|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 24
"T�ytyy. Ei ole minulla muuta kuin yksi astia. Eik� ne miehet siit�
v�lit�. Seh�n on vain hiukan vaihetusta tavallisiin herkkuihin,
ymm�rr�th�n!"
Vilkaskasvoinen mies astui nelikulmaisen kent�n yli tulensa luo, ja heti
sen j�lkeen toisetkin miehet nousivat ja meniv�t joko katsomaan omia
patojaan tai nukkumaan rattaiden alle. Suuri siirtomaalainen j�i yksin.
H�nen tulensa paloi tyydytt�v�sti noin viidenkymmenen jalan p��ss�, ja
h�n pani k�sivartensa ristiin maahan sek� nojasi otsaansa niihin ja
katseli laiskasti pieni� muurahaisia, jotka kiitiv�t edes takaisin
punaisessa hiekassa juuri h�nen nen�ns� alla.
Suuri hiljaisuus oli laskeutunut yli kent�n. Silloin t�ll�in joku oksa
risahti tulessa ja hein�sirkat sirisiv�t puitten tyvess�, mutta paitsi
vahtia, joka astui edes takaisin pienen lakkap�isen puun ohi kapteenin
teltan edustalla, ei ainoatakaan olentoa n�hty liikkuvan kent�ll�, ja
pensaitten alla makaavan ratsumiehen kuorsaaminen kuului puolen kent�n
yli.
Keskip�iv�n paahtava kuumuus oli ylimmill��n.
Vihdoin kuului joku tulevan pitk�n heinikon ja pensaitten l�pi, joita ei
oltu poistettu leirin ymp�rilt�, ja siell� n�kyi mies, toisessa k�dess�
pyssy ja toisessa lintu, jonka h�n oli ampunut. H�n oli n�ht�v�sti
englantilainen, joka ei ollut viel� kauvan ollut poissa Europasta, sill�
h�nen ihonsa oli verev�, vaikka se jo olikin hieman p�ivettynyt. H�nen
kasvonsa punottivat nyt kuumuudesta, mutta kirkkaat siniset silm�t ja
hienot kasvonpiirteet eiv�t kumminkaan menett�neet v�h��k��n
miellytt�v�st� tunteellisuudestaan.
H�n astui siirtomaalaisen luo ja pudotti lintunsa h�nen eteens�: "Tuossa
kaikki, mit� olen kyennyt saamaan," sanoi h�n.
Sitten h�nkin heitt�ytyi maahan ja ty�nsi pyssyns� h�ll�n� lerpattavan
telttakankaan alle.
Siirtomaalainen kohotti p��t��n ja otti linnun, kohottamatta
kyyn�sp�it��n maasta. "Min� panen sen pataan, niin saadaan maistaa
hiukan muuta kuin tuota ijankaikkista maissia," sanoi h�n ja alkoi
nyppi� lintua.
Englantilainen otti hatun p��st��n ja ty�nsi hienon, kostean tukkansa
pois otsalta.
"Aivan n��nnyksiss�, niink�?" sanoi siirtomaalainen ja vilkasi h�neen
yst�v�llisesti. "Minulla on viel� pari pisarata pullossani."
"Ei, kyll� min� t�m�n kest�n varsin hyvin. On hiukan l�mmin vain." H�n
ysk�hti v�h�n ja nojasi p��t��n k�sivarteensa. H�nen silm�ns� seurasivat
konemaisesti siirtomaalaisen liikkeit�, t�m�n puuhaillessa linnun
kanssa. H�n oli l�htenyt Englannista p��st�kseen keuhkotaudistaan, ja
h�n oli tullut Mashonamaahan, jossa h�n saattoi el�tt�� henkens�
ulkoty�ss� ja vapauttaa vanhempansa pit�m�st� huolta h�nest�.
"Mit� Halket tuolla puuhailee?" kysyi h�n �kki� kohottaen p��t��n.
"Etk� sin� ollut t��ll� t�n� aamuna?" kysyi siirtomaalainen. "Etk� sin�
tied�, ett� heill� oli helkkarin mellakka?"
"Kell�?" kysyi englantilainen, puoleksi kohottautuen olkap�illeen.
"Halketilla ja kapteenilla." Siirtomaalainen lakkasi nyppim�st� lintua.
"Voi taivas, et ikin� varmaan ole sellaista n�hnyt!"
Englantilainen istui nyt suorana ja t�hysteli pensaitten yli sinne p�in,
miss� Halketin kumarassa oleva p�� n�kyi, kun h�n astuskeli edes
takaisin.
"Mit� h�n tekee tuolla auringonhelteess�."
"H�n on vahdissa," sanoi siirtomaalainen. "Luulin ett� sin� olit t��ll�,
kun se tapahtui. Se on paraimpia juttuja, mit� ikin� olen kuullut!" H�n
vieritt�ytyi puoleksi kyljelleen ja nauroi muistellessaan tapahtumaa.
"Se oli niin, ett� muutamat miehist� meniv�t alas virralle hakemaan
tuoreita vesipaikkoja, ja siell� he l�ysiv�t er��n neekerin, joka oli
piiloutunut maakoloon virran �yr��ss�, tuskin viidensadan jalan p��ss�
t��lt�. He l�ysiv�t sen konnan siten, ett� ensin keksiv�t pienen polun,
jonka h�n oli polkenut kovaksi kolostaan vesipaikalle, aivan kuin
piikkisika. He saivat h�net kiinni kuin suuren muurahaisnielil�isen
kolossaan, jonka suulla kasvoi pensas, ettei sit� voinut n�hd�. H�n oli
n�ht�v�sti ollut siell� kauvan aikaa, sill� lattia oli t�ynn�
kalanluita, j��nn�ksi� l�t�k�ist� pyydetyist� kaloista, ja kepin
paksuinen juuri oli puoleksi loppuun nakerreltu. H�n itse oli
haavoittunut ja h�nell� oli s��ress� kaksi pyssynkuulaa, mutta nyt h�n
jo osasi k�yd�. Oli aivan selv��, ett� h�n vain odotteli meid�n
poisl�ht��mme pyyhk�ist�kseen muille seuduille heimonsa j�lki� hakemaan.
H�n oli inhoittavan n�k�inen tuo kerpukin sy�m� neekeri, kuten neekerit
tavallisesti ovat, oltuaan sy�m�tt� kauvan aikaa.
Previous Page
| Next Page
|
|