Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta by Olive Schreiner


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 7

Ja tied�ttek�," lis�si Peter ly�den polveaan ja katsoen merkitsev�sti
vieraaseen toisella puolen tulta, "olen yht� varma er��st� asiasta kuin
siit�, ett� nyt istun t�ss�. Tuo neekeri, jonka tapasin majallani, oli
h�nen miehens�! H�n oli tullut naista hakemaan silloin, ja, kun nainen
huomasi, ettei pako ollut mahdollinen, hankki h�n patruunat _h�nelle_,
miehelleen!" Peter vaikeni hetkeksi tarkoittavasti. "Ja nyt h�n on
palannut miehens� luo. Ja miehelleen h�n vei nuo ampumavarat!"

Peter katsoi toiselle puolen tulta vieraaseen, n�hd�kseen, mink�
vaikutuksen h�nen kertomuksensa oli tehnyt.

"Sen min� sanon," lis�si sitten Peter, "jos min� sin� p�iv�n� olisin
aavistanut kuka tuo neekeripiru oli, joka seisoi minun ovellani, niin
olisin varmaan l�hett�nyt h�nen niskaansa yhden patruunan, jota h�n ei
ollut pyyt�nyt." Peter katsoi kehuvasti vieraaseen. Tuo oli h�nen ainoa
kertomuksensa. H�n oli kertonut sen kymmeni� kertoja leirivalkean
��ress� jollekin uudelle toverille. H�nen tultuansa t�h�n kohtaan olivat
kuulijat aina ilmaisseet hyv�ksymisens� ja osanottonsa. T�n� iltana ei
kuulunut mit��n sellaista. Vieraan tummat silm�t katselivat tulta, aivan
kuin h�n ei olisi kuullut mit��n.

"En min� siit� olisi v�litt�nyt niin paljoa," lis�si Peter v�h�n ajan
kuluttua, "vaikk'ei kukaan mies mielihyv�ll� katsele sit�, ett� h�nen
naisensa otetaan pois, mutta h�nen piti synnytt�� lapsi parin kuukauden
per�st� -- ja sen pienen tyt�n piti kanssa synnytt�� lapsi, mik�li min�
ymm�rsin! Silt� h�n ainakin n�ytti. Min� otaksun ett� he tappoivat
siki�t ennen syntymist�. Niill� ei ole syd�nt� ollenkaan noilla
neekereill�. Mit� ne v�litt�v�t valkoisen miehen lapsesta! Niill� ei ole
rahtuakaan syd�nt�! Ne palaavat milloin tahansa takaisin mustan miehen
luo, vaikka niit� kohtelisi kuinka hyvin. Se on eri asia, jos ottaa ne
vallan nuorina ja pit�� ne tarkasti erill��n niiden omasta kansasta.
Mutta annappas jos neekerinaisella on ollut neekerimies ja viel� lapsia
lis�ksi! Yht� hyvin voisi koettaa pit�� pirua kiinni kuin sellaista
naista! Ne palaavat takaisin aina. Jos minut koskaan ammutaan, niin on
hyvin luultavata, ett� se tapahtuu minun omalla pyssyll�ni ja omilla
patruuneillani. Ja tuo nainen voisi vallan hyvin seist� vieress�
katsomassa ja huutaa hyv�ksymisens� ampujalle, vaikka min� en ly�nyt
h�nt� kertaakaan koko sill� ajalla, kun h�n oli luonani. Mutta sen min�
sanon, ett� jos min� kerran tapaan sen neekeripirun, niin kyll� min�
h�nelle n�yt�n! H�nen el�m�nlankansa ei veny kovin pitk�ksi sen
per�st�!" Peter Halket vaikeni. H�nest� n�ytti kuin nuo tummat silm�t
pitkien silmiripsien takana olisivat katsoneet johonkin h�nen takanaan
niin ��rett�m�n surumielisesti, aivan kuin itkev�n silm�t.

"Te n�yt�tte kovin v�syneelt�," sanoi Peter, "ettek� tahtoisi hiukan
nukahtaa? Voitte panna p��nne tuohon kivelle, ja min� vartioin."

"En kaipaa unta," sanoi vieras, "min� valvon kanssanne."

"Te olette my�skin ollut sodassa, n�en m�," sanoi Peter, kumartuen
hiukan ja katsellen vieraan jalkoja. "Taivas! Molemmat jalat! -- Ja
aivan l�pi! Teill� mahtoi olla aika harmi siit�!"

"Siit� on jo hyvin pitk� aika," sanoi vieras.

Peter Halket heitti lis�� puita tuleen. "Tied�ttek�," sanoi h�n, "min�
olen koko ajan miettinyt, ket� te muistutatte. Nyt tied�n, �iti�ni!
Teid�n kasvonne eiv�t ole h�nen kasvojensa n�k�iset, mutta kun teid�n
silm�nne katsovat minuun, tuntuu aivan silt� kuin h�n katsoisi minuun.
Eik� se ole hullua? Min� en ole tuntenut teit� Aatamin ajoista asti, ja
te olette tuskin virkkanut sanaakaan koko ajalla, ja kumminkin minusta
tuntuu, kuin olisin tuntenut teid�t koko elinik�ni." Peter siirtyi
hiukan l�hemm�ksi vierasta. "Min� pelk�sin teit� kamalasti, kun ensin
tulitte, ja viel� sittenkin, kun ensin n�in teid�t. -- Teid�n pukunne ei
ole samanlainen kuin useimmilla meill�, ymm�rr�tteh�n. Mutta heti
paikalla kun tulen valo loisti teid�n kasvoihinne, sanoin itselleni: 'ei
ole h�t��k��n'. Eik�s se ole hullua?" sanoi Peter. "Min� en ole tuntenut
teit� Aatamin ajoista asti, mutta vaikka te ottaisitte pyssyni tuosta ja
t�ht�isitte minuun, en liikahtaisi! Voisin panna maata tuohon noin ja
pit�� p��t�ni teid�n jaloillanne. Eik�s se ole hullua, vaikka en ole
tuntenut teit� Aatamin ajoista asti? Nimeni on Peter Halket. Mik� teid�n
nimenne on?"

Mutta vieras j�rjesteli puita tulessa. Liekit kohosivat heloittaen
korkealle ja melkein peittiv�t h�net Peter Halketin n�kyvist�.

"Ihme kuinka ne palavat, kun te niit� kohentelette!" sanoi Peter.

He istuivat ��neti liekin ��ress� v�h�n aikaa.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Sat 15th Mar 2025, 2:40