|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 25
T�st� l�htien otti Eevi tavakseen illoin asettua puutarhaan. Rannalla,
suuren riippakoivun juurella h�n istui k�sit�ineen odottaen Heikki�,
joka ty�ns� p��tytty� suuntasi tiens� t�nne. Monta herttaista hetke�
viettiv�t he t��ll� yhdess�, mutta joskus sattui erimielisyyksi�kin ja
n�m� tekiv�t aina mit� tuskallisimman vaikutuksen etenkin Eeviin.
Ristiriitaisuutta lis�siv�t viel� ne perin vastaiset vaikutukset, joita
Eevi �idilt��n ja Heikilt� sai. Alussa eiv�t tosin �idin mielipiteet
mit��n vaikuttaneet Eeviin, mutta sit� my�ten, kun h�n n�ki �idiss�
saavansa puolustajan Heikin liiallisia vaatimuksia vastaan, tuli h�n
huomanneeksi, mit� oikeutettua ja hyv�� saattoi �idinkin ajatuksissa
piill�. Ruustinna, joka alussa oli kihlausta kovin vastustanut --
varsinkin sen julkaisua -- oli k�ynyt my�ntyv�isemm�ksi n�hdess��n,
miten suuressa arvossa Heikki Saloa pidettiin ja miten rouvat pit�j�ll�
-- etenkin kaikki joilla oli t�ysi-ik�isi� tytt�ri� -- melkein
kadehtimalla puhuivat Eevin aikaisesta kihlauksesta. Se seikka, ett�
Eevi joskus turvautui �itiins�, kun sattui erimielisyyksi� Heikin ja
h�nen v�lill�ns�, ei �idin mielest� suinkaan asiaa pahentanut,
p�invastoin.
Rovasti katseli asiain menoa syrj�st� ja arveli mit� arveli, mutta antoi
kaikkien olla rauhassa ja pit�� huolta omista asioistansa. Ainoastaan
kerran -- kohta senj�lkeen kun Eevi oli kihloihin mennyt -- oli h�n
er��n� liikutuksen hetken� murtanut sen kuoren, johon h�n, vaimonsa
monivuotisten ponnistusten tuloksena, oli oppinut sisimp�ns� sulkemaan.
Yksin ollessaan lastensa kanssa oli h�n heille puhunut suoraan ja
peittelem�tt�, puhunut avioel�m�st� ja niist� vaatimuksista, joita se
ihmisille asettaa. Ainoastaan suurin ja uhrautuvaisin rakkaus voi
onnelle tiet� valmistaa, varsinkin siell�, miss� niin eriluonteiset ja
niin eri kasvatuksen saaneet henkil�t kuin Eevi ja Heikki tahtovat
toistensa tovereina kulkea l�pi el�m�n. Se sana pit�� paikkansa
avio-el�m�ss�kin, ett� joka tahtoo henkens� vapahtaa, h�n hukuttaa sen,
ja p�invastoin. Ainoastaan se, jolla on p��m��r�n� _tehd�_ onnelliseksi,
voi itse _tulla_ onnelliseksi. Mutta siell�, miss� todella l�ytyy
rakkautta, joka on valmis uhraamaan kaiken toisen hyv�ksi, siell� on
onni my�skin taattu.
Eevi itki is�n n�it� puhuessa, ja syv�sti liikutettuna puristi Heikki
tulevan appensa k�tt�. T�m� oli vakavin hetki heid�n kihlauksensa
j�lkeen. Heid�n t�ytyi kysy� itselt��n, oliko heill� todella sit�
rakkautta, joka on valmis kielt�m��n itsens� ja uhrautumaan toisen
hyv�ksi. Tunsivatko he, rakastivatko he toisiaan tarpeeksi? Oliko heill�
edellytykset tulla onnellisiksi?
Heikki puolestaan oli kohta selvill� siit�. Tulipa onni tai onnettomuus,
h�n oli varma tunteistansa. Taistelu oli taisteltu jo ennenkun h�n kosi.
