|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 21
�Oletteko haaveilija?�
Aune hel�ytti iloisen naurun. �Onko luonnonihailija aina haaveilija?�
�Eik� se ainakin ole hyvin tavallista.�
�Luuletteko todella? Ajatelkaapa talviamme, miten ne reipastuttavat. Ne
vaativat ty�h�n ja toimintaan. Ja ent� syksymme sitten, miten ovatkaan
t�ynn� syv�llist� tunnetta, joka antaa ajattelemisen ja mietiskelyn
aihetta.
�Mutta kev��mme ja valoisat kes�-y�mme, ne ainakin ovat omiansa
kehitt�m��n haaveilijoita. Eik� totta?�
�No, olkoon menneeksi, sen voin my�nt��.� Aune nauroi iloisesti.
Samassa pys�htyi hevonen vanhan totutun tavan mukaan. Kaarlo heitti
ohjakset Aunelle ja meni porttia avaamaan. �T�ss� alkaa T�htiniemen tie.
T�m� kannas on ainoa, joka nient�mme yhdist�� mannermaahan. Eik� se ole
kaunis, t�m� siimek�s koivukujamme?�
�Hyvin kaunis�, my�nsi Erkki, joka juuri itsekseen ihaili koivujen
tavattoman kauniita muotoja.
�Koivumme ovat saaneet kehitty� vapaudessaan ja avaralla alalla�,
huomautti Kaarlo.
�N�ette siis niiss� tuloksen hyv�n hoidon ja vapaan kehityksen
yhteisvaikutuksesta�, lis�si Aune.
�Kaunis tulos todella. Onko teill� t��ll� enemm�nkin saman vaikutuksen
tuloksia?�
�P��tt�k�� itse. Nyt olemme perill�.� Ja samassa hypp�si Aune ketter�sti
rattailta maahan.
T�htiniemi olisi v�h�ll� ansainnut saaren nimen. Kapeaa kannasta
lukuunottamatta ymp�r�i vesi sit� joka taholta. Asuinrakennuksesta
vasemmalla oli talouspuutarha marjapensainensa ja ruokakasveineen,
oikealla oli hauska, pieni koivikkomets�. N�iden molempien v�lill�,
vastap��t� pihamaata, rakennuksen vastakkaisella puolella oli
kasvitarha. Ylt'ymp�ri, minnep�in k��ntyikin, kuului laineiden loiske,
kun ne milloin hyrsky�vin� lakkap�in�, milloin hiljaisina ja leikkis�sti
rantakivi� huuhtelivat.
Itse rakennus oli vanha, yksikerroksinen puutalo. Mutta huoneet olivat
korkeat ja valoisat. Henkevyytt� ja kodikkuutta oli T�htiniemell� joka
sopessa. Omituinen levollinen onnentunne valtasikin Erkin kohta ensi
hetken�. H�n ei pyrkinyt t�t� tunnetta itselleen selvitt�m��n. H�n vain
nautti t�ysin m��rin.
Varhain seuraavana aamuna, Kaarlon viel� nukkuessa, l�hti Erkki ulos
puutarhaan k�velem��n. Silloin kuuli h�n sis�lt� laulua. H�n l�heni ovea
ja astui saliin. Aune istui soittokoneen ��ress�.
�Jatkakaa, neiti Saario�, pyysi Erkki, kun huomasi Aunen aikovan
lopettaa. Ja Aune jatkoi:
�K�y, syd�n k�rsiv�, sovinnon
Ja soinnun kev�t t��ll' antaa!�
Tuossa se siis oli tuo tuttu ��ni!
Erkki oli jo kysy�, miss� Aune edellisen� iltana oli ollut ja minne
menossa, mutta malttoi h�n mielens�. Mit� h�n sill� tiedolla teki, ja
miksi ilmaista, ett� laulu h�neen oli tehnyt unohtumattoman vaikutuksen?
Seh�n oli h�nen yksityinen asiansa, jota h�n ei tahtonut toisille uskoa.
Ihmeellist� muuten miten syd�meenk�yv� tuo laulu oli. Taaskin valtasi se
Erkin kokonaan. Siin� oli iloista luottamusta, mutta samalla
surumielisyytt� ��rett�m�n paljon.
Ne synk�t ajatukset, joita Erkki matkalla oli luotaan karkoittanut,
valtasivat h�net �kki� v�kirynn�k�ll�. H�n ei voinut niit� vastustaa.
�Neiti Saario�, sanoi h�n hiljaa, kun Aune oli lopettanut, �se oli
kaunista mutta totta tuo, jota lauloitte.�
�Niin, eik� ole? Siin� on iloa ja surua niinkuin el�m�ss�kin, on
sopusointua ennen kaikkea.�
Previous Page
| Next Page
|
|