|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 17
Ofelia neiti koetti totuttaa h�nt� j�rjestykseen ja ty�h�n. Mutta
Topsylla oli erityinen taito tehd� kaikki nurinp�in. Kun h�nen piti
ommella, taittoi h�n silm�neulansa, katkasi lankansa tahi sai siihen
solmuja ja lymytti viimein koko ty�ns�.
Alituisesti l�ydettiin h�n pahanteossa. Kun h�nen piti peitt�� s�ngyt ja
siivota huoneet, kiipesi h�n p�ydille, heitteli lakanoita ja peitteit�
sinne t�nne, pukeutui Ofelian vaatteisiin ja asettausi peilin eteen
irvistelem��n ja viheltelem��n.
Kun Ofelia neiti suruissaan ja ep�toivoissaan kyseli Topsylta, miksi h�n
k�ytt�ytyi niin pahasti, vastasi t�m� viattomasti:
"En tied�, neiti. Se tulee kai siit� ett� minulla on niin h�ijy syd�n.
Paras on, ett� neiti antaa minulle vitsaa. Niin entinen is�nt�nikin aina
teki."
"Mutta min� en mielell�ni tee sit�. Kyll� sin� osaat olla kiltti
ilmankin. Miksi et tahdo?"
"Kah, kun ma olen niin tottunut selk��n saamaan. Kai se minulle hyv��
tekee."
Mutta kun Ofelia neiti kerran koitti samaa menetystapaa, huusi ja parkui
Topsy henkens� edest�, vaikka kohta per�st�p�in voitonriemuisasti kertoi
muille lapsille, ett'ei Ofelian vitsananto tuntunut enemp�� kuin
k�rp�sen pureminen. Toista oli, kun entinen is�nt� otti kouriinsa. Se
koski.
Kartanon lapset, yksin Evakin, ker�ytyiv�t usein ihmetellen h�nen
ymp�rilleen, sill� h�n osasi laulaa eriskummallisia neekerilauluja
ly�den tahtia k�sill��n ja jaloillaan.
Kerran kun Topsy Ofelia neidin l�sn� ollessa peitti s�nky�, n�ki h�n
kauniin punaisen nauhan ja hansikasparin p�yd�ll�. Topsy teki t�ll�
kertaa ty�ns� oikein huolellisesti, sill� h�nelt� ei suinkaan puuttunut
kyky�. Mutta niin pian kuin Ofelia hiukan k��nsi p��t�ns�, pisti h�n
nauhan ja hansikkaat hihaansa yht� nopeasti, kuin tottunut taskuvaras.
Mutta juuri kun h�n oli pois menossa ja teki tavallisen kumarruksensa
oven suussa, huomasi neiti nauhanp��n pist�v�n h�nen hihastaan. H�n k�vi
siihen paikalla ja kyseli, mist� se oli.
Mutta Topsy tekeytyi aivan tiet�m�tt�m�ksi ja sanoi:
"Kas, neidin nauha! Mill� ihmeen tavalla se on tullut minun hihaani?"
"Topsy, �l� nyt valehtele. Sin� olet ottanut nauhan."
"En, neiti, min� vakuutan, ett'en ole n�hnyt koko kalua t�t� ennen. Enk�
min� koskaan valehtele, en milloinkaan... Kai nauha oli joutunut s�nkyyn
ja sielt� livahtanut hihaani."
"Etk� tied�, ett� valehteleminen on synti", sanoi Ofelia, ja t�ll�
tavalla jatkettiin kuulustelua kauvan aikaa, kunnes hansikkaat putosivat
toisesta hihasta.
Nyt Topsy tunnusti ottaneensa molemmat, mutta vakuutti kovasti
katuvansa.
"Koska olet noin valmis n�pistelem��n, olet varmaan ottanut viel�
muutakin tavaraa. Tunnusta nyt vaan kaikki", sanoi Ofelia.
"Voi, neiti, min� olen ottanut Evan korallisen kaulakoristeen."
"Ent� viel�?"
"Sitten min� olen ottanut kamarineidin korvarenkaat."
"Tuo heti kalut t�nne", komensi Ofelia kiivaasti.
"Sit� en voi tehd�, neiti hyv�, min� olen polttanut ne."
Samassa tuli Eva huoneeseen kantaen kaulassaan korallikoristettaan ja
kun Ofelia ihmetellen kysyi, mist� h�n oli sen saanut, ei h�n tiennyt
sen edes poissa olleenkaan. Eik� siin� kyllin. Kun kamarineiti toi
silitettyj� vaatteita sis��n, oli h�nell� korvissaan juuri ne renkaat,
jotka Topsy sanoi ottaneensa.
Nyt seurasi taas uusi kuulusteleminen ja ihmetteleminen.
Previous Page
| Next Page
|
|