|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 3
Se oli Yrj�, juuri se, jota h�nen ajatuksensa olivat tarkoittaneet.
"Sin�k� Yrj�! Onko mahdollista! Miten sin� minua s�ikytit, ja kuitenkin
miten onnellinen olen nyt taas!"
H�n lep�si Yrj�n syliss�. Viimein h�n tointui ja vei h�net syrj�ss�
olevaan huoneesensa, istahti h�nen eteens� ja katsoi h�nt� tutkivasti
silmiin.
"Oletko se sin� todellakin! Mutta kerropas nyt, mik� sinut toi niin
�kkiarvaamatta t�nne; mit� on tapahtunut? Katsohan poikaasi," sanoi h�n,
osoittaen Harry�, joka uteliaasti tuli esiin, "h�n on surrut kuten
min�kin, ja nyt h�n ilosta ei saa puhutuksi mit��n. Katsohan, Yrj�, eik�
se ole kaunis poika?"
Yrj� k��ntyi pois p�in. Liikutuksesta kyyneltyiv�t h�nen silm�ns�. "O
rakkaani!" sanoi h�n ahdistuksissaan, "jospa en olisi koskaan n�hnyt
teit�!"
"Mit� nyt, Yrj�!" huudahti Elisabet h�mm�styen. "Tuo muoto, mit� sill�
tarkoitat? O puhu, Yrj�, mink� t�hden olet t��ll�?"
Yrj� tarttui h�nen k�siins� ja painoi suudelman h�nen otsalleen.
"Vaimo parka," sanoi h�n, "minun t�ytyy taaskin pelj�stytt�� sinua.
Tied� sitte, min� olen t��ll� herra Legreen tiet�m�tt�."
"Mit�," parahti vaimo, "oletko sin� --"
"Niinp� niin, min� olen pakosalla! Vainoojat ajavat minua takaa kuin
verikoirat; ja t�t� ajoa on kest�nyt jo kahdeksan p�iv��, mutta viel�
eiv�t he toki ole oikeilla j�ljill�."
"Hyv� Jumala," vaikeroi Elisabet, "min� olen peloissani sinun
hengest�si, Yrj�!"
"Minun hengest�nik�? Siit� min� en pid� lukua, se p�in vastoin on
minulle raskas taakka. Ainoastaan sinun ja lapsemme muisteleminen
pid�tt�� minua el�m��ni lopettamasta!"
Elisabetille olivat kaikki n�m� sanat kuin puukonpistoksia ja h�n puhui
lempe�sti:
"Min� tied�n, Yrj�, mit� sin� olet k�rsinyt silloin, kuin herrasi niin
�kisti kutsui sinut pois tehtaasta, ja tied�n my�skin, miten kurja ja
tuskallinen el�m�si varmaan on ollut niin julman miehen orjana. Mutta
ajattelehan toki: h�n on kuitenkin sinun is�nt�si."
"Minunko is�nt�ni? Kuka on h�net tehnyt minun is�nn�kseni, kuka on
h�nelle antanut is�nnyysoikeuden minun ylitseni? Eik� minulla ole
ajatuksia ja tunteita niin kuin h�nell�kin ja eik� minun vereni juokse
suonissa yht� el�v�n� kuin h�nenkin verens�? Enk� min� ole yht� hyvin
ihminen kuin h�nkin ja enk� min� ole oppinut itsest�ni kaikkea sit�,
kuin h�n muiden avulla on saanut p��h�ns�? Mit� oikeutta h�nell� siis
voi olla pit�� minua juhtana oikkujensa mukaan? Niit� t�it�, kuin h�n
minulle antoi, tekee mik� hevonen tai h�rk� hyv�ns� ihan yht� hyvin! H�n
on r��k�nnyt ja kiusannut minua kaikilla mahdollisilla tavoilla, ja mit�
vankemmin ja v�sym�tt�m�mmin min� tein ty�t�, sit� enemm�n h�n tahtoi
teett�� minulla. Min� viimein en sit� en�� kauemmin k�rsinyt vaan
karkasin. Ja vaikka se tyranni on niin usein ihan syytt� sanonut, ett�
minussa muka asuu perkele, niin nyt h�n ehk� saattaa olla oikeassa! H�n
se on minuun sullonut sen, ja se perkele ehk� kohta n�ytt�ytyy
sellaisella tavalla, joka ei suinkaan ole miellytt�v� h�nt�!"
"Yrj�, Yrj�, sin� ihan pelj�styt�t minua! Noin min� en ole koskaan
kuullut sinun puhuvan!"
"Min� olen liian paljon k�rsinyt", sanoi Yrj�. "Mit� kaikkea min�
saattaisinkaan siit� kertoa, Elisabet! Esimerkiksi, tuskin on nelj��
viikkoa, kuin nuori Legree, pahankurinen poika, kiusasi hevostani. Min�
olin juuri panemassa kivi� k�rryihin ja sen t�hden siivosti pyysin h�nt�
olemaan h�iritsem�tt� minun ty�t�ni. Mutta h�n vain �rsytti hevostani
viel� enemm�n. Min� pyysin uudestaan h�nt� olemaan siivolla, mutta h�n
silloin alkoi suomia ruoskalla minua itse�ni. Min� otin h�nt� kiinni
k�sist� ja poika alkoi hurjasti potkia ja parkua niin kovasti, ett� is�
heti saapui luo kuin lent�m�ll�. Raivoissaan ty�nt�si h�n minut pois,
sidotti minut puuhun, leikkasi mets�st� vitsoja, antoi ne pojalle ja
k�ski minua piiskaamaan niin kauan, kuin jaksoi. Ja niin tapahtuikin.
Toisen kerran tuli tuho pikku Bellolleni. Se uskollinen koira oli minun
ainoa lohdutukseni. Y�ll� makasi se minun vieress�ni ja p�iv�ll� oli
aina minun sivullani, ja se katseli minua viisailla silmill��n, kuin
olisi se ihan selv��n tiennyt, mit� minulta puuttui. Kerran min� heitin
sille muutamia luita, jotka olivat ulkona ky�kin oven edess�.
Ahdistajani tuli heti ja alkoi pauhata ja kirota ja huutaa, ett� h�n
toki ei ollut sellainen narri, ett� ryhtyisi omalla kustannuksellaan
el�tt�m��n neekerin koiraa. Ja h�n k�ski minua sitomaan kiinni Bello
parkaa ja heitt�m��n lammikkoon."
Previous Page
| Next Page
|
|