|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 18
"Te vetoatte raamattuun; neuvotteko siis minua luopumaan edelleen
pakenemasta?"
"En suinkaan, min� en tahdo sill� mit��n sanoa", kierteli Wilson,
eksytty��n ristiriidasta toiseen. "Min� vain ajattelin, ett� meid�n
ihmisten pit�� tyyty� jumalallisen sallimuksen m��r�yksiin."
Yrj� seisoi siin�, katkera hymy huulilla.
"Teid�n on helppo puhua, herra Wilson, mutta tahtoisinpa tiet��, mit� te
sanoisitte, jos indiaanit yht' �kki� y�ll� tulisivat, veisiv�t teid�t
pois vaimonne ja lastenne luota ja pakottaisivat teit� elinkautenne
viljelem��n maissia heille? Katsoisittekohan silloin olevanne
velvollinen tyytym��n siihen vai ettek� pikemmin katsoisi ensimm�ist�
hevosta, joka sattuisi k�siinne, luojan l�hett�m�ksi? Ja nyt, katsokaapa
minua. Min� olen aivan t�ydellinen ihminen kuten tekin, rakastan
vaimoani ja lastamme kuten te ja katson pakoa ainoaksi paremman
tulevaisuuden mahdollisuudeksi. Muuten olen min� my�skin varustautunut
pahimpainkin tapausten varalle" -- h�n avasi nuttunsa ja n�ytti kahta
pistoolia ja pitk�� mets�yspuukkoa, jotka olivat vy�ss� -- "min� olen
valmis ottamaan vastaan vainoojiani eiv�tk� he vie minua etel��n."
T�h�n loppuivat Wilsonin neuvot ja vastustelut, h�n vaipui tuolille ja
oli hyv�n aikaa vaiti.
"Mutta, hyv� yst�v�", sanoi h�n viimein, "teid�n olisi pit�nyt jo ammoin
olla kaukana t��lt�. Kuinka kauan siit� oikeastaan on, kuin te
karkasitte herra Legr�en luota?"
"Kolme kokonaista viikkoa. Mutta min� ihan tahallani viivyn t��ll�
Kentuckyss�. Minun luullaan olevan paljon etemp�n�, kuin todella olen,
ja se on minulle suureksi eduksi. Sill' aikaa, kuin Legr�en vainukoirat
minua etsiv�t kaikkialta Ohiosta, saatan min� ihan h�iri�tt� viipy�
t��ll�. Mutta minulla ei nyt en�� ole malttia. O, ainoastaan se voi
k�sitt��, miten min� ik�v�itsen vapautta, joka on kuten min�
aikaisimmasta nuoruudestaan asti saanut n��nty� orjuuden kahleissa!"
"Onko teill� sitte ollut niin paljo k�rsimyksi�? Te ette niit� koskaan
kertoneet minulle."
"Vaan nyt min� kerron. Kuin olin kuudennella vuodella, silloin minut jo
my�tiin yhdess� ensimm�isen herrani koirain ja hevosten kanssa, tilaa
rasittavain velkojen suoritukseksi. Min� n�in, mitenk� �itini ja h�nen
seitsem�n lastansa huutokaupalla my�tiin, ja kuulin h�nen
vaikeroimisensa joka kerran, kuin joku lapsista annettiin toiselle
ostajalle. Minut itseni sitoi er�s ihmishirvi� kiinni hevosensa satulaan
ja ratsasti pois. N�ist� omaisistani en ole koskaan sen j�lkeen saanut
mit��n tietoa. Vuosia kului, min� kasvoin, ja jo silloin n�ytti el�m�
minusta ijankaikkisuudelta. Sill� ei minulla ollut yht��n iloista
hetke�; ei is��, ei �iti�, ei sisarta, ei velje�, ei yht��n el�v��
sielua ollut ottamassa osaa minun el�m�ni vaiheista. Ei minulla ollut
mit��n muuta kuin ruoskaa kyll�lti. Usein oli minulla niin n�lk�, ett�
olisin iloinnut, jos olisin saanut kalvaa luita, joita koirille
heitettiin. Mit� iloisuus merkitsi, min� en tiennyt. En min� ollut
koskaan ennen kuullut yht��n yst�v�llist� sanaa, kuin p��sin teid�n
tehtaasenne ty�h�n. Te, herra Wilson, olette ohjanneet minua hyv��n
p�in, te rohkasitte minua ja teitte minulle el�m�n j�lleen jonkin
arvoiseksi. Teit� ja vaimoani Elisabetia tulee minun kiitt��, ett� olen
tullut temmatuksi pois kurjuuteni y�st�. Mutta mit� tapahtui? Vaan
tied�tteh�n sen! Herrani tuli yht' �kki� ja raastoi minut pois ty�st�,
yst�vien ja kaiken luota, kuin minulle oli rakasta ja kallista. Ja mit�
varten? N�ytt��kseen minulle, kuten h�n sanoi, ett� min� olin vain
neekerikoira! Min� kysyn teilt�, sanotteko niit� lakeja, jotka
�idilt�ni, sisaruksiltani ja minulta itselt�ni ovat s�rkeneet syd�mmen,
sanotteko te niit� viel� nytkin minun is�nmaani laeiksi. Min� vasta
silloin saan is�nmaan, kuin saavutan vapauteni, ja sen is�nmaan lakeja
min� my�skin tottelen. Mutta ken siihen asti koettaa minua ottaa kiinni,
h�n varokoon, sill� min� en j�t� mit��n keinoa k�ytt�m�tt�! min�
taistelen vapauteni puolesta niin kauan, kuin kykenen hengitt�m��n!"
N�m� syvimm�n tunteellisuuden innolla lausutut sanat vaikuttivat
mahtavasti hyv�ntahtoisen miehen mieleen. H�n pyyhk�si ensin pois
kyyneleen, joka oli �kkiarvaamatta herahtanut h�nelle silm��n, ja
hyp�hti sitte tavattoman vilkkaasti yl�s.
"Ainahan min� olenkin sanonut," puhui h�n, "ett� orjuus on oikea kirous!
Niin, niin, rohkeasti vain eteen p�in, Yrj�, mutta samalla hyvin
varovaisesti, ja ennen kaikkea ei mit��n ihmisveren vuodatusta!
Tied�ttek� te jo, ett� my�skin vaimonne Elisabet on samoin pakosalla?"
Previous Page
| Next Page
|
|