|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 27
Tuo omatunto, se se aina vastuksena oli!
Mutta samassa Eevi muisti, ett� seh�n juuri olikin aluksi h�nen
ihailuansa her�tt�nyt, ett� Heikki niin j�rk�ht�m�tt� omaatuntoansa
totteli. Eevi oli silloin ajatellut, ett� semmoisen miehen rinnalla
h�nkin viel� lujaksi muuttuu, oppii uhrautumaan, kielt�ytym��n ja el�m�n
kaidalla tiell� kulkemaan.
Mutta n�ink� tuskallisten taistelujen kautta tuo oppiminen oli k�yv�?
Saisiko h�n silloin ensink��n onnestansa nauttia? Tai oliko h�n sen
kenties jo kadottamaisillaan?
H�nt� aivan v�risytti. H�n tiesi, ett� monet olisivat Heikin rakkautta
pit�neet riitt�v�n� korvauksena kaikista kielt�ymyksist�. Eik� se
h�nelle sit� ollut? Oliko todella h�nen rakkautensa Heikkiin niin heikko
ja arvoton, ettei se koetusta kest�nyt? Oi, ei, ei, se oli kyll�
voimakas, se p��sisi v�hitellen voitolle, ja niin tulisi heist� viel�
t�ysin onnelliset.
Eevi kohotti p��ns� ja kuivasi kyyneleens�. H�n oli v�hitellen
tyyntynyt, vaan ei viel� tahtonut tavata ket��n, siksi hiipi h�n
huomaamatta l�pi keitti�n p��st�ksens� v�h�n k�velem��n. Mutta portaissa
tapasi h�n arvaamatta er��n tuttavan, vanhan vaimon, yhden Heikin ja
h�nen yhteisist� holhokeistaan, joka k�vi hartaasti h�nen polviaan
halailemaan.
�Voi kuitenkin, kun nyt teid�t tapasin ja itse p��sin onnittelemaan!�
Vanhat, kurttuiset k�det siveliv�t Eevin hameen poimuja. �Voi hyv�nen
aika! Taivaan Is� teille onnea antakoon!� Vanhus hymyili ja niiaili
mink� ehti. �Ja mik�p� muu olisikaan kuin onni edess� meid�n pastorilla,
semmoisen syd�menruusun kun on saanut -- ja ent� teill� sitten, hyv�
neiti, semmoisen herranpalvelijan rinnalla!�
Sanatulvasta ei tahtonut tulla loppua. Vasta kun vanhus huomasi Eevin
levottomaksi, keskeytti h�n syleilyns� ja p��sti Eevin jatkamaan
matkaansa.
�Semmoisen herranpalvelijan rinnalla!� Sanat soivat yh� Eevin korvissa.
Niin, niinh�n kaikki sanoivat, ja niin kai se olikin. Kyll� Heikki
tekisi Eevin onnelliseksi, t�ysin onnelliseksi. Kotinsa keskuksena,
ihailtuna, rakastettuna n�kisi Eevi viel� kaikkien kulta-unelmiensa
kauniin toteutumisen. -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
-- -- -- -- --
-- -- -- Kun Eevi k�velylt��n palasi, kiiruhti h�n porstuan kautta
Heikin huoneeseen. Heikki istui kirjoittamassa eik� nostanut
p��t��nk��n. Eevi l�heni ja laski k�tens� h�nen olallensa.
�Anna anteeksi, Heikki rakas!�
�Syd�mest�ni.� H�nen katseensa oli l�mmin ja kirkas.
�Heikki, sinun t�ytyy auttaa minua!� Eevi painoi p��ns� h�nen olallensa.
�Sit� tahdonkin, mutta Eevi, min� olen kovakourainen, min� en k�rsi
tinkimist�, en arkailemista. Joka on k�tens� auraan laskenut, ei saa
taakseen katsoa.�
�Mutta Heikki, min� olen niin heikko, minua on toisin kasvatettu, muista
sit�. Oi miten onneton min� �sken olin! Ajattelin ettei Jumalakaan
minusta huoli, kun et sin�k��n en�� jaksa rakastaa.� Eevin p�� painui
alas, ja h�nen kyyneleens� rupesivat vuotamaan.
Heikki veti Eevin polvellensa. ��l� sano niin, eth�n? Jumala huolii
kaikista, ja mit� minuun tulee, niin kyll� min� jaksan rakastaa, kun
kerran saan sit� tehd�. -- Etk� viel� minua sen paremmin tunne? Minun
rakkauteni on kovaa, ankaraa, ehken vaativata, mutta se kest��, Eevi,
kest��!�
H�n kietoi k�tens� lujemmin Eevin vy�t�isille ja veti h�net hell�sti
puoleensa. N�in istuivat he hetken. Sitten Heikki nousi, suuteli viel�
kerran Eevin puhtoista otsaa, suuteli kuin is� lastaan, loi sitten
syd�mellisen, rohkaisevan katseen Eeviin ja istuutui kirjoittamaan.
* * * * *
Eevi� puettiin morsiameksi. H�n koetti olla tyyni, mutta h�nen
liikkeens� osoittivat levottomuutta. H�n oli koko aamup�iv�n ollut yksin
sulkeutuneena huoneeseensa. Puuhaa ja kiirett� oli ollut ylt'ymp�rill�,
jok'ainoalla, joka vain kynnelle kykeni. Mutta Eevi oli ollut yksin ja
rauhassa. H�n oli miettinyt menneisyytt� ja ajatellut aikaa, joka oli
tulossa. Milloin oli ��ret�n ilo h�net vallannut, milloin j�yt�v�,
melkein tukehduttava tuska. Vihdoin viimein olivat he tulleet h�nt�
pukemaan, ja nyt oli kaikki valmista. Ainoastaan morsiushuntu ja seppele
puuttuivat viel�.
Previous Page
| Next Page
|
|