|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 39
Eevi muisti yht�kki� Erkki�. Niin, -- h�n oli todella kaunis ja hyv�
poika. Viel�kin syk�hti Eevin syd�n, kun muistui lapsuuden yst�v�
mieleen. -- Mutta lapsuuden leikkitoveri oli leikkitoveriksi j��nyt.
Heid�n yst�vyydest��n ei sen enemp�� tullut. Olosuhteiden eroittamina
olivat he pian k�yneet vallan vieraiksi toisillensa. Ei ollutkaan
Erkist� tullut Eevin unelmien sankari, kuten h�n aina ennen oli
ajatellut. Sen sijaan oli Eevi tutustunut Heikkiin ja t�m�n voimakas,
mutta samalla tunteellinen luonne oli kokonaan vallannut Eevin.
Yhteisel�m� oli kuitenkin Eeville opettanut, ett� Heikin kiihkeimpienkin
tunteitten t�ytyi taipua, v�isty� syrj��n ja n�yristy� aivan kuin
olemattomaksi, jos sit� vaati h�nen ter�ksinen tahtonsa, tuo tahto, joka
monet kerrat miekkana oli tunkenut Eevin syd�meen ja monet syv�t haavat
siihen iskenyt. Toisin tekisi Viljo vastaisuudessa. H�n kasvaisi
kauniiksi ja jaloksi. Rikas olisi h�nen rintansa rakkaudesta, ja �iti
ylinn� sit� osakseen saisi. Onnensa Eevi silloin l�yt�isi, ja
onnelliseksi t�ytyisi Viljonkin tulla. Kaikkea, mit� Eevi oli el�m�ss��n
kaivannut, sit� saisi Viljo. Eevi itse k�visi edell� poimien pois kivet
h�nen poluiltansa, nostaen notkot ja m�et maahan painaen, loihtien
kukkatarhoja keskelle er�maita. Mit� siit�, jos h�n toimiinsa
sortuisikin, kunhan Viljo saisi suureksi, saisi ihailluksi ja
onnelliseksi!
Eevin ajatukset olivat h�net muassaan temmanneet, tulevaisuudesta
siirt�neet h�net menneisyyteen ja siit� �kki� vieneet aikoihin viel�
olemattomiin. Viljo palautti todellisuuteen. Mutta oli kuin hehkua
tulevaisuuden taivaalta h�nen kasvoillansa, kun h�n nosti lapsen
k�tkyest� ja kiihke�sti painaen poikaa rintaansa vasten huudahti:
�Viljo, Viljo, miten ��rett�m�sti me toisiamme rakastamme ja miten
onnellisiksi me tulemme.�
Vasta elokuun keskipaikoilla hankkiutui Eevi kotimatkalle vanhempiensa
luota. Kylmi�, sateisia p�ivi� oli ollut monta, mutta nyt oli tuuli
poistanut pilvet taivaalta, ja ilma oli taas k�ynyt l�mpim�ksi. P�iv�
paistoi melkein paahtamalla. Kaikki luonnossa n�ytti nauttivan
kes�l�mm�n palaamisesta. Kukat asemap��llik�n puutarhassa nyyk�yttiv�t
iloisesti p��t��n, yksinp� pienen asemahuoneen nurkatkin kiilsiv�t kuin
tyytyv�isyydest� auringon valossa.
Junan tuloon oli viel� v�h�n aikaa, ja hiljaista oli ymp�rist�ll� kuten
pienell� syd�nmaan asemalla ainakin. Vasta muutama jalkamies oli
asemalle enn�tt�nyt junan tuloa odottamaan, kun Eevi �itins� saattamana
sinne saapui. Renki hypp�si maahan vaunun kuskipenkilt� ja aukaisi oven.
Ruustinna astui ensim�isen� ulos, sitten Eevi Viljo k�sivarrellaan.
Naiset suuntasivat tiens� asemahuoneen odotussaliin, ja renki j�i
tavaroita purkamaan.
Viel� ei junaa kuulunut.
��iti rakas�, alkoi Eevi, �en voi selitt��, miten kiitollinen olen
sinulle kaikesta. T�t� aikaa muistellen toivon paremmin kest�v�ni kaikki
vaikeudet kotona.�
H�n huokasi.
�Lapsi parka, paljon sinulla onkin kestett�v��. Toivon kuitenkin asiain
nyt paranevan, kun sin� Heikille muistutat h�nen velvollisuuksiaan. Ole
vain tyyni ja luja vaatimuksissasi. Onhan selv��, ett� miehen l�hin
velvollisuus on pit�� huolta perheens� mukavuudesta.�
�Heikki katsoo asiaa toiselta kannalta�, alkoi Eevi, mutta samassa
kuului junan vihellys, ja matkustaville tuli kiire. Tavarat oli paraiksi
vaunuun saatu, kun asemamies soitti kelloa, ja juna alkoi puhkien ja
savua ilmaan tupruutellen eteenp�in vieri�. Eevi ei enn�tt�nyt muuta
kuin vaunun ikkunasta huiskuttaa viime hyv�stit �idille. Sitten oli h�n
jo n�kyvist� kadonnut.
Erokyyneleet kuivattuaan alkoi Eevi Viljoa uneen tuudittaa. Vaunujen
tasainen t�r�hteleminen viihdytti poikaa, ja h�n nukkui pian. Eevikin
painoi silloin p��ns� vastaiselle sohvan nurkalle vaipuen ajatuksiinsa.
Miten mukavaa t�ss� oli, toista kuin kolmannessa luokassa! Jos nyt is�
tiet�isi, miten Eevi nauttii, is�, joka h�net t�nne oli kustantanut!
Heikki ei sit� olisi tehnyt, sen Eevi tiesi, ja h�n alkoi ajatuksissaan
vertailla vanhempiensa ja Heikin rakkautta. Syd�n l�mpeni vanhempien
hellyydest�. Miksi ei Heikin rakkaus en�� samalta tuntunut?
Kihlausaikana oli ollut toisin. Silloin oli Heikin rakkaus ollut Eevin
suurin onni, ja joskin Heikki silloinkin oli ollut ankara, oli Eevi
h�ness� omantuntonsa ��nt� kuullut.
Olikohan h�n nyt k�ynyt kuuroksi tuolle sis�iselle ��nelle? H�n
s�ps�hti. -- Ei, sit� ei h�n tahtonut. Heikin liiallisuutta h�n
ainoastaan vastusti, ja juuri sen rinnalla tuntui vanhempien rakkaus
niin suloiselta.
Previous Page
| Next Page
|
|