|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 34
�T�mm�ist� hupia ei Helsingiss� suoda�, huomautti Erkki.
�Ei usein ainakaan.�
�Mutta kuulkaa�, keskeytti Aune, �minulla olisi pieni ehdotus.
Pidet��np� t�ss� iltamaa, jonka ohjelman suorittamiseen kukin meist�
ottaa osaa, eik� niin?�
Kaikki olivat my�ntyv�isi�, mutta miten p��st� alkuun?
�Sin�, Kaarlo, saat kunnian alkaa!�
�Kiit�n n�yrimm�sti, mutta kaikki kunniavirat ovat rasittavia. Pane
sin�, Aune, vaan alkuun. Naiset, neh�n nyt etunen��n ty�nt�ytyv�t.�
�Ja se on mainion mukavaa, aina kun herrat eiv�t itse viitsi vaivautua,
eik� niin?�
�No, �l�h�n h�rn�ile! Jos sinussa vain on pikkusenkin �todellista
naisellista sielua�, niin et henno h�irit� t�t� rauhallista h�myhetke�.
Katso sin� vaan varjoja tuolla sein�ll�, katso himme�� valaistusta ja
t�t� hehkuvaa hiilosta, etk� siit� saa runollista tunnelmaa?�
�Saanpa kyll�. Muistui juuri mieleeni runo 'Hiiloksella.' Tunnetko sen?�
�T�ss' istun suojassani
Ja katson hiilokseen,
Se leimuaa, se hehkuu
Ja hiipuu hiljalleen.
Noin syd�mess� mulla
My�s tunteet vaihtelee,
Ne leimuaa, ne hehkuu
Ja hiipuu hiljalleen.�
�Ne leimuaa, ne hehkuu ja hiipuu hiljalleen�, toisti Erkki, �ja
kuitenkin j�tt�v�t ne j�lkens� sieluun, viel�p� ainaiseksi.�
�Niin, se on totta.� Aune silm�ili vakavana eteens�. �Se tietoisuus on
sek� suloinen ett� t�ynn� edesvastuuta.�
Kaarlo ryk�isi pari kertaa -- h�nt� ei haluttanut joutua syv�mietteisiin
keskusteluihin, -- ja Aune ymm�rsi kohta tarkoituksen. H�n jatkoi siit�
syyst� iloisesti: �Unelmat ja tunteet ovat joka tapauksessa hetken
haihtuvia lapsia. Siksi odotamme jo ik�v�ll� jotain uutta. Jatkakaa
siis, herra maisteri!�
Erkki oli hetkisen ��neti, sitten h�n alkoi: �Mets�n rajassa oli talo,
talon r�yst��ss� p��skyspes� ja pes�ss� �iti kahden poikasensa kanssa.
Poikaset olivat jo lent�miseen tottumaisillaan. �iti jakeli heille viel�
viime neuvojaan, ennen pes�st� l�ht��. Mutta neuvojen vaikutus poikasiin
oli aivan erilainen. Kun �iti neuvoi karttamaan kissaa, koska se on paha
ja petollinen el�in, sanoa siritti toinen: �kiitos neuvostasi�, ja
samassa nosti se siipens� lentoon onnellisena kuin oman �idin rinnalla.
Mutta toinen ajatteli: �eip� tied� miss� vaara v�ijyy, petollista on
kaikki maailmassa�, ja h�n painoi p��ns� siiven alle ja k�tkeytyi
suruisena pes��ns�. Kun �iti taas toisena p�iv�n� varoitti karttamaan
kuloa l�himets�ss�, visersi toinen muistavansa neuvon ja kiiti samassa
mets�nrinteelle, saadakseen sielt� edes katsella maailman kummia
tapahtumia. Mutta toinen siirtyi suruisena katonr�yst��lt� pes��ns�
pelj�ten, ett� jos viel� aurinkokin h�nelt� siivet polttaa, l�mmin ja
hehkuva kun on. Mutta silloin k�vi �idin mieli murheiseksi. �Sinun
t�ytyy l�hte� lentoon�, sanoi h�n pojallensa. Ja pois t�ytyi poikasen
pes�st�. -- H�n lensi mets��n, lensi lepikosta niityn poikki, lev�hti
hetkisen pellonpientareella ja suuntasi sitten matkansa kauniin koivikon
keskelle. Siell� p�iv�ns�teet puitten juurilla pujahtelivat, kukkia
kasvoivat m�tt��t kirjavina, ja pienet perhoset lenteliv�t kukasta
toiseen. T��ll� n�ytti kaikki niin viattoman rauhalliselta, ett� pieni
p��sky parkakin v�hitellen rauhoittui. H�n asettui aidanseip��lle ja
katseli siit� ymp�rilleen. Aivan h�nen jalkainsa juuressa, suuren koivun
suojassa n�ki h�n pienen, valkean mets�t�hden. Se oli niin pieni, niin
puhdas ja suloinen, ett� p��skyn teki mieli sit� puhutella. �Miten olet
sin� niin kaunis ja niin valkea�, kysyi h�n viserrellen. �Kai taivaan
kaste sen on tehnyt ja valo ja l�mp�.� �Eik� se polta sinua?� �Ei
polta.� �Ent� kun on pilvist�, kuoletko silloin?� �En, en kuole.� �Etk�
sin� pelk�� ollenkaan?� �Mit� min� pelk�isin? Mets� on kukkasia t�ynn�,
ja te linnut meille laulelette. Etk� n�e, miten kaunista kaikki on?�
Silloin k�vi p��skynpoika miettiv�ksi. H�n nosti �kki� siipens� ja l�ksi
lentoon. Entist� kevyemp�� oli nyt korkeuteen kohoaminen ja entist�
tukevammilta tuntuivat siivet. Koko maailma n�ytti toisenmoiselta. Nyt
vasta n�ki h�n taivaan siint�vyyden ja tunsi valon ja l�mm�n
vaikutuksen. H�n lensi kotir�yst��lle, ja sielt�kin oli n�k�ala nyt
entist� avarampi ja ihanampi. Tosin kissa viel� hiipi pihan poikki, ja
mets�st� nousi savu kulopaikalta, mutta h�n katseli sit�, mik� oli
kaunista ja hyv��, ja siit� syntyi rintaan ��ret�n, hillitsem�t�n riemu.
-- Uudelleen kohotti h�n siipens� ja lensi nyt suoraap��t� takaisin
koivikkoon, jossa asettui aidalle, aivan mets�t�hden yl�puolelle. Siin�
alkoi h�n viserrell� syd�mens� pohjasta niinkuin ei koskaan ennen, sill�
h�n visersi nyt kaikkein kauneimman kiitoslaulunsa puhtoiselle, pikku
mets�t�hdelle.�
Previous Page
| Next Page
|
|