|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 36
Aune ajatteli kaikkia niit�, jotka k�rsiv�t, onnettomia, murtuneita ja
suruun sortumaisillaan olevia. H�n n�ki heit� koko joukon kulkevan
ohitsensa ja kuuli heid�n syd�nt�s�rkev�� vaikeroimistansa. Mit� voisi
h�n tehd� heid�n hyv�ksens�? -- H�n tahtoi unohtaa oman surunsa, k�yd�
kantamaan k�rsivien kuormaa ja valmistaa iloa ilottomille.
Se mit� Aune sisimm�ss��n koki t�n� aikana, ilmeni h�nen ulkonaisessa
olennossaan ainoastaan siten, ett� h�n oli ymp�rist�lleen tavallistakin
yst�v�llisempi ja uhrautuvaisempi. Is�ns� h�nt� v�list� ihmetellen
katseli, ja kerran h�n veti h�net puoleensa leikillisesti huomauttaen,
ett� h�nen �pieni p�iv�ns�teens� oli viel� tavallistakin l�mp�isempi.�
�Ja kun min� juuri olen sinusta Kaarlolle kannellut!�
Aune katsoi h�mm�styneen� is��ns�.
�No, no, �l�h�n pelj�sty, min� vain kirjoitin h�nelle, ett� olet
heikontunut ja laihtunut. Eih�n se vaarallista ollut?�
Mutta Aune pudisti sormea is�lleen ja kiiruhti pois. Voi mit� se is� oli
tehnyt! Jos saisi viel� Erkkikin tuon kuulla -- -- Mit� h�n ajattelisi?
Arvaisiko ehken syyn? Olisipa Aune ennen tiennyt mit� is� aikoi!
Aika kului hiljalleen eteenp�in. Oli jo huhtikuu ja p��si�inen oli
tulossa. Aune istui is�ns� huoneessa. Lamppu paloi p�yd�ll�. Vanha
tohtori oli nojatuoliinsa nukahtanut, ja uunin edustalla teki �Turva�
is�nn�lleen seuraa. Aune oli lukenut ��neen, mutta taukosi huomatessaan
is�ns� nukkuvan. Hiljaa laski h�n peitteen is�n polville, siirsi
lamppuvarjostimen nukkuvalle paremmin suojaksi ja asettui sitten
paikoilleen lukua itsekseen jatkamaan. Turva murahteli tuon tuostakin
unissaan, ja sein�kello k�yd� naksutteli tasaista: tik, tak, tik, tak.
Muuten oli kaikki hiljaista huoneessa. -- Silloin kuului etehisest�
askelia. Aune laski �Valvojan� k�dest��n ja kiiruhti katsomaan. �Te�,
��nn�hti h�n h�mm�styneen�.
�Terveisi� Kaarlolta�, vastasi Erkki ja ojensi hymyillen k�tens�
Aunelle.
�Onko Kaarlo sairastunut?�
�Ei, ei suinkaan. En min� tule surusanomia tuomaan, olkaa huoleti.
Minulta vain j�i viime k�ynnill�ni asiat v�h�n kesken. Niin, -- min�
tarkoitan -- Erkki k�vi h�milleen -- min� tarkoitan, juuri niinkuin
sanoin. Mutta miten te jaksatte, neiti?�
�Olkaa toki hyv� ja k�yk�� sis�lle, t�nne saliin ehken�, pyyteli Aune.
�Kiitos, hyvinh�n min� jaksan.�
�Mutta Kaarlo kertoi minulle p�invastaista.�
�Oh�, Aune punastui, �siihen tiedonantoon oli ainoastaan is�llinen
huolehtiminen syyn�.�
Erkki oli jo v�h�ll� sanoa, ett� sep� huolehtiminen on minua t�nne
jouduttanut, mutta h�n malttoi mielens�, ja Aune oli sit�paitsi jo
kiiruhtanut pois is�lleen ilmoittamaan vieraan tuloa. -- -- -- -- -- --
-- -- -- -- --
Erkki oli ollut vuorokauden T�htiniemess�, ja nyt oli ilta. Aunen is�
istui huoneessaan sanomalehti� lueskellen, ruokasalissa kattoi palvelija
p�yt��, ja Aune, joka oli h�nt� auttanut, oli nyt asettunut saliin
soittokoneen ��reen.
Erkki tuli samassa huoneestansa ja istuutui nojatuoliin. Vihdoinkin oli
ehken sopiva tilaisuus tullut, jolloin h�n sai olla kahden Aunen kanssa.
Kruunussa paloi pari kynttil��. Muuta valaistusta ei huoneessa ollut.
Kasvien varjot kuvastuivat kauniina vastaiselle sein�lle, ja
salaper�isin�, viehke�n vienoina kaikuivat soiton s�veleet. Oli
sopusointua sek� soiton ett� valaistuksen tuottamassa vaikutuksessa.
Siin� oli jotain l�mmint� ja pehme�t�, mutta samalla hienoa, hillitty�
tunnetta.
�Laulakaa�, pyysi Erkki, kun Aune oli lopettaa, ja Aune lauloi, joskin
vastenmielisesti. H�n oli niin omituisen rauhaton t�n� iltana. Erkki oli
sanonut pian taas l�htev�ns�, ja siit� oli Aune pahoillaan, pahoillaan
etenkin, kun h�n ei saanut n�ytt�� suruansa. Tuntui raskaalta
teeskennell� iloisuutta. H�n oli aina ennen ollut suora Erkille. --
Kesken oli h�n nyt lopettaa laulunsa, mutta h�n voitti liikutuksensa ja
jatkoi. H�n sulki ainoastaan nuotit, s�esti ulkoa ja lauloi. Voimakkaana
ja kirkkaana kaikui h�nen ��nens�:
Previous Page
| Next Page
|
|