|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 19
"No, Tuomo set�, mit� sinulla on minua varten?" soi t�m� kuin musiikki
h�nen korvissaan.
Ja Eva puolestaan osotti yst�vyytt��n ja kiitollisuuttaan niin usein,
kuin suinkin ymm�rsi ja osasi.
Kun Tuomo halusi kuulla raamattua, oli Eva aina valmis lukemaan. Kaunis,
sointuisa ��ni, runollinen mielikuvitus ja rakkaus kaikkeen suureen ja
ylev��n tekikin h�nest� erinomaisen lukijan. Sill� tavalla ei Tuomo
viel� el�iss��n ollut kuullut raamattua esitett�v�n.
Ensin oli Eva lukenut vaan vanhan yst�v�ns� mieliksi, mutta v�hitellen
kiintyi h�n koko olennollaan t�h�n suuremmoiseen kirjaan. Se her�tti
h�ness� omituisia tunteita ja syv�� kaipausta. Enin h�n rakasti
profeetallisia kirjoja ja ilmestysraamattua, sill� niiss� puhuttiin
tulevaisesta onnesta ja ihanuudesta, joka teki h�neen syv�n vaikutuksen.
Kerran kun he taas lukivat uudesta Jerusalemista, sen kultaporteista ja
kalliilla kivill� kaunistetuista muureista, sanoi lapsi yht'�kki�:
"Tuomo set�, min� menen pian sinne."
"Minnekk�, Eva neiti?"
Lapsi nousi seisaalleen ja osotti pienell� k�dell��n taivasta kohti.
Iltarusko loi h�nen kasvoillensa ja kultakutrillensa yliluonnollisen
hohteen ja silm�t katselivat vakavasti avaruuteen. "Min� menen tuonne,
Tuomo set�; pian min� olen enkelien luona." Tuomo tunsi piston
syd�mmess��n. Tosiaankin oli h�n monta kertaa viime aikoina ihmeekseen
huomannut, mitenk� Evan pienet k�det olivat laihtuneet, iho oli k�ynyt
l�pikuultavammaksi ja hengitys lyhyemm�ksi. Eik� h�n en�� jaksanut
juosta ja leikki� puutarhassa kuin ennen. Tuomo oli my�skin kuullut
Ofelia neidin puhuvan ysk�st�, jota eiv�t kaikki h�nen l��kkeens�
voineet parantaa. Nytkin paloi hehkuva puna h�nen poskillaan ja pienet
k�det olivat kuumeentapaiset. Ja kuitenkaan Tuomon p��h�n ei ollut
milloinkaan pist�nyt sellainen mahdollisuuskaan, ett� Eva oli heid�t
j�tt�v�.
Tuomon ja Evan keskustelu keskeytettiin sen kautta, ett� Ofelia kutsui
Evaa sis��n, sill� ilta oli jo k�ynyt viile�ksi ja kaste peitti maan.
Ofelia oli tottunut sairaanhoitaja. H�n oli aikaa sitten levottomuudella
kuunnellut Evan ysk�� ja huomannut tuon petollisen punan h�nen
poskillaan.
H�n ilmoitti pelkonsa Evan is�lle, mutta t�m� ei ottanut sit�
kuullakseenkaan. "Etk� n�e, ett� lapsi kasvaa", oli h�nell� tapana
vastata ja menn� muihin puheisiin.
Mutta Ofelian sanat olivat kuitenkin tehneet h�net ��rett�m�n
hermostuneeksi ja levottomaksi. Eva oli h�nen silm�ter�ns�, h�nen ilonsa
ja tulevaisuuden toiveensa, eik� h�n tahtonut antaa sellaiselle
ajatuksellekaan sijaa, ett� h�nen syd�nk�pyns� oli pois menev�. Ja siksi
h�n koetti vakuuttaa sek� itselleen ett� muille, ett� tuo ysk�, josta
Ofelia niin usein puhui, ei ollut muuta kuin pienen kylmettymisen
seuraus, joka piankin antautuisi.
Mutta h�n oleskeli siit� alkaen viel� enemm�n kuin ennen Evan kanssa,
otti h�net kanssansa k�velem��n ja ajelemaan. Usein h�n my�skin toi
h�nelle vahvistavia l��kkeit�, ei siksi ett� lapsi olisi ollut niiden
puutteessa, kuten h�n selitti, mutta eiv�th�n ne nyt haitaksikaan
olleet.
Oli kuitenkin er�s seikka, joka suuresti huolestutti Evan is��, ja se
oli lapsen nopeasti kasvava henkinen kehitys, h�nen ymm�rryksens� ja
tunteidensa kypsyys. Tosin h�n viel� joskus leikki ja iloitsi, kuin
lapset yleens�, mutta usein h�n lausui niin syvi� ajatuksia ja viisaita
arvosteluja, ett� olivat kuin jonkun korkeamman hengen kuiskaamia.
Sellaisina hetkin� S:t Clairea v�ristytti ja h�n sulki Evan syliins�
aivan kuin olisi hellyydell��n koittanut pid�tt�� h�nt� luonansa.
Eva oli aina kohdellut kaikkia orjia hyvyydell�, mutta t�st� l�hin oli,
kuin h�n vaan olisi el�nyt osottaakseen rakkautta. Kun h�n leikitteli
Topsyn ja muiden neekerilasten kanssa, oli se enimmiten heid�n
huvikseen. H�n ajatteli, kumma kyll�, usein neekerien tilaa ja suri
heid�n kohtaloansa.
Er��n� p�iv�n� h�n puhui siit� is�ns� kanssa.
Oli ilta ja S:t Claire istui verannalla. H�n oli kutsunut Evan luokseen
antaakseen h�nelle er��n ostamansa kipsikuvan. Mutta h�n pelj�styi
n�hdess��n lapsen luonnottoman kirkkaat silm�t ja hehkuvat posket.
Previous Page
| Next Page
|
|