|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 30
Kauhistus kuvastui Eevin kasvoilla.
�Anna t�nne k�tesi.� Heikki oli maassa ja auttoi Eevi� rattailta. Maija
tavarakuormien kanssa oli v�h�� aikaisemmin perille saapunut.
�Voi Maija kulta, minne olemmekaan joutuneet�, vaikeroi Eevi heitt�ytyen
keitti�ss� olevalle penkille.
�Niin�, sanoi Maija tyynesti, �kyll� nyt, hyv� pastorska, meid�n t�ytyy
asua kanojen ja porsaiden parissa.� Mutta kun Eevi samassa purskahti
itkuun, s�ik�hti Maija.
�Hyv�nen aika, rouva kulta, ei sit� niin saa itke�, pannaan vaikka
peittoon se pihanpuoleinen ikkuna.�
Eevi yh� vaan itki.
�Minulla on kirstussani vanha, siisti peite, pannaan se�, ehdotteli
Maija. Mutta ei sek��n n�kynyt Eevi� ilahduttavan. H�n yh� vain
nyyhkytti aivan syd�nt�s�rkev�sti.
Silloin pujahti Maija portaille, miss� pastori valvoi kuormain
purkamista. �Kuulkaa�, Maija nyk�isi nutun liepeest�, �rouva pani niin
pahakseen ne t��n talon el�v�t, ettei nyt muuta voi kuin itke�. Jos
pastori toimittaisi sis��n sen h�nen pappansa antaman uuden
keikkatuolin, niin siihen ehk� ik�v� asettuisi. Min� py�r�hd�n tupaan
kahvipannua lainaamaan, ett� saan v�h�n vahviketta keitt��.�
Ja menossa oli jo Maija.
Ensim�ist� surkeaa iltaa uudessa kodissa seurasi useampia yht� surkeita.
Olot eiv�t ensink��n n�ytt�neet paranevan, p�invastoin. Eeville k�vi yh�
vaikeammaksi voittaa raskasmielisyytt��n. H�nen terveytens� oli
heikontunut, ja olot paikkakunnalla k�viv�t h�nelle yh� enemm�n
siet�m�tt�miksi.
Lehdon seurakunta oli ammoisista ajoista tunnettu monista rettel�ist��n.
Sivistyneit� oli siell� tuskin nimeksik��n, sill� ne harvat s��tyl�iset,
joita siell� oli, olivat ainakin yht� sivistym�tt�mi� kuin muutkin
pit�j�l�iset. Asutus oli harvaa ja k�yhyys suuri. Varakkaita -- ja
ahneita -- talollisia oli tosin muutamia, mutta n�m� joivat kilpaa
pit�j�n �herrojen� kanssa, sill�v�lin kun muu kansa el�� raahusti
k�yhyydess� ja tiet�m�tt�myydess�. Huonolla kannalla olivat kaikki
pyrinn�t pit�j�ss�, paheet yksin rehoittivat ja kantoivat hedelm��.
Kun Heikki v�hitellen p��si olojen perille, ei h�n seurakuntaa
s��st�nyt. Yh� ankarampana kaikui h�nen ��nens� saarnastuolista, ja yh�
useampi sai papiltansa yksityisi� nuhteita. Ankaruus her�tti vastustusta
ja kiukkua, pantiin kova kovaa vastaan ja siten k�vi Heikin ja h�nen
seurakuntalaistensa v�li kire�ksi.
Ennen oli Heikki saanut osakseen kiitosta, jopa ihailuakin, nyt sai h�n
vastustusta ja vihaa. Omasta puolestaan ei h�n kuitenkaan paljon siit�
huolinut. Taistelu oli h�nelle el�m��, ja h�nen ilonsa oli sota pimeyden
valtoja vastaan. Mutta h�n ei en�� ollut yksin el�m�ss�. Se tieto tuotti
h�nelle huolta. Jok'ainoa yhteent�rm�ys h�nen ja pit�j�l�isten v�lill�
tuotti Eeville surua, tuskaa ja kyyneleit�. Eevi k�rsi siit� y�t,
p�iv�t, ja jota enemm�n h�n kohtaloaan mietti, sen raskaammaksi se
h�nelle k�vi.
Miksi olivatkin ihmiset niin pahoja, ja miksi Heikki niin ankara? Eiv�t
ihmiset h�nen puheistansa kuitenkaan parantuneet. He vain pahastuivat ja
katkeroittivat sitte kiukullaan Heikin ja h�nen el�m�ns�. Olisihan
Heikki voinut puhua vaimov�elle, joka aina mielell�ns� Jumalan sanaa
kuunteli, niiaili ja kiitteli monin kerroin. Ei ollut Heikin
velvollisuus k�yd� kaikki kapakat ja saarnastuolista julistaa pit�j�n
mahtavimmat miehet juopoiksi ja viettelij�iksi. Mik� siit� nyt oli
seurauksena? Heikki, Heikki oli kaikkien herjaajien hampaissa, ja h�n
itse, h�n, jonka koko olento janosi ihmisten rakkautta, oli, hetken
onnellinen oltuansa, joutunut kaikkia suututtaneen pastorin onnettomaksi
puolisoksi. -- Ei ollut t��ll� is��, ei �iti�, ei yst�v�� ainoatakaan,
ei edes kotipuolen kaunis luonto h�nt� t��ll� ymp�r�inyt. Lakeat maat ja
kivikkorinteet olivat h�nen nykyiset n�k�alansa. Kyyneleet nousivat
h�nelle silmiin, kun h�n niit� katseli. H�n oli kuin vieras vieraalla
maalla.
Mutta er�maissakin on kosteikkoja, ja samoin oli Eevill� yksin t��ll�kin
turvapaikka, tosin pieni ja ainoinen, mutta siell� h�nen kuitenkin oli
hyv� olla. V�h�n matkaa maantielt�, vanhan pappilan l�heisyydess� oli
pieni lampi. Pitk�t pet�j�t siell� huminoivat, ja laineet loiskuivat
hilpe�sti rannoille. -- T��ll� oli Eevin pyh�kk�. T�nne pakeni h�n
unohtaakseen navettan�k�alat ja saadakseen rauhassa ik�v��ns� itke�.
T�nne oli Heikki h�nelle penkinkin asettanut, ja sit� tapausta h�n
juhlahetken� muisteli.
Previous Page
| Next Page
|
|