|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 1
KAHLEETON VANKI
I.
Hanna nurpealla mielellä.
Uunissa puut palaa tuhisivat Tannilan pihan päässä tupottavassa,
vanhuuttaan luhistuneessa, matalassa tuvassa eräänä Lokakuun sateisena
iltana.
Lapsukaisia kolme: Manti, Matti ja Kaisu kähertivät tulen luona, pienet
puikkoset käsissään. Puikkojensa nenät aina sytyttivät ja puhasta
töpsähyttivät sammuksiin, että pienet hiilet jäivät kiiltämään tikkujen
neniin, joista valkean harmaat savut mutkaisina nauhoina nousta
kiemurtelivat ilmaan. Hiilet kun sammuivat ja savut lakkasivat
kitkumasta, niin sytyttivät puikkonsa taas uudestaan; ja kun olivat
palaneet hiilelle, sammuttivat taas ja silmäilivät kenen puikosta nyt
kauniin ja pisin savunauha lähti.
Matti luuli, että sentähden Mantin puikosta lähtee suorin ja pisin
savusäije, kun se jaksaa puristaa tikkuaan kovemmin kuin toiset. Niin
koetti hänkin sitä keinoa, mutta ei siitä lähtenyt apua, vaikka
puristi, että silmistä vesi tihisi. Mitä enemmän hän puristi, sitä
enemmän vapisi puikko ja savunauha meni kikkerälle viihdelle, jäi
matalaksi ja hajosi ilmaan. Mantia tahtoi naurattaa, kun näki Matin
puristaa rutistavan puikkoaan ihan hammasta purren ja aivan hartian
voimasta. Mutta ei hän kuitenkaan nauranut, kun tiesi sen Mattiin
tekevän pahaa. Kasvoissa näkyi vaan soma mieltymys ja aina puikkonsa
sammutettuaan ojenti hän kätensä suoraksi Mattiin päin varsin
näyttääkseen Matille, miten se hänellä onnistuu. Ja toisella kädellään
osotteli. Noin korkealle nousi nyt hänellä, mutta näin alas jäi
Kaisulla ja näin alas Matilla. Antti -- lasten isä -- ei ollut vielä
kotona. Hän viipyi yhä kesäansio-retkellään pohjolan tukkitöissä.
Työnjohtajana kun oli, niin ei päässyt irti, ennenkun kesätyö kokonaan
loppui ja lautat meren suulla saatiin varustelluksi oikein
talviteloilleen.
Ikävä isää vähensi usein lapsiltakin iloisuuden. Manti se aina
salavihkaa silloin tällöin itkeä pihauttikin. Mutta kun se ei sillä
parannut, niin täytyi tyytyä. Ja siinähän se aika kului. Päivä meni,
toinen tuli.
Äitiä rupesi nyt enemmän kuin koskaan ennen huolestuttamaan isän
viipyminen. Talvi antoi kättä ja huoneet tarvitsivat välttämätöntä
korjausta ennen talvelle lähtöä, varsinkin navetta.
Pirttikin oli vaan kattopäällisenä, sillatonna, uunitonna kehikkona,
joka sekin piti saada talveksi asuttavaksi, kun ei ollut uunia, jossa
olisi voinut paistaa paistoksiaan.
Tannila oli satoja vuosia ollut yhdellä asukkaalla, mutta nyt
perikunnan jaossa joutui alaikäisten osaksi toinen puoli, joka myötiin
huutokaupalla ja joutui Antille.
Pirttiä ei ollut kuin yksi koko talossa. Se huoneitten jaossa jäi
entisille asukkaille. Antille tuli vaan kattopäällinen pirtin kehikko
ja se viisiseinäinen tuparakennus, jossa nyt Antin perhe asui.
Tannilan vanhoilla asukkailla oli salainen veto saada vielä nytkin talo
yhdelle asukkaalle ja toivoivat sitä itselleen. Siinä tarkoituksessa
olivatkin hyvin kateellisia Antin perheelle ja koettivat ahdistaa
kaikella tavalla, että Antti kyllästyisi ja möisi heille talonsa
velkakauppaan, kun rahoja ei heillä ollut.
Tällä kerralla ei muuta kiusaa osanneet, niin eivät luvanneet pirtin
uunia, että saisi huomenna paistaa leipätaikinuksensa, vaikka hän olisi
sen omilla puillansa lämmittänyt.
Tästä oli Hannan -- lasten äidin -- mieli nurpea koko illan ja toivoi
että isä viimeinkään tulisi kotiin ja laittaisi oman pirtin
asuttavaksi, ettei tarvitseisi edes uunin puutoksessa olla. Ja
kälkäinenhän tuo tupa oli ainoaksi asuinhuoneeksi muutenkin, kun toisen
huoneen tarvitsi ruokahuoneeksi.
Previous Page
| Next Page
|
|