|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 35
Aune oli Erkin kertomuksen ajalla aluksi huvitettuna katsellut h�nt�
suoraan silmiin, mutta v�hitellen painui h�nen katseensa. H�n istui
hievahtamatta Erkkiin puoleksi selin, silm�illen riittyv��n hiilokseen.
H�nen oli vaikea liikutustaan salata, ja kun Erkin kertomus loppui, ei
kukaan aluksi puheeseen puuttunut. Vihdoin sanoi Aune hiljaa: �Se oli
kaunis laulu, aivan liian kaunis niin pienelle kukkaselle.�
Erkki aikoi vastata, mutta samassa kuului portailta tohtorin ��ni, ja
Aune kiiruhti ulos is��ns� vastaanottamaan.
X.
Pari p�iv�� t�m�n j�lkeen l�hti Erkki T�htiniemest�. H�nen oli
matkustaminen eteenp�in naapuripit�j��seen, mutta paluumatkalla lupasi
h�n viel� poiketa T�htiniemelle. P�iv� kului kuitenkin toisensa j�lkeen,
eik� Erkki� kuulunut. Vihdoin sai Kaarlo h�nelt� kirjeen, jossa h�n
lyhimmiten ilmoitti matkustaneensa kotiin toista tiet�, ja jouluksi tuli
h�nelt� yhteinen tervehdys T�htiniemel�isille. Siin� oli kaikki.
Aunelle oli t�m� k�sitt�m�t�nt�. Mit� se merkitsi? Ja miten oli se
selitett�v� yhteydess� Erkin entisen menettelyn kanssa? Ei tosin Erkki
koskaan ollut Aunelle tunteitaan suorastaan ilmaissut, mutta h�n ne
sittenkin tunsi. H�n tiesi, ett� Erkki h�nt� rakasti ja h�n Erkki�. Mik�
heid�t nyt oli eroittanut?
Jos Erkki olisi ollut v�h�n pintapuolisempi, v�h�n enemm�n semmoinen
kuin useimmat muut, olisi Aune kenties luullut h�nen mielens�
muuttuneen, mutta nyt h�n ei voinut sit� uskoa. H�n tiesi, ettei Erkki
ollut niit�, jotka miellytty��n johonkin sit� kohta osoittavat niin
selv��n kuin voivat suorastaan kosimatta, ja sitten ensi mieltymyksen
haihduttua varovaisesti vet�ytyv�t pois. Erkki olisi pit�nyt
velvollisuutenaan salata, mit� ajatteli, kunnes itse oli selvill�
tunteistansa. H�n olisi karttanut toisessa sellaisen tunteen
her�tt�mist�, josta ei viel� ollut varma itsess��nk��n. Koko h�nen
menettelyns� oli paras todistus siit�, ett� h�n Aunea todella rakasti.
Miksi h�n ei siis palannut? Miksi pysytteli h�n poissa?
P�iv�t olivat pitk�t ja ik�v� tahtoi v�kisinkin vallata Aunen. Joskus
hiipi mieleen ep�ilyskin. Ent� jos h�n kuitenkin on Erkin suhteen
erehtynyt? Jos kaikki olikin hetken huvia vain?
Jo tuo ajatus yksin tuotti Aunelle siet�m�tt�m�n tuskan. Kaiken muun h�n
kest�isi, ei vain sit�, ett� Erkin kuva muuksi muuttuisi ja tahrautuisi.
Kaikesta muusta h�n voisi luopua, kunhan vain saisi s�ilytt�� tuon kuvan
kauniina ja tahratonna. H�n tahtoi uskoa hyv�� Erkist�, tahtoi omistaa
h�nelle t�yden kunnioituksensa ja muistella h�nt� jalona, luotettavana
yst�v�n�, jommoisena h�n oli oppinut h�nt� tuntemaan.
Ep�ilys Erkin suhteen olikin ainoastaan hetkellinen. Sen tuottama tuska
-- joskin suuri -- ei kest�nyt kauan. Mutta mink��nmoista selityst�
Erkin menettelyyn ei Aunella kuitenkaan ollut, ja sit� h�n
sanomattomasti kaipasi. -- �Eih�n onni ole toiveittemme toteutumisessa�,
oli Aune itse kerran sanonut, ja h�n tunsi, ett� h�nelt� nyt kysyttiin,
vastaisiko h�n todella teossa sanoistansa. Taisiko h�n unohtaa oman
itsens�? Oliko h�n valmis itkem��n itkev�isten kanssa, iloitsemaan
niiden kanssa, joilla iloa oli, riippumatta siit�, mit� h�n itse tunsi
tai k�rsi?
H�nest� tuntui kuin olisi h�net nyt vasta koetukselle pantu. Tosin oli
h�nen ollut kielt�ytyminen halustaan opiskella, h�nen oli t�ytynyt erota
rakkaasta �idist�ns� ja t�m�n kuoleman j�lkeen jo nuorena kantaa huolten
ja velvollisuuksien taakkaa, mutta muuta surua ei h�n viel� ollut
kokenut. Ty�, joka h�nell� oli ollut, oli h�nt� aina tyydytt�nyt. Se oli
est�nyt kaikki turhat haaveilut ja vaikuttanut sen, ett� h�n tuskin oli
huomannut, miten yksin h�n oli ollut, ilman ainoatakaan l�heist�
yst�v��, joka h�nt� todella olisi ymm�rt�nyt. Tuttavuus Erkin kanssa oli
t�ss� suhteessa aikaansaanut muutoksen. Siksi tuntui �killinen tyhjyys
nyt sit� suuremmalta.
Ilmatkin olivat n�ihin aikoihin ik�v�n harmaat. Tiet olivat yhten��n
ummessa ja kulku ulkosalla oli vaivaloista, sill� t�n� talvena oli
yhten��n tuulta ja tuiskua.
Aune istui usein illoin yksin huoneessaan kuunnellen, miten tuuli
vihurina puhalteli j�rvelt� p�in. Se pyyhk�isi T�htiniemen ohi niin,
ett� nurkissa suhisi, ja uunin pellit ulvahtelivat valittavasti. Tuntui
silt� kuin ilma olisi ollut rauhattomia henki-olentoja t�ynn�. Pitk��n
vihelteli tuuli uunin piipussa, ja lopuksi muuttui se aivan kuin
ihmis��nen itkuksi. Ilma vinkui ja vonkui, huokaili ja vaikeroi.
Ikkunalasit t�risiv�t tuulessa aivan kuin joku olisi hampaitaan
kalistellut, ja nurkista kuului kuin nyyhkytyst�, kun vihuri ohi
pyyhk�isi.
Previous Page
| Next Page
|
|