|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 22
�Vai on el�m� teist� sopusointuista?� Erkki hym�hti katkerasti.
�Ei viel�, mutta sopusointu on sen p��m��r�n�. Se on kaunis kangastava
tulevaisuustoivomme, joka nyt jo lievent�� el�m�n ep�soinnut.�
�Ja siin� toivossa te voitte leikki� laskea ja hymyill� koko ik�nne,
niink�?�
�Ei aivan niink��n. Voin min� joskus olla vakavakin.� H�n hymyili
taaskin.
�Silt�p� n�ytt��!�
�Maisteri Selmer�, Aune katsoi h�nt� vakavana silmiin, �te olette
ivallinen, mutta t�ll� kertaa syytt�. Luulen ymm�rt�v�ni jotain el�m�n
vakavuudesta, mutta juuri siksi ovat minusta mielensopusointu ja ilo
niin suuriarvoiset. El�m�ss� on paljo suruja, on suuria ja
syd�nt�s�rkevi�, siksi _t�ytyy_ meid�n olla iloiset.�
�Se on logiikkaa se! Syd�mett�myytt� on se ennemmin.�
�Ei�, sanoi Aune vakavasti, �se riippuu siit� millaista ilomme on.
L�ytyy tosin itsek�st�, ajattelematonta ja muita unohtavaa iloa, mutta
l�ytyy toisenkinlaista. Oli kerran pieni tytt�, joka tahtoi ker�t�
p�iv�ns�teit� pussiin l�hett��kseen niille, jotka eiv�t saaneet n�hd�
aurinkoa koko talvena. Ei h�n tainnut niit� paljoakaan s�kkiins� saada,
mutta hy�dyt�nt� ei h�nen ty�ns� silti ollut, sill� h�n muuttui itse
p�iv�ns�teeksi koko ymp�rist�llens�. Niin mekin voimme muuttua, jos
oikealla tavalla otamme iloista vaaria.� Aunen silm�t s�teiliv�t, kun
h�n loi ne Erkkiin. �Ettek� luule, ett� voimme, jos meill� vaan on uskoa
ja luottamusta Jumalaan?�
�Siin�p� se tuli. Min� arvasin, ett� teill� oli tuo perustus.�
�Eik� teill� sitten ole�, aikoi Aune kysy�, mutta ujous esti h�nt�.
Hetkisen kuluttua rohkaisi h�n kuitenkin mielt��n ja kysyi luottavasti:
�Ajatteletteko te sitten toisin?�
�Oikeastaan en. En tosin voi sanoa, ett� olen s�ilytt�nyt lapsuuteni
uskon, sit� lie harva tehnyt. Olen min�kin ep�illyt ja taistellut, mutta
olen kodissani n�hnyt siksi paljon todellista kristillisyytt�, etteiv�t
ep�ilykset ole minussa pysyv�� sijaa saaneet.�
�Oi, silloin te kyll� tulette onnelliseksi!� Se totinen ilme, joka
hetkisen oli kuvastunut Aunen kasvoilla, katosi ja silm�t saivat taas
s�teilem��n.
L�heisest� huoneesta kuului askelia, eik� Erkki tahtonut puhelua jatkaa.
Katsoen Aunea silmiin syv�lle kuin sielun pohjaan, lis�si h�n vain
hiljaa: �Neiti Saario, te muistutatte �iti�ni, ja se on korkein kiitos,
jonka voin antaa.�
VII.
Eevi oli kuin huumauksessa. H�n ei tiet�nyt elik� h�n todellisuudessa,
vai oliko se unelmaa kaikki? He olivat kihloissa, Heikki ja h�n. Ja niin
�kki� oli se k�ynyt!
H�n vajoutui yh� enemm�n sit� selvittelem��n itselleen, yh� uudelleen ja
uudelleen muistellen, miten h�n oikeastaan oli onnensa saavuttanut.
H�n oli aina tuosta ensi k�velyretkest� saakka huomannut melkoisen
muutoksen tunteissaan Heikki� kohtaan. Joka kerran kun h�n pit�j�ll�
kuuli kiitosta h�nest�, kuuli, miten hartaasti h�nt� siell� ihailtiin,
tunsi h�n tuon muutoksen suurenemistaan suurenevan. Eip� ollutkaan
Heikki ainoastaan ankara pappismies, joksi Eevi alussa h�nt� oli
luullut. H�n oli tosin itsekielt�ymyksess� sankari ja saarnoissaan
papeista parhain, mutta h�nell� oli my�skin tavallisia inhimillisi�
tunteita, viel�p� tulisia ja voimakkaita. H�n oli k�yh�st� kodista,
k�yhien vanhempien ainoa ilo. Vaikeudet voittaen oli h�n pienest� pit�en
opin tiell� eteenp�in ponnistellut. Lujasti oli h�n tehnyt ty�t�, lujana
kest�nyt kiusaukset ja vastoink�ymiset. H�n oli jo nuorena karaistunut
el�m�n kovassa koulussa, mutta tunteittensa l�mm�n oli h�n silt�
s�ilytt�nyt. H�nen suhteensa vanhempiinsa oli liikuttavan hell�. Se oli
kerrassaan ihanteellinen Eevin mielest� eik� h�n muuta sen hartaammin
halunnut kuin saada heihin tutustua, heit� rakastaa ja -- ja -- -- --
tytt�ren� heid�n luokseen tulla.
Previous Page
| Next Page
|
|