Kahleeton vanki by Heikki Meriläinen


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 2

Ilta-askareensa ulkokausteella oli Hanna saanut jo tehdyksi ja
vesisankko k�dess� raskain askelin kankean n�k�isesti tulla ponkesi
tupaan. Ja m�r�t helmat kahisivat oven pieliin.

Vesisankkonsa h�n laski oven poskeen pienelle ristikkojalkaiselle
jakkaralle, otti p��st��n sateesta likom�r�ksi kastuneen ruutukaisen
pumpulihuivin, r�ps�yti sit� pari kertaa ilmaan, ett� irtanainen ja
enin m�rkyys karisi pois, ja ripusti sen uunin l�hell� olevaan pitk��n
naulaan. Riisuipa muutkin p��llysvaatteensa, puisteli niist� enimm�n
m�rkyyden ja laittoi tangolle lev�lleen. Otti tuolin uunin eteen ja
istahti siihen. Suurilla sinisenharmailla silmill��n katsoi vaisusti
liekottelevaan tuleen eik� n�ytt�nyt l�himaailmasta v�litt�v�n mit��n.
Huokasi v�syneen tapaisen helpoittavan huokauksen ja k�tens� heitti
hermottomaksi helmaansa. Tumma, paksu tukka oli liestynyt palmikolta ja
puolim�rkin� suortuvina riippuivat korvallisilla ja v�symyksen laimea
punastus n�kyi leve�hk�iss�, lihavanpuoleisissa kasvoissa.

Is� ei ollut kirjoittanut kotiin nelj��n viikkoon ja pitk� oli jo
Hannalla ollut viimeinen viikko odottaessa kirjett�. Mik� on syyn�,
ettei h�n kirjoita, ajatteli h�n. Oliko h�nen ty�ns� semmoisessa
paikassa, josta ei ole postikulkua, vai eik� h�n tahtoisi en��
kirjoittaa, kun on kohta tulo kotiin, vai eik� h�n ole terve? Mist�
tiet��, jos t�mm�isiss� r�nt�sateissa on vilustunut ja saanut taudin?
Voisihan olla niinkin, ajatteli Hanna, ajatteli uudestaankin, vaan ei
se siit� sen selvemm�ksi tullut. Mutta �kki� ampuutui mieleen ajatus,
ett� mit�h�n jos is� kuolisi sinne... Voi hirmuista... Mik�h�n verkko
silloin per�ksi pantaisiin! Hyi sent��n!... Silloin ei muu auttaisi
kuin myyd� t�m� talo noille toisille ja menn� kotitaloon asumaan omalla
osallaan. En ottaisi is�puolta noille lapsilleni. Lesken� olisin ja
asuisin velimiesteni kanssa yhdess�... Mutta eih�n toki Jumala liene
niin sallinut, ettei Antti en�� tulisi. Mutta kumma se vaan on, ettei
se kirjoita, ajatteli h�n ymp�ri p��ns�, ajatteli uudestaan, mutta ei
selvinnyt, ei tulevaisuus eik� nykyisyys, kaikki sekaantui yhdeksi
h�m�r�ksi ja mielen avaruus v�hitellen pimeni mustaksi ... kuni
myrsky-y� tuolla ulkona. Silm�nurkkiin ilmaantui kyyneleet, kasvot
v�r�hteliv�t salaper�isesti ja kieli aina v�limiten liikahteli hieman
raolleen unohtuneessa suussa.

Vaarala -- Hannan kotitalo -- oli l�hell� noin vaan pari tuhatta
askelta Tannilasta talvip�iv�n nousua kohti. Vaaralan kartano ei
kuitenkaan n�kynyt Tannilaan. Noin kolme sataa askelta Vaaralan
kartanosta Tannilaan p�in kohosi korkeammalle huoneitten kattoja
Pajas�rk�n nurmipeitteinen kalliokielinen kumpu, jonka suojaan
k�tkeytyi Vaaralan kartano, ettei n�kynyt kuin tyynell� pystyyn
kohoavat savut ja luhdin nurkkaan pystytetty korkea viiri. T�ss� asui
Hannan kolme naimatonta velje� Jukke, Topias ja Joona. N�ill�
em�nn�itsij�n� hulmusi punaposkinen, hieman kierosilm�inen sisar Elsa.

Tannilan Hannalla eiv�t olleet sisarensa Elsan kanssa v�lit varsin
simasukaiset, kun Elsa varasteli kotiaan, vaikka h�n oli jo saanut
perint�-osansa; nyt oli vaan m��r�tyll� vuosipalkalla em�nn�itsij�n�
veljill��n.

H�n luuli, ett� h�nelle on maksettu liian v�h�n osuutta, niin koetti
varastamalla ottaa lis��.

Kyl�n huonemies, muijat ja m�kkil�iset olivat Elsan kanssa hyviss�
v�leiss�. Niille h�n kihvelti joka p�iv� talon ruokavaroja yht� ja
toista, teki mykr�n-k�tk�j�, joista muijat k�viv�t hakemassa omia
aikojaan, ottipa osansa talon villoista, hampuista, pellavista,
vaatepakoista ja kun sai tilansa, niin k�vip� aitassakin ruishinkalosta
ottamassa s�killisen tai kaksi aina silloin t�ll�in ja m�i aina kyl�n
m�kkil�isille kell� sattui rahaa olemaan.

N�ist� kaupoista Hanna aina sai tietoja, kertoi niit� veljelleen
Jukelle ja kehotti h�nt� pit�m��n parempaa huolta avaimistaan ja
taloudestaan. Mutta t�m� teki sisarensa Elsan ja itsens� v�lin niin
pahaksi, ettei Hannalla tehnyt mieli k�ym��n Vaaralassa edes vanhaa
�iti��n katsomassa, joka is�n kuoltua oli joutunut virattomaksi
talouden hallinnosta ja sai k�det ristiss� istua nurkassa.

Joona veli oli �itins� n�k�inen, matalaotsainen, leve�muotoinen,
pystynen�inen, lyhytkaulainen ja oli �itins� sukuun tullut
lyhytj�rkinenkin. Ty�t� h�n verkalleen ja vastenmielisesti teki mit�
k�skettiin, vaan jos ei ollut h�nell� ohjaajaa, niin p�iv�kaudet seisoi
metsiss�. Tuhkanharmailla silmill��n katsella harreili kaikille
ilmansuunnille ja puhua p�lisi kaikkea mit� ajatteli. Syrj�st�
kuuntelija luuli, ett� siell� on v�hint��n kymmenen miest�. Vuosia
ennen arvannostossa k�ynti��n oli h�n pel�nnyt sotapalvelusta,
pahoillut sit�; t�m� enemm�n tylsenti h�nen mielt��n ja sent�hden h�n
melkein aina puhui sotav�est�, sotatempuista, tappeluista ja vihollisen
kaatumisesta. Ja silloin kun h�n ajatteli vihollisen olevan vastuksina
ja pelk�si joutuvansa siihen riviin, h�n hurjistui, viskasi lakkinsa
p��st��n, otti kivi� ja kantoja, syyti niit� mets�n rinteeseen, l�i
kirveell��n puihin, ja synke�sti kiroillen �rjyi: �Sin� et voita minua!
Usko pois! Sin� et voita minua! El� tule, muuten kalloosi kajahtaa!
Sin� et voita minua! Min� en ole linnun luista enk� pottuvoista. Sin�
et voita minua!�

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Thu 28th Mar 2024, 8:38