|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 23
Kuin l�hd�n hetki jo l�hestyi, riensiv�t he laivarantaan. Elisabet
nuorena herrana talutti rouva Smithi� kohteliaasti puhellen laivaan.
Harry pikku tytt�n� teki my�skin hyvin, mik� h�nelle oli opetettu, ja
Jim �itineen astuivat palvelijoina j�ljest�. Yrj�, ollen muka rouva
Smithin matkakumppani, puuhaeli tavarain kanssa, ja h�nen huolenaan oli
my�skin matkalippujen ostaminen.
"Olen min� kyll� tarkastellut jokaista laivaan tullutta matkustajaa ja
olen vakuutettu, ett� matkustavaisten joukossa ei ole ket��n, johon
teid�n tuntomerkkinne soveltuisivat."
N�m� sanat kuuli Yrj� takaansa seisoessaan lippujen my�j�n edess� ja
maksaessaan matkarahaa. ��ni, joka siihen vastasi, kuului raa'alta ja se
oli juuri Marksin.
"Narri, mik� olettekin! Enk� jo teille sanonut, ett� vaimoa tuskin voi
v�riin katsoen, erottaa valkoihoisesta ja ett� miehell� on vaalea
mulatin v�ri ja muuten on h�nell� polttomerkki oikeassa k�dess�."
Yrj�n k�si, joka juuri otti lippuja ja pikku-rahaa takaisin, vavahti
v�h�sen. Mutta h�n malttoi mielens�, k��ntyi v�linpit�m�tt�m�sti ja
katseli levollisesti l�hinn� seisojia sek� astui hitaasti pois. H�nen
takaansa kuului viel� kiukkuinen kirous.
L�hd�n merkki annettiin tuota pikaa, ja kuin h�yrylaiva oli jo
liikkeell� ja ylip��sem�t�n vesijuopa erotti l�htij�t j�ljelle j��neist�
sek� Marks rannalla katosi ihmisjoukkoon, silloin nuori mies heng�hti
helpommin. H�nen syd�mmelt��n vier�hti pois raskas taakka. Seuraavana
aamuna seisoivat Yrj� ja Elisabet k�si k�dess� laivan etukannella ja
katselivat riemuissaan Kanadan ik�v�ity� rantaa, joka oli aivan heid�n
edess��n. H�yrylaiva laski pient� Amherstberg-kaupunkia kohti, johon se
nelj�nnestunnin kuluttua saapuikin. Pelastuneet astuivat maalle ja
riemun huudahtus kohosi heid�n rinnastansa.
Viimeinkin vapaina!
Yhdeks�n luku.
Lyhyt onni.
�lk��mme unhottako vanhoja tuttujamme.
Samana p�iv�n�, kuin Haley huomasi mulattivaimon poissa olon, saapui
h�yrylaiva La Belle-Rivi�re Mississippi-joelle ja k��ntyi nyt etel��n
p�in New-Orleansia kohti.
Tuomo oli laivalla hyvin suosittu. Ty�h�n ja toimeliaisuuteen tottuneena
oli h�n aina valmis auttamaan laivamiehi� heid�n t�iss��n, varsinkin
lastin purkamisessa ja otossa eri pys�yspaikoissa. Milloin ei ollut
mit��n tekemist�, istahti h�n syrj�iseen paikkaan puuvillapakkojen
v�liin ja luki raamattuansa.
Matkustajiin oli tullut lis�ksi er�s mies, Clare. H�n oli paluumatkalla
kotiinsa kuusivuotisen tytt�rens� Evangelinen ja serkkunsa Ofelian
kanssa. T�m� Ofelia oli taipunut l�htem��n h�nen kanssansa etel��n h�nen
taloutensa hoitajaksi, koska h�nen rouvansa oli hyvin kivulloinen.
Augustin Clare oli viel� hyvin nuori, vaan siit� huolimatta h�nell� oli
kaunis ja tuottelias tila Vermontissa sek� runsaasti kaikenlaisia
tietoja ja kokemusta. H�n oli kiinnitt�nyt koko syd�mmens� tytt�reens�.
Evangeline eli Eva, kuten h�nt� tavallisesti lyhemmin nimitettiin, oli
eritt�in suloinen lapsi, joka niin hyvin ulkomuodollaan kuin my�skin
vilkkaudellaan saavutti kaikkien suosion. H�nell� oli tekemist� kaikkein
kanssa, kuin laivassa oli, kuitenkin niin viattomalla tavalla, ett� h�n
ei tullut kiusaksi, vaan kaikkialla sai aikaan hyv�ntahtoista naurua,
mihin vain h�nen vaalea kiharap��ns� ja h�nen lempe�t sinisilm�ns�
ilmestyiv�t. H�n oli aina iloinen ja vilkas ja ainoastaan silloin h�nen
yst�v�llinen muotonsa synkistyi, kuin h�n astui Haleyn kahlehdittujen
orjain ohitse. Silloin h�n pys�htyi v�h�n matkan p��h�n seisomaan ja
katseli heit� hyvin s��liv�isesti taikka astui my�skin l�hemm�ksi ja
koetti hennoilla k�sill��n orjain k�si- ja jalkarautojen painoa. H�nen
suurin ilonsa oli annella p�hkin�it� tai muita hedelmi� ja
sokurileivoksia orjaparoille, ja kuin h�n n�ki, miten he iloitsivat
niist� niin yst�v�llisesti annetuista lahjoista, silloin leimusi h�nen
silmiss��n kuin taivainen valo.
Previous Page
| Next Page
|
|