|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 2
Herra Wilson tietysti otti h�net hyvin kohteliaasti vastaan, toivotti
h�nelle onnea niin arvokkaasta orjasta ja vei h�net sitte tehtaasen
katsomaan laitoksia ja uutta konetta. Yrj� selitteli kaikkea ja h�nen
huomautuksistaan n�kyi niin paljo sivistyst� ja henkist� kyky�, ett�
Legree h�pe�kseen tunsi olevansa paljon alempana orjaansa.
Siin�p� oli enempi kuin ahdassyd�mminen maanviljelij� jaksoi k�rsi�. Se
loukkasi h�nen turhamaisuuttansa niin kovin, ett� h�n ei voinut antaa
sit� anteeksi. Yrj�n piti joutua pois t��lt� takaisin Louisianaan,
raskaimpain ja halvimpain t�iden tekoon. Jos h�n oli t�h�n asti saanut
olla vapaammassa asemassa, niin piti h�nen t�st' edes kaksinkertaisesti
tunteman orjanasemansa.
Suuresti h�mm�styi herra Wilson, kuin herra Legree vaati Yrj�n
ty�palkkaa ja sanoi kohta l�htev�ns� h�nen kanssansa palaamaan kotiinsa.
"Mit� te nyt, herra!" virkkoi Wilson ihan ihmetyksiss��n. "Eik� meill�
ole sopimus --?"
"Niin, on meill� sopimus taikka oikeammin oli. Vaan min� olen nyt
ajatellut asiaa toisin. Yrj� l�htee minun kanssani."
"Ent� sopimuksemme?"
"Se oli m��r�ajaksi ja se aika on kulunut", vastasi Legree
kylm�kiskoisesti.
"Tosin kyll�", my�nsi Wilson. "Vaan mielell�ni min� lis��n palkkaa, jos
se, josta sovimme, on teist� liian v�h�. Yrj�ll� on hyv� ty�kyky ja min�
--"
"Mit� siit�", keskeytti toinen. "Min� tarvitsen h�nt� maaty�h�n."
"Mutta n�etteh�n, ett� Yrj�ll� on ihan erityinen taipumus koneihin.
Ajatelkaahan vain h�nen keksint��ns�."
"Niin, ne koneet! Neh�n ne juuri ovatkin. Ty�n s��st�� muka! Meid�n
orja-omaisuutemme arvon halventamista, sanon min�! Kyll� min� h�nest�
keksinn�t karkoitan! Tuollaisen mustan koiran ei tarvitse ollenkaan
huolia sellaisista asioista!"
Yrj�, jonka ihon v�ri yht� v�h�n oli ihan musta kuin Elisabetinkaan,
huumautui ��nett�m�ksi tuosta tuomiosta. H�nen rinnassansa vain kuohui,
ja vaikea h�nen oli pid�tt�� tunteitansa ilmi puhkeamasta. Herra Wilson
n�kyi huomaavan sen sis�llisen taistelun ja nyk�ytti paljon
merkitsev�sti p��t��n Yrj�lle, ik��n kuin sanoen, ett� h�n kyll� aikoi
koettaa parastansa. Legreelt� se ei j��nyt huomaamatta ja h�n sen t�hden
vain sit� jyrkemmin p��tti pit�� kiinni uhristansa. Kuin yst�v�llinen
tehtaanis�nt� luuli ensi kiukun jo lauhtuneen ja koetti taivuttaa tuota
syd�mmet�nt�, niin Legree tuskin viitsi kuullakaan ja lausui vain
kylm�kiskoisen neuvon, ett� Wilsonin ei pit�nyt huolia asioista, jotka
eiv�t h�neen koskeneet. Siten oli Yrj�lt� kerrassaan kadonnut kaikki
toivo p��st� tuskauttavasta tilastaan.
Toinen luku.
Pakosalla.
Jo samana p�iv�n� l�ksi Legree Louisianiin ja h�nen kanssansa Yrj�,
jonka siten t�ytyi l�hte� mieleiselt� ty�paikaltansa, p��sem�tt�
sanomaan edes j��hyv�si� omille rakkaillensakaan.
Kukapa ei k�sit� Elisabetin tuskaa, kuin h�n kuuli, mit� oli tapahtunut!
H�n ei alussa tahtonut ottaa vastaan mit��n lohdutusta eik� tahtonut
sit� edes kuullakaan. Mutta synnynn�inen lempeys voitti pian
uhkamielisyyden ja katkeruuden ja surumielinen uneksiminen valtasi
h�net. S��lien n�kiv�t h�nen kumppaninsa h�nen joutuvan sis�llisen
kalvavan surun uhriksi.
Viisi kuukautta oli kulunut, viisi pitk�� kuukautta, joita muiston tuska
katkeroitti. Oli ilta ja h�m�r�n varjo levisi seudun yli. Elisabet
seisoi pihalla Shelbyn asuinkartanon edess� ja katseli hitaasti pois
vierivi� vaunuja, jotka veiv�t h�nen em�nt��ns� naapuriin vieraisille.
H�n oli taas hyvin suruissaan. Juuri, kuin h�n oli syvimpiin
muisteluihin vaipuneena, her�si h�n �kisti siit�, ett� k�si hiljaa
laskeutui h�nen olkap��llens�. H�n katsahti taaksensa ja huudahti yht'
aikaa h�mm�styksest� ja ihastuksesta.
Previous Page
| Next Page
|
|