|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 38
�Onpa odottamassa kaunis kahvip�yt�, puheli Heikki tyytyv�isen�.
�Pannaan n�m� viel� pappilan muorille silmien iloksi�, ja h�n asetti
tuoksuavan tuomikimpun p�yd�lle.
�Kiitos! Nep� kauniita!�
�Niin, eik� todella? Ihastuin niihin kotimatkalla, siksi t�ytyi ne
sinulle poimia.�
�Sin�p� olet hyv�, kun hankit mulle kipeneen kauneutta yksin t��ll�kin.�
Eevi huokasi huomaamattaan, ja Heikin otsa k�vi samassa pilveen. �Johan
t��ll� tulee kauneutta kilvan�, sanoi h�n kuitenkin leikillisesti.
�Eiv�t taida tuomentertutkaan kest�� kilpailua tuon veitikan rinnalla.�
H�n l�heni k�tkytt�.
�Kuka h�nelle vertoja vet�isi?� Eevikin tuli viereen, ja he seisoivat
hetken k�sik�dess� lastaan katsellen.
�Siit� kukkasesta saat iloa kes�t, talvet�, huomautti Heikki
miettiv�sti.
�Niin�, jatkoi Eevi iloisesti, �ja saanhan viel� lis�ksi paljon
herttaisia muistoja nyt, kun p��sen vanhempieni luona k�ym��n. Ajattele,
viikon kuluttua olen jo kotona, n�en is�n, �idin, yst�v�t ja kaikki nuo
tutut, rakkaat paikat!� �Kyll� nekin ovat rakkaita�, jatkoi h�n sitten,
�vaikka toista olisi palata Soinamoon.�
�Sinne menemme joskus, kun Viljo on suureksi kasvanut.�
�Oi Heikki�, Eevi heitt�ytyi h�nen kaulaansa, �oi, jos sinne todella
kerran saisimme palata, jos saisimme yhdess�, onnellisina k�yd�
n�kem�ss� kaikki nuo rakkaat, tutut paikat!�
�Jos Jumala sen suo. -- Mutta ne tuumat ovat viel� tuulentupia. Nyt
ajattelemme matkaasi vanhempien luo.�
He rupesivat iloisesti suunnittelemaan Eevin matkaa, ja itselleen
selitt�m�tt� tunnelmaa nauttivat he kumpikin siit�, ett� heill� nyt oli
niin hauskaa yhdess�. Kotoisen l�mpim�lt� tuntui ymp�rist�, ja
keskustelu oli iloista, tyynt� ja tasaista.
Heikki tunsi, ett� t�mm�inen hetki todella vastasi h�nen koti-onnensa
toiveita. Se oli ty�n lomassa levon ja virkistyksen hetki. Oikein
vaikealta tuntui sit� keskeytt�� ja taas ryhty� ty�h�n. Mutta olihan
mieli nyt virkistynyt ja silloin sujui ty�kin.
Heikin poistuttua j�i Eevi yksin k�sit�ineen Viljon k�tkyen viereen.
H�nen ajatuksensa olivat yh� kotona-k�yntiin kiintyneet, ja kuva
toisensa j�lkeen syntyi siit� h�nen mieless��n. H�n tulee kotiin ensi
kertaa nuorena rouvana. Viljo k�sivarrellaan astuu h�n vaunuista.
Portailla seisoo is� avosylin heit� odottamassa. Sitten tulee �iti,
�iti, joka kirjeiss��n on ollut niin hell� ja herttainen. Nyt, kun Eevi
itse tiet�� �idin tunteet, ymm�rt�� h�n paremmin omaa �iti��nkin, ja
h�nen k�y s��li h�nt� muistaessaan heid�n entist� ep�sopuansa. Nyt
koettaisi h�n antaa hellyytt� sit� enemm�n. -- Ent� sitten, kun
pappilaan tulee vieraita? -- Eevi oli jo kaikkea n�kem�ss� ja
kuulemassa. -- Kaikki tahtovat he Viljoa n�hd�, ja kaikki h�neen
tietysti ihastuvat. Eevi� sanovat he laihtuneeksi, eik� se tee mit��n.
Mutta h�nen pukunsa ei ole kunnossa. Hattu on vanhanaikainen, eiv�tk�
vaatteet k�y h�nelle hyvin. Heikille ei ole siit� puhumistakaan -- mutta
kotona ehken asia korjautuu. �iti kyll� pian semmoiset puutteet huomaa.
Tulevaisuudesta luisuivat Eevin ajatukset v�hitellen menneisyyteen. Tuli
mieleen kulunut vaikea talvi. Eevi mietti, mille kannalle asettua
yst�vien kysymyksiin n�hden. Kaikki siell�p�in pitiv�t Heikist�, sen h�n
tiesi, ja se tuntui hyv�lt�. Ei kukaan tulisi aavistamaan, ett�
kyyneleet ja mielipaha olivat tavallisia heid�n kodissaan.
Vastaisuudessa sit�paitsi olot kenties parantuisivatkin. Viime talvi,
seh�n se ainoastaan oli ollut niin vaikea. Eevi sairasteli, ja
selkkauksia oli seurakunnassa alituisesti. Ik�v� ymp�rist� ja Heikin
ankaruus, kaikki synkistytti Eevin mielt�. Siit� sitten johtuivat
ep�yst�v�lliset sanat ja loukkaukset.
Eevin k�vi s��li Heikki� ja s��li itse�ns�. Miksi olikaan el�m�
semmoista? Miksi se vaati niin paljo? Eih�n sit� t�ytt�� jaksanut. --
Mutta t�st�l�hin olot ehken muuttuisivat. Eevi voimistuisi, paranisi
suhde pit�j�l�isiin, ja Viljosta olisi iloa riitt�m��n asti. Heikkikin
tulisi my�ntyv�isemm�ksi lapsensa t�hden, ja Eevi itse saisi pojasta
hyvityst� kaikista pettymyksist�ns�. Viljon suhteen ei Eevi ainakaan
koskaan pettyisi. H�ness� n�kisi h�n sen ihanteen, jota h�n t�h�n asti
turhaan oli etsinyt.
Previous Page
| Next Page
|
|