|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 26
Eevi joutui t�st� aivan ymm�lle. Voi sit� Elsaa, mink�lainen oli! Aina
j�rkev�, aina arvosteleva, valmis syit� ja perustuksia tutkimaan.
Eevin oli vaikea vapautua siit� pahantuntemuksesta, mink� Elsan kirje
oli h�nelle tuottanut. H�n huomasi, ett� se vasten h�nen tahtoansa oli
tehnyt syv�n vaikutuksen h�neen. Sen kysymykset ja arvelut olivat aivan
kuin sy�pyneet h�nen ajatuksiinsa.
Kaikeksi onneksi oli ilma n�ihin aikoihin kaunista, ja se auttoi Eevi�,
sill� ymp�r�iv� luonto teki h�neen aina vaikutuksen. Unhottaakseen
kaikki ep�sointuisuudet otti Eevi er��n� p�iv�n� k�sity�ns� ja l�ksi
lempipaikallensa yksin�isyyteen. Siell� aikoi h�n rauhassa mietti�,
miten paraiten vastata Elsalle. Mutta kauan ei h�n saanut yksin istua,
sill� Heikki oli h�net huomannut huoneensa ikkunasta.
�Mattiko vai Maija nyt puvun saa�, kys�si h�n asettuen kivelle istumaan
Eevin viereen.
�Koeta arvata�, Eevi piiloitteli ty�t��n.
�Mist�p� min�. N�yt� pois!�
�Katso�, Eevi levitti h�nen eteens� suuren silkkiompeluksella kirjaillun
p�yt�liinan. �T�m� on kotiamme varten.�
�Toivon, ett� lasket leikki�, Eevi. Eth�n sin� toki totta tarkoittane?�
�Mitenk�s muutoin?�
�Jos sen vanhemmillesi valmistaisit, k�sitt�isin sinua, mutta meille --
kuinka sin� voit! Tied�th�n�, lis�si h�n lempe�mmin, �etten voi saarnata
toisin ja el�� toisin. Kristuksen seuraajalta vaaditaan
itsens�kielt�mist�.�
�Mutta Heikki, eih�n se t�h�n kuulu. Eih�n t�m� pikku koristus kotiamme
komeaksi tee.�
�Eevi rakas, anna pikkusormesi ylellisyyden synnille, kyll� se pian vie
koko k�den. Yks'kaks' tulee siten kodistamme hieno ja muodinmukainen.
_Min�_ en koskaan voi sit� sallia.�
�Voi sinua Heikki, miten olet ankara! Sin� et ensink��n n�y tunteitani
k�sitt�v�n. Tied�th�n, miten syv�sti olin Soinamoon kiintynyt ja
niinkuin ennen sit�, niin nyt omaa kotiani tahtoisin kaunistaa. Mutta
sin� n�yt ilolla tekev�n toiveeni tyhj�ksi.�
�Eevi, kuinka sin� voit� -- h�n katkaisi puheensa -- �en ilolla koskaan,
mutta velvollisuudesta.�
�Eiv�tk� siis minun toiveeni ja minun tahtoni merkitse mit��n?�
�Ei silloin, kun omatuntoni toisin k�skee.�
Eevi nousi, otti ty�ns� ja kiiruhti pois omaan huoneeseensa, jossa sulki
oven ja heitt�ytyi sohvalle itkem��n. T�m� oli kauheaa, kerrassaan
kauheaa!
Itse asia jo Eevi� itketti, mutta viel� enemm�n se kalvava ep�ilys, joka
taaskin mieleen hiipi. Olihan t�mm�isi� kohtauksia jo ennenkin ollut
Heikin ja h�nen v�lill��n. Ja oli kuin kammottava aave niiss� aina olisi
noussut h�nt� pelottamaan. Ehk� Heikki onkin vain tuo yksinkertainen,
ankara mies, joksi Eevi h�nt� alussa uskoi? Jos heid�n rakkautensa onkin
erehdyst�? Jos Elsa on oikeassa ja Eevi taas pettyy, pettyy kauheasti?
Semmoistahan el�m� oli yhten��n. Jos joskus toteutui jokin harras toive,
aina siihen pettymyksi�kin yhtyi. Sellaistahan oli ollut koko t�m�
kihlaus-aikakin. Se oli hetkitt�in hurmaavaa onnea, toiste taas
ep�sointuista ja ristiriitaa t�ynn�.
Mit� tulisikaan Heikin ja h�nen onnestansa, jos t�mm�ist� jatkuisi?
Oli se Heikkikin niin itsepintainen ja taipumaton kuin ter�ksest� tehty.
Eevi� ihan harmitti. Saisi Heikkikin joskus taipua eik� aina sit�
h�nelt� vaatia.
Eevi itki, itki niin, ett� syd�n oli haljeta.
Mutta sitte johtui mieleen ett� ent� jos syy olikin h�ness� itsess��n?
H�n vavahti. Olihan Heikki niin hyv� ja hell�, h�n oli ankara ainoastaan
omantunnon sit� vaatiessa.
Previous Page
| Next Page
|
|