|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 32
Legree oli Tuomon h�pe�llisen ruoskimisen j�lkeen hyvin kiukkuinen.
H�nt� suututti, ett� oli kiivastuksissaan tehnyt kelvollisimman
neekerins� ty�h�n kykenem�tt�m�ksi, viel�p� juuri kiireimp�n� puuvillan
korjuun aikana. Hankkiakseen parempaa mielt� meni h�n huoneesensa,
teetti v�kev��, p�ihdytt�v�� punssia ja alkoi sit� hyvill��n
ryypiskell�.
Tuskin ehti kymment� minuuttia kulua, niin Sambo astui sis��n sen
n�k�isen�, ett� h�nell� oli jotain t�rke�� ilmoitettavana. Paperiin,
joka l�hell� oli k�dess�, kiintyi heti herran huomio.
"Mit� sin� siin� tuot, tyhmyri?" tiuskasi h�n.
"Se on tenhokalu!" vastasi Sambo arasti.
"Narri, mit� nyt hulluttelet?"
"Min� luulen, ett� se on noitain lahja, joka tekee, ett� meid�n
ruoskimisemme ei tehoa Tuomoon. Se oli h�nell� mustassa nauhassa
kaulassa."
Kuten kaikki Jumalan pilkkaajat, niin my�skin Legree oli eritt�in
taikauskoinen. Sen t�hden h�nen kasvoissaan n�kyi levottomuutta, kuin
h�n otti paperin ja avasi. Siin� oli hopeadollari ynn� hiuskihara.
Kiharan oli Tuomo saanut Evangeline Clarelta, dollari oli Edvard Shelbyn
antama muistiraha.
Legree pudotti heti rahan, mutta hiuskihara kiertyi kuin jostakin
salaisesta vedosta h�nen sormeensa.
Siit�p� alkoi hirmuinen mellakka. Silm�t vimmasta ja kauhusta s�ihkyvin�
juoksenteli Legree kuin mielipuoli huoneessa.
"Peto!" tiuskasi h�n neekerille, kuin h�nen viimeinkin onnistui saada
kihara sormestaan irroitetuksi ja tuleen heitetyksi. "Mit� sin�
tuollaisia perkeleen ansoja kuljettelet! Uskallapahan viel� kerran tuoda
sellaisia minulle! T�st� saat nyt tyhmyydest�si!"
Sambo sai potkauksen ja oli iloinen, ett� sill� p��si sielt�.
Herra Legreen kiihkon syy kyll� selvi�� sinulle, hyv� lukija, jos
muistat er��n jo edell� mainitun asian, H�n oli pilkaten heitt�nyt
tuleen �iti vainajansa kiharan, joka oli tuotu h�nelle samassa kuin
sanoma �idin kuolemastakin. Evangelinen kihara muistutti h�nelle tuon
synnillisen teon vilkkaasti mieleen ja, kuin se h�nelle nyt, sattumalta
kiertyi sormen ymp�ri, kuten �idinkin kihara oli kiertynyt, luuli h�n
t�t� tapausta �itins� l�hett�m�ksi muistutukseksi ja kauhistui
sanomattomasti.
Huumatakseen oman tunnon vaivojansa tyhjensi Legree punssilasin toisensa
per�st�. H�n oli kuulevinaan ��nen huutavan: "Sin� heitit �itisi kiharan
tuleen, sen t�hden �itisi kirous heitt�� sinut helvetin tuleen!" Mit�
enemm�n h�n joi, sit� el�v�mmiksi tulivat h�nen mielikuvituksensa
kauhukuvat, ja kuoleman hiljaisuus, joka vallitsi h�nen ymp�rill��n,
vahvisti viel� enemm�n tuota kauhistuksen tunnetta.
Viimein h�n hyp�hti yl�s. H�n ei en�� jaksanut k�rsi� omaa
mielikuvitustansa, h�nen t�ytyi saada seuraa, se yksin voi her�tt��
h�net uneksimisestaan. H�n puhalsi mets�stystorveensa ja se molemmille
orjainp��llysmiehille hyvin tuttu ��ni juoksutti heti Kvimbon ja Sambon
h�nen luoksensa. Melua, huumaavaa soittoa is�nt� tahtoi. Legree toimitti
neekereille runsaasti viinaa ja, kuin he v�h�n ehtiv�t p�ihty�, t�ytyi
heid�n v�list� laulaa, v�list� hyppi� ja v�list� olla nyrkkisill� eli
yleens� pauhata niin paljon kuin mahdollista herransa huviksi ja
paremmalle mielelle saattamiseksi.
Sekin melu loppui viimein, molemmat orjat olivat poistuneet ja Legree
oli melusta ja pauhusta huumautuneena ja ihan p�ihtyneen� nukkunut. Vaan
pahat tuskastuttavat unet alkoivat nyt ahdistella. Valkoisella harsolla
verhottu olento tuli h�nen tyk�ns� ja koski h�neen j��kylm�ll�
k�dell��n. Hiuskihara n�kyi uudestaan, mutta t�ll� kertaa hyvin suurena
ja h�nen kaulaansa kiertyv�n�. Yh� lujemmalle ja kire�mm�lle kiertyi se,
niin ett� h�n tuskin en�� voi hengitt��. Lukemattomain ��nien kammottava
kuiskailu kuului h�nen korviinsa ja se kuiskailu ja ne ��net johtivat
h�nelle mieleen asioita, joista h�nen verens� oli j�hmetty�. Sitte h�n
taas makasi hirvitt�v�n syvyyden partaalla; hurjasti huutaen ja parkuen
pysyttelihe h�n kiinni ja h�nen takanaan seisoi Cassy, uhaten sys�t�
h�nt� alas �yr��lt�. Ja Cassyn viereen ilmestyi �kisti toinen olento,
j�ttil�isen kokoinen, silm�t kuopallaan ja nyrkki uhkaavana. Kauhuissaan
k��ntyi Legree pois p�in, vaan samassa jo tunsi putoavansa, ja synkk�in
haamujen helvetillinen nauru kaikui joka taholta. Aamuaurinko valoi
loistavaa, yst�v�llist� kultaansa ikkunoista sis��n, kuin Legree viimein
her�si. Vaan h�nen syd�mmess��n ja mieless��n oli kolkkoa ja kamalaa,
sill� siell� asuivat viel� kaikki unien kauhut. H�n heng�hti
helpotuksesta, kuin n�ki Cassyn tulevan.
Previous Page
| Next Page
|
|