Nyt oli h�n levollinen, sill� h�nen el�m�ns� onni oli Jumalan k�dess�.
Eevi ep�r�i hetken. Mutta kun h�n nosti silm�ns� ja n�ki Heikin
rakkautta s�teilev�n katseen, unohti h�n kaiken muun, kietoi k�tens�
Heikin kaulaan ja nyyhkytti kuin lapsi. H�n tunsi, miten tukeva oli se
k�si, joka h�nt� kannatti, miten luotettava se syd�n, joka h�nelle
sykki, ja h�n ty�nsi luotaan kaikki kysymykset ja ep�ilykset varmana
siit�, ettei h�n voisi el��, ei tulla toimeen ilman Heikki� ja h�nen
rakkauttaan.
Mit� Eevi t�n� hetken� tunsi, se tuli monet kerrat viel� kovan koetuksen
alaiseksi. Ja jos h�n olisi ollut rehellinen itselleen, olisi h�nen
t�ytynyt my�nt��, ett� h�nen rakkautensa tuskin v�ltt�v�sti kesti
koetukset. Kun Heikki� pit�j�ll� kiitettiin, kun h�n saarnasi niin, ett�
sanankuulijain syd�met vapisivat, ja pahan vallat tuntuivat j�rkkyv�n
perustuksiltaan, t�ytti autuas ilo Eevin syd�men, ja kyyneleet nousivat
h�nelle silmiin, h�nen ajatellessaan ett� se oli h�nen oma Heikkins�,
joka tuossa puhui, h�n, joka sulkiessaan Eevin syliins� sanoi olevansa
rikkaampi maailman mahtavinta ja onnellisempi sadun sankaria. H�n, jota
kaikki pelonalaisella kunnioituksella kohtelivat, h�n oli valinnut Eevin
syd�mens� yst�v�ksi ja oli kantava h�net l�pi el�m�n voimakkailla,
tukevilla k�sivarsillaan. -- --
Mutta tuli toisenlaisiakin hetki�, ja ne t�yttiv�t Eevin mielen
tuskallisella kauhulla. Kun Heikist� pit�j�ll� puhuttiin pahaa, jota
my�skin sattui, ei se tosin tullut Eevin kuuluville; mutta kihlauksesta
sattui h�n kuulemaan v�hemm�nkin edullisia arveluja. Kun esimerkiksi
ruustinnan sisaret kirjoittivat paheksumisensa siit�, ett� Eevi, joka
kyll� olisi saanut tilaisuutta valitsemiseen, oli tyytynyt niin
mit�tt�m��n mieheen -- pappiin talonpoikaissukua -- silloin suuttui Eevi
ja sanoi Heikki� tuhat kertaa paremmaksi �idin koko aatelista sukua.
Mutta j�lkens� j�tti tapaus kuitenkin.
Viel� paljoa pahempi oli sittenkin se kirje, mink� Eevi Elsalta sai.
Eevi ei tiennyt kerrassaan mit� tehd�, niin onneton oli h�n siit�. Sen
sijaan, ett� Elsa olisi iloinnut sen onnen suuruudesta, jota Eevi
kirjeess��n hartaasti oli kuvaillut, tuli arveluja, kysymyksi� ja
vastav�itteit� jos jonkinlaisia. Olikohan Eevi todella rakastunut? Eik�
se ollut erehdyst� kaikki? Pit�isik� Eevi Heikist� yht� paljon, jos
kaikki h�nt� moittisivat ja vastustaisivat? Ei naimisiin joutuminen
itsess��n mit��n onnea ollut, ei ensink��n, vaikka moni
lapsellisuudessaan niin luuli. Ainoastaan korkein m��r� rakkautta
saattoi sen onneksi muuttaa. Jos rakkauden suhteen v�h�nkin tingittiin,
oli se -- naiselle ainakin -- ei ainoastaan kauhea, mutta kauhein kahle.
Previous Page
| Next Page
|
|