|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 15
"Nelj�kymment� dollaria", sanoi toinenkin ja luki rahat. Siten oli
kauppa tehty.
"Viel� yksi asia. Milloin l�hdette laivasta?" kysyi Haley.
"Hyvin pian, min� matkustan ainoastaan Louisvilleen asti."
"Louisvilleenk�? Sep� sopii mainiosti! Siihen asti tulee pime� ja
poikanen ehtii nukkua. Min� kyll� toimitan sitte niin, ett� te p��sette
h�nen kanssansa rauhassa l�htem��n. Ei mik��n ole minulle niin vastoin
mielt�, kuin huuto ja melu."
Oli kirkas, tyyni ilta, kuin h�yrylaiva saapui Louisvillen rantaan.
Nuori mulattivaimo oli juuri tuudittanut lapsensa suloiseen uneen ja
laski sen matkustavaisten tavarain lomaan. Itse h�n sitte kiiruhti
laivan rantalaitaan katsomaan, eik� ehk� h�nen miest�ns� n�kyisi niiden
passarineekerien joukossa, jotka laivasillalla seisoivat odotellen, eik�
kukaan tarvitsisi heid�n palvelustansa.
Silloin juuri orjainkauppias otti nukkuvan lapsen ja antoi ostajalle,
viittaamalla k�skien olemaan vaiti. Silm�nr�p�yksess� mies katosi v�en
tungokseen.
Jo soi kello ja h�yrylaiva l�ksi taas liikkeelle. Mulattivaimo palasi
entiselle paikalleen, mutta...
"Miss� on minun lapseni!" huusi h�n valittavalla ��nell�.
Haley meni h�nen luoksensa ja koetti rauhoittaa h�nt�.
"Lucie," sanoi h�n, "kuten n�et, on lapsesi poissa. Mutta, ajattelehan,
ennemmin tai my�hemmin olisi sinun kuitenkin t�ytynyt kadottaa h�net.
Etel��n sin� et olisi miss��n tapauksessa voinut vied� h�nt� kanssasi.
Min� m�in lapsen kunnon miehelle, joka paremmin kasvattaa sen, kuin sin�
olisit koskaan voinut."
Orjainkauppias oli jo ammoin saavuttanut tuon tylyn tunnottomuuden, joka
halveksivasti katselee muiden mielenliikutuksia. Sen t�hden h�nt� ei
my�sk��n ollenkaan pelottanut mulattivaimon hurja ep�toivon katse; h�n
vain ihmetteli, ett� vaimo ei ruvennut vaikeroimaan eik� parkumaan,
johon h�nen korvansa olivat aikaa sitte tottuneet.
Mit��n valitushuutoa ei tullut. Lucie oli rauenneena vaipunut maahan ja
ainoastaan ep�selv� tuskan puhallus nousi h�nen rinnastansa. �idin
syd�mmeen oli liian kovasti koskettu.
Tuomo oli n�hnyt koko tapauksen. H�nen syd�mmens� oli pakahtua
katsellessa niin julmasti kohdeltua �iti�, joka siin� makasi ihan kuin
henget�nn�. H�n koetti my�skin lohduttaa h�nt� hurskailla lauseilla ja
osoittaa sen tyk�, joka kaikki k��nt�� parhaaksi ja kuulee hylj�ttyjen
rukoukset.
Mutta h�nen vaikka hell�stikin aljetut lohdutuskokeensa olivat turha
vaiva, h�nen sanansa eiv�t l�yt�neet tiet� vaimon syd�mmeen, jota hurjat
mielikuvitukset pimensiv�t.
Pime� oli y� ja kaikkialla vallitsi syv� hiljaisuus, jota ainoastaan
laivan ratasten yksitoikkoinen loiskatus h�iritsi. Tuomoa omat ja
mulattivaimon k�rsimykset niin ahdistivat, ett� h�n ei voinut nukkua.
Arkulla maaten piti h�n tarkkaan silm�ll� kaikkia Lucie paran liikkeit�.
Viimein sent��n painuivat h�nen silm�ns� kiinni.
Kauan j�lkeen puoliy�n Tuomoa s�ikytti hiljainen liike. H�n nousi
puoleksi yl�s, hieroi silmi��n ja katsahti sinne p�in, jossa nuori vaimo
oli maannut. Sija oli tyhj�! Vaan samalla h�n n�ki pime�n haamun
hiipiv�n ohitse ja heti sen j�lkeen kuului pulskaus vedest�. H�n juoksi
laivan laidan luo, mutta liian my�h��n. Vaimo parka oli p��ssyt lepoon
kosteaan hautaan.
Haley, tultuaan seuraavana aamuna aikaisin kannelle, ensi ty�kseen
tarkasteli orjiansa. H�n kiukustui hyvin, kun mulattivaimoa ei mist��n
ruvennut l�ytym��n.
"Miss� h�n nyt piileksii?" kysyi h�n miettiv�sti itsekseen. "H�n ei ole
mitenk��n voinut karata pys�yspaikoissa maalle, sill� joka paikassa olin
min� katsomassa. Kello kymmenen, kaksitoista, kaksi oli h�n viel�
laivassa. Kello nelj� samoin. Mihin helvettiin h�n nyt on p��ssyt?"
H�n sattumalta katsahti Tuomoon, jonka paljonsanova silm�ys her�tti
h�nen huomiotansa. H�n heti vaati h�nt� sanomaan totuuden, jota h�n jo
itsekin aavisti. Tuomo ilmoitti h�nelle, mit� tiesi. Orjainkauppias ei
n�ytt�nyt h�mm�styv�n eik� kummastuvan; sellaisiinkin tapauksiin oli h�n
tottunut. Moni muu orja oli h�nen k�siss��n kuollut taikka h�nen
n�htens� surmannut itsens�. H�nest� oli silloin aina vain yksi asia
ollut kiusoittava: vahinko, joka siit� h�nelle tuli, ja varomattomuus,
joka sen oli tuottanut. Niinp� h�n nytkin k�vi �keiss��n, vaan yleens�
sent��n hyvin levollisena istumaan, otti esiin tilikirjansa ja kirjoitti
hukkuneen vaimo paran ostohinnan vahinkojen ja tappioiden joukkoon.
Previous Page
| Next Page
|
|