|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 31
Mutta syksy tuli ja sen mukana sateiset ilmat. Eevin t�ytyi pysy�
huoneessa. Vuoroon katsoi h�n ikkunoista maantielle, vuoroon
takapihalle, ja sill�v�lin h�n itki. Ainoastaan Maijan yst�v�lliset
ehdotukset saivat h�net joskus naurahtamaan. Maijalle olivat n�m� hetket
erinomaisen suuri ylpeyden ja ilon aihe, eik� h�n koskaan laiminly�nyt
pastorille suurimmassa salaisuudessa kuiskata: �Jo se v�h�n taas nauroi.
Kyll� sen ik�v� viel� asettuu.�
Heikki huokasi. Hyv� kun edes joku toinen sai Eevin nauramaan. H�n itse
ei en�� koskaan siin� onnistunut. H�nen ankaruutensa, seh�n olikin syyn�
suruun. Sit� ei Eevi unohtanut.
Oli sateinen syksyp�iv�. Tuuli tupruutteli kellastuneita lehti�, ja sade
sinkoili vasten ikkunoita. Paljastunut lehtimets� v�r�hteli kuin
viluissansa, ja valittavasti vinkui tuuli. Eevi istui huoneessansa
ompelu k�dess��n. H�n oli �sken lopettanut kirjeen Elsalle ja
ajatuksissaan h�n sit� viel�kin toisteli. H�n oli siin� purkanut kaiken
mielens� katkeruuden, kaiken kaihonsa oli h�n siin� kertonut.
Olikohan h�n kenties liikoja sanonut? Sit� h�n ei olisi tahtonut. Mutta
todellisuus oli h�nest� niin synk�n synkk�.
H�n otti kirjeen k�teens� ja luki: �Oi Elsa, mit� onkaan el�m�?
Yht�jaksoista kauheaa pettymyst�. Onnen muruja saamme joskus maistaa,
sitten murheita, tuskaa ja huolta. En tied�, olenko min� ainoa, joka
t�t� tunnen. En sit� luulisi. K�rsivilt� ja pettyneilt� n�ytt�v�t
minusta kaikki. V�list� kysyn itselt�ni olivatko toiveeni tulevaisuuden
suhteen liioitellut? Eiv�tk� nuoret ylimalkaan siten unelmoi ja eik�
heill� ole oikeuttakin siihen.
Pit�neek�h�n kaikkien yht� kauheasti petty�?
Oi Elsa, minussa ei en�� ole muuta kuin surumielisyytt� ja kaihoa. Ne
ovat tukahuttaneet kaikki muut tunteeni. Ilonkin hetkin� olen niiden
orjana. Elsa, sano mit� min� teen? Minulla ei ole sinun tyyneytt�si,
eik� ty�-intoasi. Minulla ei ole muuta voimaa kuin tunteeni, ja ne minut
surmaavat. --
Koko luomakunta s�est�� nyt suruani. Tuuli vaikeroi kes�n lyhyytt�
niinkuin min� onneani. Luonto itkee kuihtuneita kukkiansa niinkuin min�
toiveitani. Tuskanv�r�hdys k�y kautta luonnon. Samoin syd�menikin
suruissaan v�r�htelee.�
Eevi laski kirjeen k�dest��n. Se oli synkk� kuvaus, mutta tosi. N�in h�n
tunsi ja ajatteli. N�in oli h�n ajatellut jo monen monta kertaa ennen.
Eiv�t tosin asiat ajatellen parantuneet, mutta oli huojennus saada edes
rauhassa ajatella ja rauhassa tunteilleen antautua.
N�ihin ajatuksiin vaipuneena istui Eevi viel�, kun Heikki sateesta
m�rk�n� astui sis��n.
�P�iv��, Eevi!�
�P�iv��! Mist� sin� noin m�rk�n� tulet?�
�Sairaan luota�, Heikki ravisteli sadetta vaatteistaan. �Onpa hauskaa
p��st� muijansa luokse suojaan syystuulilta.�
�Miss�p� niilt� suojassa olisi?�
�Niin, miss�p�, ellei kotilieden luona!�
�T�ll� paikkakunnalla ei kodista voi puhua.�
Heikki vaikeni ja k��nsi puheen toisaalle. Hetkisen Eevi kuunteli,
sitten purskahti h�n itkuun.
�No, mutta, Eevi!� Heikki tarttui puoleksi hell�sti, puoleksi
leikillisesti h�nen k�teens�. �Mit� sin� nyt? N�eth�n, miten runsaasti
me sadetta saamme. Ei sinun tarvitse hankkia lis��.�
�Eik� sinun ivailla.� Eevi riuhtaisihe irti ja tarttui ty�h�ns�. Sitten
seurasi hetken ��nett�myys. Mutta viimein ei Eevi en�� voinut hillit�
itse��n. �Pyhimpi� tunteitani n�yt sin� pilanasi pit�v�n.�
�Anna anteeksi�, Heikin ��ni oli kylm�. H�n ei en�� jaksanut tehd� sit�
yst�v�llisemm�ksi. H�n oli jo niin monen monet kerrat ollut
yst�v�llinen, varoittava, lohduttava tahi leikkis�. Kaikki oli turhaa.
Nyt ei h�n en�� jaksanut.
Previous Page
| Next Page
|
|