|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 33
Hymyillen oli Erkki niinik��n kuunnellut hauskoja kaskuja Aunen
kouluajoilta, mutta kun Aune sitten oli kertonut �itins� kuolemasta, oli
puhunut surunsa suuruudesta ja velvollisuuksien painavasta taakasta,
joka joutui h�nelle vanhimpana tytt�ren�, silloin ei Erkki en�� ollut
hymyillyt. H�n ei ollut saanut edes lohdutuksen sanaakaan sanotuksi, h�n
oli vain vaiennut, ja tuskallinen tunne oli ahdistanut mielt�.
Mutta Aune oli ymm�rt�nyt ��nett�myyden ja oli jatkanut. H�n oli puhunut
siit�, mit� oli oppinut �idin kuolinvuoteen ��ress�, miten selv�ksi
h�nelle silloin oli k�ynyt el�m�n lyhyys ja miten suureksi ja t�rke�ksi
sen tarkoitusper�. Erkki oli ymm�rt�nyt t�st�, miten Aune jo nuorena oli
oppinut el�m�n vakavuutta ymm�rt�m��n, mutta vakavuuteen kun yhtyi h�nen
hilpe� iloisuutensa, oli syntynyt se sopusointu h�nen olennossaan, joka
Erkki� jo ensi hetken� niin suuresti oli miellytt�nyt. Viel� oli Erkki
tullut tiet�m��n senkin, ett� Aune pienest� pit�en oli halunnut saada
lukea ja oppia oikein paljon, mutta ett� se �idin kuoleman kautta oli
k�ynyt mahdottomaksi. Erkki oli kerran lausunut s��lin sanoja sen
johdosta, ettei Aune ollut saanut taipumustaan seurata, mutta Aune oli
silloin luonut sielukkaan katseensa h�neen ja sanonut: ��lk�� minua
s��lik�, eih�n onni ole toiveittemme toteutumisessa.� Erkin olisi
silloin tehnyt mieli tarttua Aunen k�teen ja sit� l�mpim�sti puristaa,
mutta h�n ei ollut uskaltanut. H�n oli ainoastaan hiljaa toistanut sanat
ja katsonut Aunea syv��n ja tutkivasti silmiin. H�n muisti t�m�n kaiken
nyt aivan selv��n, muisti sen kirkkaan, s�teilev�n katseen, joka Aunen
sanoja oli seurannut. -- Pian h�n sen taas oli n�kev�.
T�htiniemell� kulki Aune sill'aikaa huoneesta huoneeseen. H�n oli ollut
j�rjestyspuuhissa aamusta asti ja tarkasteli nyt ty�ns� tulosta.
Jok'ainoan sopukan kodissa tiesi h�n hyvin siistityksi, ja se tietoisuus
oli jo itsess��n mieluinen. Sit�paitsi n�yttikin kaikki nyt kodikkaalta
ja hauskalta kattolamppujen valossa. L�mpim�t, kotikutoiset matot
peittiv�t lattian, omain hyppysten hyve� olivat huonekalujen
yksinkertaiset p��lliset, ja p�yt�liinat suomalaista kuosia. Salissa
tuoksuivat kukkapitimiss� tuoreet m�ntykimput, ja katajat olivat
kynttil�in valossa kauniita kuin etel�maiden sypressit. --
Vierashuoneessakin oli t�mm�inen talvinen kukkaisvihko, jota Aune
mielihyv�ll� katseli. Huoneessa kaikki oli vieraan varalle valmiina, ja
pian olisi illallinenkin h�nt� odottamassa.
Miten valoisaa, miten l�mmint� ja hauskaa oli kaikki. -- Aune seisoi
hetkisen liikahtamatta silm�illen ymp�rilleen, sitten kumartui h�n
�kki�, suuteli m�nnyn tuoksuavia neulasia ja kiiruhti samassa
s�ik�htyneen� pois l�pi salin omaan huoneeseensa.
Aunen huone oli yksinkertainen, mutta kodikas ja siev�. Rehevien kasvien
varjossa seisoi h�nen kirjahyllyns�, ja nurkassa kirjoitusp�yd�n
yl�puolella riippui �idin kuva.
Tullessaan huoneeseensa pys�htyi Aune hetkeksi miettiv�isen� kuvan
eteen. N�kik�h�n �iti h�net nyt, ja mit� olisi h�n siin� tapauksessa
lapselleen sanonut, mit� h�nelle toivonut? --
Vasta kun ulkoa kuului kulkusten kilin�, her�si Aune ajatuksistaan. Puna
nousi h�nen poskillensa ja hymy huulille. Ripein askelin riensi h�n
etehiseen, jonne tuli parhaaksi n�hd�kseen Erkin valkeana kuin lumiukko
astuvan sis��n.
* * * * *
Toisena p�iv�n� senj�lkeen, kun Erkki oli T�htiniemelle saapunut, j�iv�t
Erkki, Kaarlo ja Aune kolmisin iltap�iv�ksi kotiin. Aunen is�, tohtori,
l�ksi asiamatkalle kaupunkiin, ja nuoremmat lapset p��siv�t mukaan er��n
koulutoverinsa luo.
�No sisko, miten nyt iloksi pannaan�, kys�isi Kaarlo laskien k�tens�
Aunen vy�t�isille ja ketter�sti py�r�ytt�en h�nt� ymp�ri salin
lattialla.
�Iloksiko? Sit� en tied�, mutta min� puolestani aion menn� is�n
huoneeseen katsomaan takkavalkeata.�
�Ent� jos meit�kin kutsuisit sinne. Eik�h�n olisi siin� iloa kyllin, vai
mit� arvelet, Erkki?�
Erkki ei aluksi kuullut, mist� oli puhe, h�n oli syventynyt Aunen
nuotteja selailemaan, mutta kuultuaan, mik� oli kysymyksess�, oli h�n
kohta valmis. Kolmisin he siirtyiv�t vanhan tohtorin huoneeseen, jossa
iloinen takkavalkea uuninsa r�iskyi, ja jonka toisesta p��st�
varjostimen peitt�m� lamppu loi himme�� valoansa. Aune asettui pienelle
jakkaralle vastap��t� valkeaa, Erkki siirsi keinutuolinsa uunin
l�heisyyteen, ja Kaarlo puoleksi loikoili sohvannurkassa. �Hohhoo, miten
mukavaa t�m� el�m� on!�
Previous Page
| Next Page
|
|