|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 23
Oi, miten h�n heit� palvelisi, rakastaisi ja kunnioittaisi, Heikin
vanhempia!
Kaunis oli se kuva, jonka Eevi itselleen Heikist� loi, ja yh�
kiihke�mm�ksi k�vi h�nen rakkautensa. Yksi ainoa ajatus oli h�nell�
selv�n�, yksi ainoa tunne h�nt� hallitsi. Se oli rakkaus.
Miss� oli Heikki? Mit� h�n teki? Ja milloin he taas tapaisivat? Se oli
Eevin ainainen ajatus.
Heikkikin oli v�hitellen alkanut etsi� Eevin seuraa. Tilaisuutta
yhdess�-oloon tarjoutuikin usein pitk�n, hiljaisen talven kuluessa.
Tavallisesti he silloin keskustelivat hengellisist� asioista, tai kertoi
Heikki Eeville holhokeistaan pit�j�ll�, k�yhist� ja sairaista. H�n teki
n�m� kaikki heid�n yhteisiksi yst�vikseen ja h�n iloitsi n�hdess��n,
miten l�mpim�sti Eevi otti osaa heid�n vaiheisiinsa.
Heist� oli puhe my�s er��n� kev�t-iltana -- v�h�n sen j�lkeen kun
sukulaisvieraat olivat l�hteneet pappilasta -- rovastin perheineen
palatessa kyl�ilylt�. Heikki ajoi kahden Eevin kanssa. H�n kertoi
vakavana, katse ohjasten periin kiinnitettyn�, ett� semmoista se on
papin el�m�, k�yd� orpojen ja leskien luona, kantaa k�rsivien kuormaa.
Ty�ntekoa on se surujen ja huolten helteess�, mutta virkistyspaikkana
matkan varrella olisi oma koti, jossa yst�v� odottaisi. --
Eevin k�si vavahti hermostuneesti k�rrynkaiteella. H�n aavisti mit� oli
tuleva, ja tuhannet tunteet valtasivat h�net �kki�.
Sitten ei h�n juuri muuta muistanut, kuin ett� Heikki ja h�n nyt olivat
kihloissa ja olivat onnelliset, ��rett�m�n onnelliset.
He p��ttiv�t aluksi pit�� kihlauksensa salassa, yksin vanhemmiltakin.
Eevi pelk�si, etteiv�t he h�nen onnensa suuruutta k�sitt�isi, ehk�p�
eiv�t siihen suostuisikaan. Salaper�isyys itsess��nkin oli sit�paitsi
vieh�tt�v�� ja runollista kuin kuutamon hopeinen hohde h�m�rt�viss�
metsiss�. Semmoinen juuri, lumoava, suuri ja salaper�inen oli nyt
Eevinkin onni.
Muutaman viikon kuluttua alkoi Eevi kuitenkin v�sy� ainaiseen
levottomuuteen, jota salaper�isyys tuotti. H�n mietti, mink�laista
olisi, jos Heikki puhuisi is�lle asiasta, is� sitten �idille ja he
yhdess� p��tt�isiv�t antaa suostumuksensa lapselleen.
Olisi sekin hauskaa!
Eevin syd�n ihan vavahti. Tuntui niin oudon juhlalliselta.
H�n puhui asiasta Heikille, ja t�m� h�nt� onnellisena suuteli:
�Armaani, sit�h�n juuri olen toivonutkin.� -- Ja niin h�n puhui asiasta.
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
�Ent� nyt�, sanoi rovasti vaimolleen, �sinne meni nyt tytt� typykk�mme.�
�Minusta se on liian aikaista�, sanoi ruustinna p��tt�v�sti. �Ja entinen
juoksupoika viel�!�
�Luuletko sin� Amorin kelloa katsovan?�
�Min� sanon, ett� on ymm�rt�m�t�nt� ja liian aikaista ottaa ensim�inen,
joka tarjoksi tulee.�
�Niin, niin�, my�nsi rovasti pienell� potkauksella antaen uutta vauhtia
keinutuolillensa, �valikoimalla ottaa pit�� niinkuin sin� teit,
muijaseni.�
�Ole nyt ihmisiksi ja puhu vakavasti vakavista asioista!�
�Puhutaan, puhutaan�, my�nsi rovasti, ja niin he puhuivat. Monien
tuumailujen j�lkeen he vihdoin p��ttiv�t noudattaa Eevin mielt�. Ties
mik� surkeus siit� muuten syntyisi. Mutta siin� suhteessa pysyi
ruustinna lujana, ett� kihlaus oli pidett�v� salassa.
Siten kului pari kuukautta. Silloin k�vi salakihlaus Eeville
yksitoikkoiseksi. Miksi ei kaikkien n�hden onnestansa riemuita, kaikille
osoittaa: �h�n on minun, minun, minun!�
�Salakihlaukset ovat niin kovin ik�vi�, eih�n edes saa vapaasti olla
yhdess�, valitteli Eevi. �Julaistaan jo!� Ja niin kiihke� oli h�nen
pyynt�ns�, ett� h�n vihdoin sai tahtonsa t�ytetyksi.
Previous Page
| Next Page
|
|