess�, mutta
tunteessamme oli enemm�n kuin kumppanuutta, sen tiesimme ja tunsimme
molemmat. Silloin tuli rinnallemme herttainen, vieh�tt�v� olento, ja
pian ymm�rsin, ett� nainen joka on kotinsa kaunistus ja ilo, on suurempi
apu miehellens� kuin se, joka yhdenvertaisena ty�toverina tahtoisi jakaa
kaikki h�nen ilonsa ja surunsa. Se nainen, joka ei ole k�ynn�skasviksi
luotu, seisokoon yksin! El�m�ss� on ty�t� ja tyydytyst� riitt�v�sti
kaikille. Jospa vain tiet�isit millaista el�m�ni nyt on! Kun
talvi-illoin istun seurassa, miss� kymmenkunta em�nt�� on koolla
vaatteita ompelemassa k�yhille, tai kun palaan raittiusiltamista tai
koulustani, on onneni usein niin suuri, etten sen suurempaa voi
ajatellakaan.�
Previous Page
| Next Page
|
|