|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 32
�Eih�n sit� voi pyyt�� anteeksi, ett� puuttuu hienotuntoisuutta toista
k�sitt�m��n.�
Heikki lensi punaiseksi. �Ei ainakaan puutu tahtoa siihen�, sanoi h�n
hetkisen kuluttua.
�Onhan se jo jaloa!� Eevi nousi, kiirehti viereiseen huoneeseen ja
heitt�ytyi vuoteelle itkem��n. Heikki istui hetkisen eteens� tuijottaen,
nousi sitten, pyyhk�isi tapansa mukaan k�dell� otsaansa ja asettui
ty�h�n.
Illemmalla, kun Eevi jo oli itkuunsa nukkunut, istui Heikki viel� ty�t�
tehden. Hetkiseksi keskeytti h�n kirjoituksensa, avasi laatikon ja otti
esille kirjeen. H�n luki uudelleen sen viime sanat: �Teit� saattaisi
vaikka k�r�jiin vaatia h�vitt�m�st� kunnianloukkauksestanne, mutta
olkoon nyt sill�, ett� itsellenne ja muille ilmoitan, miten
h�pe�m�tt�m�n rohkea te olette.�
Heikki huokasi. T�m� oli seuraus h�nen saarnoistansa. H�n l�hensi
kirjett� kynttil�n liekkiin. �T�m� ei saa Eevin n�ht�v�ksi tulla.
S��styk��n h�nelt� ainakin se suru.�
Kun kirje oli poroksi palanut, jatkoi Heikki saarnansa kirjoittamista.
Kyn� kulki kuin itsest��n. Sana toisensa j�lkeen syntyi paperille, lause
liittyi lauseeseen, ja pian oli saarna valmis.
Ei kukaan, joka seuraavana sunnuntaina kirkossa kuuli h�nen ankarat
nuhdesanansa, aavistanut, ett� h�nen niit� kirjoittaessaan polttava
tuska oli asunut h�nen omassa povessansa, ja ett� se tuska oli saanut
h�net viel� entist� ankarammin tuomitsemaan kaikkea synti� ja
heikkoutta. Kuulijat n�kiv�t h�ness� ainoastaan ankaran, jyrk�n ja
tunteettoman papin.
IX.
Lunta oli satanut ja satoi yh�. M�ntyjen oksat painuivat maahan raskaan
taakkansa alla, ja maantiell� k�vi kulku vaivaloisesti.
Hiljalleen juosta h�lkytteli er�s kyytihevonen tiet� pitkin, pieni ajaja
penkill��n puolittain torkkui. Kyyditt�v� herra oli hyv�n aikaa h�nen
kanssaan puhetta pit�nyt, oli kysynyt is�st� ja �idist�, koulunk�ynnist�
ja hevoshoidosta, mutta nyt oli herra vaipunut ajatuksiinsa, ja poikaa
torkutti.
�Viel�k� on pitk�lt� I:n kaupunkiin?�
�Viel�h�n sinne on noin tunnin matka.�
Erkki katsoi kelloansa. Tunnin kuluttua koittaisi siis se hetki, jota
h�n kes�st� saakka oli ik�v�inyt. H�n n�kisi j�lleen Aunen ja saisi
silm�ill� syv�lle noihin s�teileviin silmiin, jotka t�htin� olivat h�nen
tiell��n tuikkineet siit� saakka kuin h�n ne ensi kertaa oli n�hnyt.
Odotusaikaa lyhent��kseen palautteli Erkki mieleens� kaikki kauniit,
sis�lt�rikkaat muistot yhdess�olosta Aunen kanssa. Jo ensi k�ynnill��n
T�htiniemell� oli h�n viipynyt siell� paljoa kauemmin kuin oli aikonut.
Seuraavana talvena oli h�n pikip�in saanut tavata Aunen Helsingiss�, ja
kes�ll� oli h�n taas k�ynyt T�htiniemell� viel�p� saanut nuoret sielt�
houkutelluksi kiertomatkalle h�nen kotipuoleensa.
Aune ja h�n olivat h�mm�stytt�v�n pian toisiinsa tutustuneet. He
tunsivat kumpikin, ett� k�sittiv�t toisiaan ja olivat vapaasti yhdess�,
avomielisin� kuin yst�v�n seurassa. Erkki oli Aunelle kertonut
lapsuudestaan, koulu- ja ylioppilas-ajoistaan. H�n oli kertonut
synkk�mielisyydest��n ja taisteluistaan ja �idist�, joka oli h�nen ainoa
yst�v�ns�. Aune taas puolestaan oli esitellyt Erkille puut
T�htiniemell�, joiden oksille h�n pienen� oli kiivennyt saadakseen
siell� rauhassa lukea. H�n oli n�ytt�nyt pienen puutarhansa ja pensaan,
jonka siimekseen siipirikkoinen p��sky, h�nen pieni holhokkinsa oli
haudattu.
Kaikkia n�it� v�h�isi� lapsuuden muistoja oli Erkki kuunnellut melkein
hartaudella. Nekin osaltaan t�ydensiv�t sit� sopusointuista kuvaa, mink�
h�n Aunesta oli saanut. Tutulta tuntui h�nest� tuo kukkien keskell�
leikkiv�, opinhaluinen ja l�mminsyd�minen lapsi. H�n tunsi jo h�ness�
sen nuoren tyt�n, joka nyt niin kokonaan oli h�nen syd�mens� vallannut.
Previous Page
| Next Page
|
|