Unelmiensa uhri by Marja Salmela


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 37

�On Herra sun tukes horjumaton,
Kun maalliset vaihettelee.�

Se oli j��hyv�islaulu Erkille.

�Kiitos�, Erkki l�heni Aunea. �Te annoitte minulle hyv�t matkaev��t.�
H�n puhui iloisesti ja tyynesti. Aunea melkein hermostutti. �Olen teille
syd�mest�ni kiitollinen.�

�Eip� syyt�. Lauloin osaksi itselleni.� H�nen ��nens� oli surullinen.

�Mutta osaksi minulle my�skin, eik� niin?�

�Niin kyll�!�

�Se oli hyvin yst�v�llist�.� Hetkisen v�r�hteli Erkin ��ni melkein
veitikkamaisena. Rajaton riemu t�ytti h�nen rintansa, sill� h�n ymm�rsi
Aunen mielialan, ja h�n oli, sille nauraa aivan ��neens�, nauraa kesken
onnensa suuruutta. Luuliko Aune todella, ett� h�n, Erkki, voisi l�hte�
saamatta Aunelta vastausta syd�mens� kysymykselle? Miten lapsellinen
pelko!

Mutta pian Erkki malttoi mielens�. H�n oli k�ynyt vakavaksi, kun jatkoi:
�Te olette paljon minulle antanut, mutta pyyt�isin viel� enemm�n. Aune
rakas, tahdotteko minua auttaa aina ja kaikessa, l�pi koko el�m�n
yst�v�n�ni -- vaimonani?�

Aune oli k��ntynyt Erkkiin p�in, h�n nosti k�tens�, laski sen Erkin
k�teen ja loi kirkkaat, sielukkaat silm�ns� h�neen. Niist� sai Erkki
vastauksen.

Mutta illalla, kun Aune huoneessansa seisoi �idin kuvan edess�,
kimalteli kuin aamukastetta h�nen silmiss�ns�, ja h�nen huulillaan oli
hymy�. -- �Oi �iti, n�etk� sin� lapsesi onnen?�




XI.


Kes�inen p�iv� paistoi l�mpim�sti. Ikkuna oli auki ja tien toiselta
puolen lehahti tuomien tuoksu. Eevi istui k�sit�ineen sohvan nurkassa,
mutta kun huoneen toisesta p��st� alkoi kuulua hiljaista kirin��, nousi
h�n, pani pois ty�ns� ja l�hestyi k�tkytt�.

��idin muru, mik� sinun on? Tahdotko syliin, syd�niloni�, puheli h�n
nostaen lapsen hymyillen polvillensa. �Viljoseni, vienoiseni�, jatkoi
h�n poikaa kapaloiden, �nyt t�ytyy sinun nukkua, jotta olet iloinen, kun
is� tulee kotiin.�

Eevi alkoi hyr�ill�, ja hiljaa heilahteli k�tkyt. Ulkoa kuului kanojen
kaakotusta, ja vastaisen ikkunan l�pi n�ki Eevi sikojen myllert�v�n
takapihalla, mutta h�n tuskin huomasi niit�. H�n oli v�hitellen
ymp�rist��ns� tottunut, ja olihan sit�paitsi nyt muuta ajattelemista.

Maija kurkisti ovesta. �Joko se nukkuu nyt, se sokurimuru?�

�Jo nukkuu. Tule katsomaan, miten herttainen h�n on.�

�Niin on, ihan kuin pastorska pienen�.�

�Vai niin, sit�h�n sin� aina sanot. Mutta paljoa kauniimpi h�n kuitenkin
on, eik� niin?�

�No, no, saattaa olla, onhan h�n is��ns�kin, liek� siit� sitte
kaunistunut.�

�Kaunis h�nest� vaan tulee, se on varma, kaunis kuin kukkanen�, sanoi
Eevi kumartuen k�tkyen puoleen karkoittaakseen k�rp�set pienoisensa
kasvoilta. �Mutta�, jatkoi h�n sitte, �mene nyt, Maija, kahvia
keitt�m��n, ett� on kaikki valmiina, kun pastori tulee rippikoulusta.�

Kupit olivat p�yd�ll� ja Maija oli juuri kahvipannunkin viereen
asettanut, kun Heikin askeleet kuuluivat etehisest�. H�n astui sis��n.

�P�iv��, mit� t�nne kuuluu?�

�Hyv�� unta�, Eevi loi silm�ns� hymyillen k�tkyeeseen p�in.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Mon 22nd Dec 2025, 0:46