|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 29
�Katso, Eevi�, jatkoi Heikki, �el�m� on usein sellaista kuin t�m�
matkamme. Se on eteenp�in pyrkimist� tuulissa ja kylmyydess�. Siin� on
jokaisella omat taistelunsa, joissa toinen voi tehd� varsin v�h�n toisen
hyv�ksi.�
�Mutta Heikki, tahdothan minua auttaa. Min� en uskalla kulkea yksin.�
Heikki hymyili h�nelle. �Sinulla on niin hell� syd�n, Eevini.
Tuulisp�it� ei pikku vaimoni rakasta, ja kuitenkin on h�n kumppanikseen
valinnut n�in ankaran miehen, joka ei voi h�nt� suojata, ainoastaan
vaatia lujuutta h�nelt� itselt��n.�
Eevi painautui yh� l�hemm� Heikki�. H�nen syd�mellisesti lausutut
sanansa h�nt� liikuttivat, mutta peloittavalta tuntui sittenkin
tulevaisuus. �Heikki olethan k�rsiv�llinen kanssani, olethan, olethan?�
�Kyll�, rakkaani, ellet itse ole sit� liiaksi. Meill� on suuri p��m��r�
saavutettavana, siksi t�ytyy meid�n tarmolla ponnistella. Tied�t, ett�
jo pienen� opin ankaraksi itselleni. Nyt olen sit� toisillekin, etenkin
jos heit� rakastan. Sin� Eevi�, jatkoi h�n yh� kiihke�mmin, �olet
ensim�inen ja ainoa, paitsi omaisiani, johon todella olen kiintynyt.
Kauan sinua n�in, enk� kuitenkaan n�hnyt. Sisimp�si pysyi vieraana
minulle. Mutta kun kerran sain luoda silm�yksen sinne, silloin tuli tuo
tunne �kki� ja voimakkaana. Ensin taistelin vastaan, mutta rakkaus
voitti. Nyt ymm�rr�n, ettei tunteeni itsess��n ole mit��n v��r��, ellei
se tee minua heikoksi, eik� saata velvollisuuden tielt� horjumaan. Mutta
autathan sin�, Eevi, minua, etk� autakin? Kasvat papin rouvana muille
esikuvaksi ja minulle tueksi.� H�n etsi Eevin k�tt� ja puristi sit�
l�mpim�sti. Sitten k��ntyi puhe toisaalle.
Tuuli oli asettunut, ja y�ll� kylmi. Kun p�iv�ll� aurinko pilkisti
esiin, hohtivat mets�t huurteissa, ja lumikinokset kimaltelivat kuin
aallot aavalla merell�.
Puoli kilometri� kirkolta, l�hell� suurta pappilaa seisoi korkeitten
kuusten juurella pieni, punainen valkonurkkainen rakennus. Sen molemmat
suojat, etehinen ja pieni keitti� olivat juhlakunnossa. Sohvap�yd�ll�
sisimm�ss� huoneessa oli kauniisti paistunut rinkil�, jonka keskell�
seisoi kukkiva ruusu. Vanhanpuoleinen vaimoihminen h��r�ili
kahvipuuhissa keitti�ss� tuon tuostakin vilkaisten maantielle p�in.
�Hyv�nen aika, nyt ne tulevat.� H�n hypp�si ulos.
Pastori auttoi nuoren rouvansa reest�. �Maija, rakas vanha Maija!� Eevi
kavahti hoitajansa kaulaan. Tyytyv�isen� hymyillen odotteli pastori
vieress�. �Heikki, rakas Heikki, sin�k�� -- -- Eevi loi kiitollisuutta
s�teilev�n silm�yksen mieheens�.
�Maija se hyv� oli, kun tulla tahtoi�, sanoi Heikki ja tarttui vaimonsa
k�teen vied�kseen h�net sis��n, miss�, kuten h�n sanoi, kaikki kuiskasi
�terve tuloa� pikku em�nn�lle.
* * * * *
Herttaiset ajat ensim�isess� kodissa p��ttyiv�t kuitenkin pian, sill� jo
kes�n keskipaikoilla l�hetettiin Heikki kauaksi yksin�iseen syd�nmaan
seutuun pit�j�napulaiseksi. Monta kyynelt� vuodatti Eevi taas
eronhetken�, moni tuskallinen tunne ahdisti h�nen mielt�ns�. He olivat
olleet niin onnelliset t�ss� siev�ss� pikku kodissaan, Heikki, h�n ja
vanha Maija. Miksi t�ytyi taaskin erota!
�Telle est la vie, un long adieu�,[1] kirjoitti h�n p�iv�kirjaansa, ja
niiss� sanoissa v�r�hteliv�t h�nen syd�mens� sisimm�t tunteet.
[1] �Sellainen on el�m�, pitk� hyv�stij�tt�.�
Eevin mieli ei suinkaan valjennut, kun h�n Heikin kera saapui uuteen
kotiinsa. Pit�j�napulaisen asumus oli vanha ja rappeutunut. Se tuli
revitt�v�ksi, ja sijaan oli rakennettava uusi. V�liajaksi oli
apulaiselle vuokrattu asumus talonpoikaistalossa l�hell� kirkkoa. Mik�
lie paikan valinnassa ollut m��r��v�n�, ei ainakaan luonnonkauneus.
Toisella puolen taloa, aivan ikkunain alla k�vi maantie, toisella puolen
oli takapiha, navetta ja sikol�tti.
Oli kaunis kes�inen ilta, kun Eevi ja Heikki saapuivat perille.
Kyytimies k��nsi hevosen maantielt� portaitten eteen, ja Eevi katseli
ymp�rilleen. Aivan ikkunan alla oli rikkal�j�. Toisella puolen rattaita
oli likaa paksulta niinkuin ep�siistiss� karjapihassa ainakin. Suuri
sika nousi rapakosta ja juosta h�lkytteli navettaan p�in. Parvi pieni�
porsaita seurasi sit� vikisten. Portailla hyppeli kirjava kana, ja kukko
ravisteli rikkal�j��.
Previous Page
| Next Page
|
|