|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 24
Salaman nopeudella levisi suuri uutinen pit�j�ll�. Kaikkialla her�tti se
h�mm�styst�, paikoittain paheksumistakin. Miten oli pastori Salo, tuo
ankara parannuksen saarnaaja, kiintynyt turhamaiseen Eevi Bj�rkiin?
Miksi h�n ei valinnut pit�j�n yksinkertaisten, vaatimattomien tytt�jen
keskuudesta? Yksinkertainen, kotiaskareihin perehtynyt tytt� papin
rouvaksi sopisi, ei haaveileva muotinukke. Kuka olisi Heikki Salolta
sellaista odottanut?
Ent� Eevi sitten! Kuinka taisi h�n puolestaan Heikki Saloon tyyty�?
Kummallista se oli, katsoi asiaa puolelta tai toiselta. Ihmeteltiin ja
paheksuttiin, paheksuttiin ja kadehdittiin, mutta kilvan l�hetettiin
onnitteluja pappilaan.
Nyt oli Eevi onnensa kukkuloilla. H�n kulki huoneesta toiseen, h�n
suuteli saamiansa tuoksuavia kukkais-vihkoja, haki lempipaikkansa
puutarhasta ja istui siell� yksin tai Heikin kanssa haaveillen, luoden
ihanimpia kotionnen kuvia.
N�in istui h�n my�s er��n� kauniina kes�-iltana k�sit�inens�
puutarhassa. Heikki oli juuri ty�ns� p��tt�nyt ja l�heni hiekkak�yt�v��
pitkin. H�n poikkesi syrj�polulle, kiersi Eevin huomaamatta h�nen
taakseen ja kumartui h�nt� suutelemaan: �Mit� kultani miettii?�
�Hui, miten minua s�ik�ytit!� Eevi punastui. ��l� nyt ole vallaton, vaan
tule viereeni t�nne! Katso mit� ompelen!�
�H��hametta.�
�Oh sinua, tyhmeliini!�
�Ei niin pient� pilaa, ettei totta toinen puoli. Ottaisin min� sinut
puolivillapuvussakin.�
�Vaikka ottaisitkin, en min� itse�ni antaisi. -- Katso, t�m� on
Maijalle. Etk� Maijaa muista, h�nt�, joka minua Soinamossa aina
syliss��n kantoi ja kaikki parhaat palat s��sti syd�nk�vyllens�?�
�Ja nytk� Eevini ompelee l�mpim�n puvun vanhalle hoitajalleen?�
�Niin teen�, ja Eevin silm�t loistivat, kun h�n iloisesti jatkoi: �Olen
juuri kotiamme ajatellut ja mink�laista on sitten, kun yst�v�ni,
toverini, Maija ja muut tulevat sinne. Oi, Heikki, miten ��rett�m�n
hauskaa! -- Katso, t�ss� on etehinen�, h�n piirusti hiekkaan, -- �ja
t�st� menn��n ruokasaliin.�
�No johan nyt jotain, sin� pieni haaveilija! Kaikki on jo valmiina,
vaikket viel� tied� mink�laiseen h�kkeliin joudumme.�
�H�kkeliin! Hui sinua!�
�Niin, niin, pappiloita on monenlaisia, on matalia, on muhkeita.�
�Mutta satulinnaksi me sen sittenkin muutamme, kauniiksi, herttaiseksi
ja --�
�Yksinkertaiseksi, muista se Eevi, yksinkertaiseksi!�
�Niin, yksinkertaiseksi, mutta kodikkaaksi, l�mpim�ksi, oikein valon
pes�paikaksi, eik� niin?�
Heikin p�� oli k�den varaan painunut, ja ik��nkuin tiet�m�tt� mit� teki,
seurasi h�n silmin Eevin piirustuksia hiekassa.
�Kunpa tulisi kotimme todella valon pes�paikaksi, majaksi monelle
maailman matkalaiselle�, jatkoi h�n miettiv�sti.
He vaipuivat kumpikin hetkeksi ajatuksiinsa. Sitten kohotti Eevi �kki�
k�tens�, kietoi ne Heikin kaulaan ja kuiskasi: �Sin� oma rakas, rakas
yst�v�ni, sinuahan min� lapsuudestani saakka tiet�m�tt�ni ik�v�in, sinun
tulostasi unelmoin jo Soinamon siimeksess�.� H�n vaikeni. -- �Valoisaksi
olet sin� tieni tehnyt ja niin vastakin teet�, jatkoi h�n hiljaa ��nen
v�r�ht�ess� kuin suuresta, sis�isest� onnesta.
Silloin kohotti Heikki p��ns�. �Valot ja varjot kai vaihtelevat
meid�nkin polullamme, mutta Jumalan avulla ja k�sik�dess� emme niit�
pelk�� kumpikaan.�
H�n oli sulkenut Eevin k�den omaansa, ja n�in istuivat he ��neti
kes�isen auringon mailleenmenness�.
Previous Page
| Next Page
|
|