|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 22
"Min� kyll� tied�n, ett� teill� on puolellanne laki ja voima", vastasi
Yrj� katkerasti. "Mutta mit� te aiotte? Te tahdotte my�d� vaimoni
New-Orleansiin, sulkea poikani orjainkauppiaan talliin sek� vied� Jimin
vanhan �idin takaisin h�nen tyrannilleen. Minut itseni ja Jimin aiotte
vied� meid�n muka herroillemme takaisin, ett� meit� ruoskittaisiin ja
r��k�tt�isiin! Malttia hyv�t herrat, viel� emme ole teid�n k�siss�nne
emmek�..."
Silloin v�l�hti ilmassa ruudin leimaus ja samassa kuului pamaus. Marks
oli, pikaista luonnettansa totellen, huomaamatta vet�nyt esiin
pistoolinsa ja ampunut Yrj�� kohti.
"Kuolleena tai el�v�n�," mutisi h�n itsekseen, "ne viisi sataa dollaria
pit�� meid�n kuitenkin saada!"
"Herran t�hden!" huudahti ylh��ll� Elisabet, "Yrj�, oletko haavoitettu?"
"Ei h�t��, h�n ei osunut kohti."
Alhaalla seisojat n�yttiv�t neuvottomilta, mit� nyt tehd�. Sampson
Loker, rohkein heist� kaikista, ei en�� jaksanut kauemmin hillit�
mielt�ns�. Viel� kerran sanoen, ett� h�n ei pid� lukua orjaroistoista,
l�ksi h�n kipuamaan polkua yl�s.
"Pys�htyk�� heti taikka taivas olkoon teille armollinen!" uhkasi Yrj�,
ojentaen kaksi ampuma-asetta yht' aikaa.
Loker ei pys�htynyt. Hurjasti h�n juoksi tien kapeimman paikan ohitse ja
ilmestyi seuraavalle kallion kielekkeelle. Ylh��ll� pamahti ja...
"Kirottu!" kuului Lokerin voihkaus.
Orjain ajaja oli polulta pudonnut syv��n kallion rakoon.
"Jumala meit� suojelkoon, neh�n ovat oikeita paholaisia!" huusi Marks.
"Enk� min� jo sanonut", murisi my�skin oikeuden palvelija, ja kaikki
palasivat kiireimmiten alas tielle. Ihan heng�styksiss��n saapuivat he
hevostensa luo, Marks hyp�hti selk��n ja ratsasti t�ytt� laukkaa pois.
Toiset n�yttiv�t alussa my�skin yht� halukkailta tekem��n samoin, vaan
s��li heiss� sent��n p��si voitolle ja he l�ksiv�t etsim��n Lokeria.
Vaivoin p��siv�t he tiheiden pensaiden l�vitse ja louhikon ylitse h�nen
luoksensa, miss� h�n makasi tunnottomana veriss��n. Kuollut h�n ei
ollut, putousta lienev�t pensaat melkoisesti pid�tt�neet.
He koettivat ensin pys�ytt�� siteill� veren juoksua ja kantoivat h�net
sitte hevosten luo. He aikoivat vied� h�net l�himp��n ravintolaan, vaan,
kun heid�n yrityksens� nostaa h�nt� hevosen selk��n eiv�t oikein
onnistuneet, j�ttiv�t he h�net oman onnensa nojaan ja ratsastivat pois,
saadakseen pelastetuksi vain oman henkens�. Pakolaisten kiinni ottaminen
ei en�� johtunut kellek��n mieleen.
Tuskin he ehtiv�t ensimm�isen tienpolvekkeen taakse, niin Yrj� ja
Pinehas laskeutuivat polkua alas ottamaan selkoa haavoittuneen tilasta.
"Oletko se sin�, Marks?" kysyi Loker heikolla ��nell�.
"Marksko. En suinkaan, h�n ei en�� sinua muista", vastasi Pinehas
kveekarien tapaan, jotka kaikkia sinuttelevat. "Jos tahdot saada apua,
niin t�ytyy sinun etsi� muita yst�vi�. Mutta ole huoletta, kyll� sinua
nyt autetaan."
H�n sitoi viel� paremmin luodin haavan, joka oli lonkassa, ja nosti
sitte Yrj�n kanssa haavoitetun vaunuihin. Loker j�tettiin ensi kyl�ss�
kveekariperheen hoitoon ja siell� tapahtui t�ydellinen muutos koko h�nen
olemuksessaan. Vierasvarainen vastaanotto ja yst�v�llinen kohtelu
liikuttivat h�nt�. Kova kuori, joka oli aikaa my�ten kasvanut h�nen
syd�mmens� ymp�rille, suli, uusia ajatuksia ja tunteita her�si h�ness�.
Niinp� Sampson Loker ei en�� suinkaan ajatellut Yrj�n eik� h�nen
seuralaistensa viemist� takaisin orjuuteen, vaan koetti p�in vastoin
neuvoillansa auttaa heit�. H�n esimerkiksi neuvoi k�ytt�m��n hyvin
valikoitua valepukua Sanduskyss�, koska varmaan arvasi, ett� Marks, joka
t�m�n viivykin t�hden p��si edelle, oli pit�v� tarkkaan silm�ll� kaikkia
Kanadaan l�htevi� matkustajia.
Kaikki tapahtui h�nen ohjeittensa mukaan. Ensin l�ksiv�t Jim ja h�nen
vanha �itins� satamakaupunkiin, sitte Yrj�, Elisabet ja Harry. Kaikki
heid�t otettiin ilolla vastaan Smithin perheess�, jolle Pinehas ja
Halliday olivat jo edelt� p�in l�hett�neet tarkan tiedon. Siell� he
pukeutuivat valepukuun ja siell� t�ytyi my�skin Elisabetin tuuhean tukan
joutua saksien uhriksi.
Previous Page
| Next Page
|
|