Setä Tuomon tupa by Harriet Beecher Stowe


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 17

Tehtaanomistaja Wilson hyvin oudosteli herra Butlerin ulkomuotoa. H�n
tarkasteli h�nt� joka puolelta ja muisteli eik� kuitenkaan muistanut,
milloin tai miss� h�n oli h�net n�hnyt. Joka kerran, kuin Butler puhui,
h�n ihan s�ps�hti ja yritti puhuttelemaan h�nt�, mutta aina pid�tti
h�nt� vieraan eritt�in kylm� katse. Viimein n�ytti herra Butler itse
ajattelevan toisin ja tullen Wilsonin luo sanoi ik��n kuin kummastellen.

"Toden totta, teh�n olette herra Wilson? Suokaa anteeksi, ett� min� en
heti tuntenut teit�. Tottahan minua, viel� muistatte, min� olen Butler
Oaklandsista Shelbyn piirist�."

"Kyll� tosiaankin", �nkytti Wilson. H�n oli kyll� asioissa er��n
Butlerin kanssa, mutta se Butler oli sivistym�t�n ja raaka mies.
"Kummallista", ajatteli h�n sitte itsekseen.

Juuri silloin tuli palvelija ilmoittamaan, ett� huone oli kunnossa.

"Pid� huolta arkusta, Jim!" k�ski vieras ja k��ntyi sitte yst�v�llisesti
Wilsonin puoleen. "Hyvinp� sattuikin, ett� tapasin teid�t t��ll�," sanoi
h�n, "sill� min� olen jo kauan aikonut puhella kanssanne er��st�
kauppa-asiasta. Ettek� olisi niin yst�v�llinen, ett� tulisitte minun
huoneeseni, siell� saisimme ihan rauhassa puhella kaikki asiamme."

Herra Butler astui edelt� ja Wilson seurasi. Molemmat saapuivat suureen,
tilavaan huoneesen, jonka Butler, palvelijan poistuttua, huolellisesti
pani lukkoon. Wilson ei tiennyt, mitenk� h�n yht' �kki� tunsi olevansa
vieraan syleilyksess�.

Siit� p��sty��n h�n astui pari askelta takaperin ja silloin h�nen
silm�ns� yht' �kki� aukesivat.

"Yrj�!" huudahti h�n, "tek� se olette?"

"Niin, min� se olen", sanoi nuori mies hymyillen.

"No ihmett�, t�t� minulle ei olisi unissakaan johtunut mieleen! Mutta
mitenk� teill� on t�m� puku ja t�m� muoto?"

Yrj� hymyili. "Hyvin yksinkertainen asia se on. Saksanp�hkin�n kuorten
mehulla v�rj�sin ihoni kellert�v�n v�rin ruskeaksi kuten Etel�-Amerikan
kreoleilla, ja ruskean tukkani v�rj�sin mustaksi. Se, kuten n�ette,
soveltuu minulle oivallisesti, eik� kukaan arvaa n�in ylh�ist�
muukalaista Yrj�-orjaksi."

"Kuitenkin te pelaatte hyvin vaarallista peli�, rakas Yrj�", arveli
Wilson miettiv�sti.

"Niin t�ytyy tapahtua", sanoi Yrj� uljaasti. "Joko -- tahi!"

Wilson astui pitk�n aikaa huoneessa edes takaisin. H�n oli
hyv�nluontoinen mies, mutta v�h�n ahdasmielinen. Niinp� h�n esimerkiksi
nytk��n ei oikein saanut soveltumaan yhteen kahta asiaa; h�n kyll�
toiselta puolen mielell��n tahtoi auttaa Yrj�� p��sem��n onnellisesti
pakoon, vaan toiselta puolen h�n oli rauhaton siit�, eik� h�n siten
tehnyt vastoin maan lakeja ja olevien olojen j�rjestyst�.

"Katsokaas, Yrj�," sanoi h�n kauan mietitty��n, "minua ei oikeastaan
ihmetyt� ollenkaan, ett� olette karannut lailliselta herraltanne; p�in
vastoin on se minusta hyvin ymm�rrett�v�; mutta on se kuitenkin
omituinen kohta, sill�..."

"No, mitenk� niin?"

"Laki nyt tekee erotuksen mustan ja valkoisen v�lill�, ja neekereihin te
sent��n kuulutte, vaikka ihonne v�ri onkin vaalea", arveli Wilson,
p��sem�tt� oikeaan ajateltuun johtop��t�kseens�, kun n�et Yrj�n
oudosteleva katse saattoi h�net h�milleen.

"Te tarkoitatte, ett� neekeri t�ss� maassa on asetettu alempiarvoiseksi
kuin valkoverinen..."

"Ja ett� te karkaamisellanne teette vastoin is�nmaanne lakeja."

"Is�nmaaniko?" kysyi Yrj� kummastellen. "Minulla ei ole mit��n is�nmaata
eik� mit��n kotia, ei ainakaan viel� t�ll� hetkell�."

"�lk�� toki puhuko niin vastoin raamattua, Yrj�! Joka ihmisell� on
is�nmaa, vaikkapa vain nimelt�. Mutta, ottamatta sit� lukuun,
muistattehan, ett� Herran enkeli k�ski Hagaria palamaan em�nt�ns� luo ja
ett� apostoli Paavali l�hetti Onesimuksen takaisin herransa tyk�."

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Fri 2nd May 2025, 18:59