|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 9
Totuuden nimess� on mainitseminen, ett� n�m�t vastoink�ymiset suureksi
osaksi olivat Shelbyn palvelijoiden toimeenpanemia, he kun kaikin tavoin
tahtoivat edist�� Elisan pakoa viivytt�m�ll� takaa-ajajaa.
Vaistomaisesti he k�sittiv�t, ett'ei rouva Shelbyll�k��n ollut mit��n
sit� vastaan, vaikka h�n kyll� oli antavinaan k�skyj� ja kiirehtivin��n
palvelijoitaan. T�mm�isiss� asioissa ovat neekerit ihmeen
tarkkasilm�isi�, oikeita veitikoita.
Haley tuli t�ll� tavalla menett�neeksi monta tuntia, ja saapui samaan
pikku ravintolaan, jonne olemme seuranneet Elisaa, vasta tuntia
my�hemmin.
Elisa seisoi juuri ikkunan ��ress�, mutta vet�ysi salaman nopeudella
syrjemm�ksi huomattuaan ratsastajien tulon.
Nyt he jo olivat pihalla. Ei ollut aikaa pitkiin mietiskelemisiin, sill�
joka minuutti oli kultaa kalliimpi. Siit� huoneesta, jossa Elisa oli,
johti ovi virralle p�in. H�n otti poikasen syliins�, sy�ksi portaita
alas ja sitten rantaan p�in.
Mutta nytp� �kk�si orjakauppias jo uhrinsa, astui nopeasti alas hevosen
selj�st�, huusi seuraajilleen ja hy�kk�si sitten h�nen j�ljess��n,
niinkuin j�niskoira otuksensa per�ss�.
T�n� kauhun hetken� tuntui Elisasta niinkuin ei h�nen jalkansa olisikaan
koskettaneet maata. Parissa silm�nr�p�yksess� seisoi h�n jo veden
partaalla. Takaa-ajajat olivat aivan h�nen j�ljiss��n, mutta
yl�nluonnollisella voimalla, sellaisella, jota Jumala antaa ainoastaan
suurimmassa h�d�ss� oleville, h�n hypp�si syd�nt� s�rkev�sti huutaen
suurelle j��kappaleelle parin metrin p��h�n rannasta.
T�m� hypp�ys oli niin uskalias ja samalla mielet�n, ett� Haley ja h�nen
seuraajansa ihan vasten tahtoaan p��stiv�t ihmettelyn huudon ja nostivat
k�si��n.
J��kappale ritisi ja ratisi Elisan painon alla, mutta h�n ei j��nyt
hetkeksik��n sinne seisomaan, vaan hypp�si samaa vauhtia toiselta
j��kappaleelta toiselle. H�nen kenk�ns� putosivat, sukat meniv�t
pirstaleiksi ja jalat vuotivat verta j�tt�en verisi� j�lki� j��lle,
mutta Elisa ei tuntenut mit��n, ei n�hnyt mit��n, kunnes h�n viimein
ep�selv�sti kuin usvassa n�ki edess�ns� Ohion vastaisen rannan ja
miehen, joka tarjosi h�nelle k�tt�ns� ja auttoi h�nt� yl�s.
"Te olette reipas nainen, ken vaan olettekin", sanoi mies.
"Pelastakaa ... auttakaa ... piilottakaa minut...", huusi Elisa.
"Poikani, t�m�n t�ss� he ovat myyneet ja katsokaa" -- h�n osoitti toista
rantaa -- "tuolla seisoo h�nen uusi is�nt�ns�."
"Min� en itse voi tehd� mit��n", sanoi mies, "mutta tahdon neuvoa Teit�
er��seen taloon, jossa saatte kaikkia, mit� nykyisess� asemassanne
tarvitsette. Katsokaa, tuossa valkeassa rakennuksessa p��kadun varrella
asuu yst�v�llist� v�ke�, he kyll� auttavat Teit�."
Eik� mies liikoja kehunut. Elisa tuli syd�mmellisiin ihmisiin, jotka
itkiv�t s��list� kuullessaan h�nen paostaan ja suuresta h�d�st��n ja
koettivat h�nt� kaikin tavoin auttaa. He antoivat h�nelle ruokaa ja
l�mpimi� vaatteita, valmistivat pehme�n vuoteen, jossa h�n sai lev�t�
s�rkevi� j�seni��n, ja saattoivat h�nt� eteenp�in uuteen turvapaikkaan.
T�llaisten hell�syd�mmisten ihmisten v�lityksen kautta p��si Elisa
viimeinkin monet vaarat kestetty��n Kanaadaan, jossa kaikki orjat heti
tulivat vapaiksi kansalaisiksi.
"Eik� h�n en�� koskaan saanut n�hd� miest�ns�", kysynee ehk� lukija.
H�nen miehens� oli jo kauvan miettinyt pakoa p��st�ksens� raa'asta ja
ilke�st� is�nn�st��n, joka alituisesti koki h�nt� jos jollakin tavalla
n�yryytt�� paljaastaan siit� syyst�, ett� h�n huomasi orjansa olevan
�lykk��n ja taitavan.
Saadaksensa olla Elisan l�heisyydess� oli h�n kuitenkin t�h�n asti
kest�nyt tyly� kohteluansa, mutta nyt, kun Elisa oli poissa, ei mik��n
h�nt� en��n pid�tt�nyt. H�nen pakoretkens� oli, jos mahdollista, viel�
Elisankin pakoa uskaliaampi.
[Kuva: Elisa hypp�si samaa vauhtia j��kappaleelta toiselle.]
Koska h�n valkoihoiselta is�lt��n oli perinyt kauniit s��nn�lliset
kasvot ja harvinaisen hyvin muodostuneen, ryhdikk��n vartalon, pukeutui
h�n hienoksi herraksi, maalasi hiukan kasvojaan ja tukkaansa ja tuli
niin oudon n�k�iseksi, ett� h�nt� oli milt'ei mahdoton tuntea. Eik� h�n
liioin k�yt�ksess��n osoittanut mit��n pelkoa tahi arkuutta. H�n
matkusti p�ivin kaikkien n�hden, poikkesi ensi luokan ravintoloihin ja
oli aivan niinkuin kaikki muutkin vapaat ihmiset ja maan mahtavat.
Previous Page
| Next Page
|
|