|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 26
Rouva Clare nyk�ytti tyytym�tt�m�sti olkap�it�ns� ja l�ksi pois, kuin
silloin juuri ilmoitettiin vieraita tulleen.
Claren talossa k�vi tuon tuostakin er�s sukulainen, kesk'ik�inen mies,
jolla oli synkk�, vastenmielisyytt� her�tt�v� muoto. Tuomo pelj�styi,
kuin ensi kerran n�ki h�net, sill� tuo muoto ja nuo synk�t, arasti
katselevat silm�t olivat h�nelle hyvinkin tutut. Herra Legr�e -- h�n se
juuri oli -- oli sukua rouva Clarelle, ja h�n suureksi mielipahakseen
huomasi, miten yst�v�llisesti orjia kohdeltiin t�m�n nuoren
tilanomistajan tyk�n�. Vaikka h�nen ei onnistunutkaan vaikuttaa mit��n
siin� kohdassa, niin h�nell� kuitenkin oli kylliksi tilaisuutta
vaikuttaa muuten vahingollisesti. Legr�e oli kiihkoinen pelaaja ja
juomari, ja herra Clare oli heikkoluonteinen mies, vaikka h�nell� muuten
olikin hyvi� ominaisuuksia. Tuota pikaa h�n kokonaan eksyi samaan
s��nn�tt�m��n el�m��n, kuin tuo toinen tunnoton tilanomistaja vietti.
Ei Tuomokaan ollut huomaamatta j��nyt Legr�elt�, joka pian sai selville,
miten suuri vaikutusvalta t�ll� orjalla oli Evaan. Siit� h�n jo edelt�
p�in alkoi vihata uskollista Tuomoa.
Eva alkoi v�hitellen olla peloissaan Tuomon tulevaisuudesta. H�n oli
huomannut, ett� Legr�e, vaikka vihasikin Tuomoa, kuitenkin samalla
t�hysteli h�nt�, ja olipa Eva kerran my�skin kuullut, miten h�n oli
ostellut Tuomoa h�nen is�lt�ns�. Luultavasti oli Legr�e kuullut Tuomon
uutteruuden ja toivoi h�nest� hy�ty�. Eva heti teki p��t�ksens�. H�n
neuvotteli Ofelian kanssa, jota h�n katsoi toiseksi �idikseen, ja he
sopivat yhdess� toimimaan niin, ett� is� p��st�isi Tuomon vapaaksi.
"Mik�h�n tuolla lapsella taaskin on?" sanoi herra Clare er��n� iltana
serkulleen. H�n ajattelee ja haaveksii aina niin itsekseen, kuin olisi
jotakin joka tekee h�nt� levottomaksi."
"Silt� se n�ytt�� ihan selv��n," my�nsi Ofelia viekkaasti.
"No, Evaseni, mik� sinulla on?" kysyi Clare.
"Min� olen huolissani orjaimme t�hden," vastasi lapsi. "Min� tahtoisin,
ett� he olisivat vapaat, varsinkin Tuomo, joka aina on niin hyv� ja
yst�v�llinen minulle. Hyv�, rakas is�, p��st� h�net vapaaksi! Min� olen
sen jo luvannut h�nelle ja se teki h�net niin onnelliseksi." Eva halaili
is��ns� ja suuteli h�nt� hell�sti.
Clare ei voinut olla t�ytt�m�tt� mit��n lapsensa toivetta. H�n v�h�n
ajatteli ja my�ntyi.
"No, olkoon niin," sanoi h�n, "min� t�yt�n tahtosi, Tuomo p��see
vapaaksi. Mene nyt levolle ja malta mielt�si huomiseen asti."
Huomiseen asti! Herra Clare ei en�� n�hnyt sit� huomenta. Samana iltana
tuli Legr�e h�nt� noutamaan, kuten viime aikoina oli hyvin usein
tapahtunut, ja yhdess� l�ksiv�t he ravintolaan. Siell� joutuivat
muutamat vieraat riitaan, joka kiihtyi verisiksi tuhot�iksi. Clare oli
muutamien muiden kanssa koettanut erottaa riitelij�it� ja tullut
haavoitetuksi. Se haava oli kuolettava, Clare makasi koko y�n tunnotonna
ja ennen aamun koittoa kuoli h�n.
Tuomon vapauttaminen n�ytti nyt unhottuvan. Ensinn� olivat kaikki niin
murheissaan, ett� kukaan ei ehtinyt muistelemaan orja parkoja, ja kuin
Eva viimein melkoisen ajan kuluttua muistutti sit� asiaa �idillens�,
kohtasi h�n jyrkk�� vastarintaa.
Rouva Clare ei ollut koskaan ollut n�iss� asioissa yksimielinen miehens�
kanssa eik� nytk��n tahtonut kuulla puhuttavankaan Tuomon
vapauttamisesta. H�n p�in vastoin kutsui oikeudenpalvelijan ja valtuutti
h�net hoitamaan kaikkia viljelyksi� sek� my�m��n talossa olevia orjia.
Eva l�hetettiin enonsa tyk� Vermontiin, ett� h�n toiselta puolen
unhottaisi is�ns� kuoleman ja toiselta puolen saisi olla n�kem�tt�
Tuomon poisvienti�.
Siihen p��ttyi Tuomon lyhyt onni ja kovain k�rsimysten pilvi� kokoutui
h�nen el�m�ns� taivaalle. Ofelian sanoista ei pidetty lukua; h�n
kirjoitti rouva Shelbylle, ett� nyt oli aika ostaa Tuomo vapaaksi, mutta
vastausta ei en�� voitu odottaa. Kaikki Claren orjat, paitsi kaksi
naispalvelijaa, jotka rouva piti itse��n varten, vietiin New-Orleansiin
ja suljettiin vankilaan ensi huutokauppaan asti.
Previous Page
| Next Page
|
|