|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 21
Oli hetken aikaa kuolon hiljaisuus. Sitten vieras ojensi k�tens�. "Mutta
j�tt�ess�si h�net, muista t�m�: 'Ei se ole teko, vaan tahto, joka iskee
leiman ihmissieluun. Se joka on musertanut kansakunnan, ei tee suurempaa
synti� kuin se, joka iloitsee v�h�p�t�isimm�n olennon kuolontuskista.
Nevan seisova vesi ei ole v�hemm�n myrkyllist� tippa tipottain, kuin tuo
mahtava suo kokonaisuudessaan, vaikka sen vaikutuspiiri on pienempi. Se
joka on toivonut olevansa ja tekev�ns�, mit� tuo mies on ollut ja
tehnyt, h�n on tuo mies, vaikka h�nell� ei ole ollutkaan voimia
toteuttaa tahtoaan. Muista viel� t�m� asia: -- Maan p��ll� on syntynyt
muutamia Jumalan poikia, joita ihmiset sanovat neroiksi. Aikaisessa
nuoruudessaan kukin joutuu tiehaaraan ja saa valita, mink� tien h�n
tahtoo. H�nell� on lahjoja itse��n ja muita varten. Mutta el� koskaan
unhoita, olkoonpa h�nen vaalinsa mink� kaltainen tahansa, ett� h�nen
hartioillaan on raskaampi taakka kuin kenenk��n muun hartioilla --
kaikki on h�nelle avoinna ja h�nen vaalipiirins� on ��ret�n -- ja jos
h�n k�ytt�� voimaansa v��rin, niin ennemmin ihmiset itkek��t kuin
kirotkoot, sill� h�n oli syntynyt Jumalan poikana."
Oli taas ��nett�myys. Sitten Peter Halket kiersi k�tens� vieraan
jalkojen ymp�ri. "Mestarini," huusi h�n, "en uskalla vied� tuota
viesti�. Eip� silti, ett� ihmiset sanoisivat: 'Katsokaa ratsumies Peter
Halketia, jonka me kaikki tunnemme, joka on pit�nyt naisia ja ampunut
neekereit�, nyt h�nest� on tullut profeetta!' Mutta siksi en voi, ett�
tuo kaikki on totta. Enk� min� ole toivonut --" ja Peter Halket olisi
paljastanut koko sielunsa, mutta vieras esti h�nt�.
"Peter Simon Halket," sanoi h�n, "onko v�li� tinastako vai kullatusta
hopeasta se torvi on tehty, joka sotaan kutsuu? Eik� kutsu ole p��asia?
Ent� jos l�hett�isin naisen tahi lapsen viesti�ni viem��n: onko totuus
v�hemm�n totta, siksi ett� sen julistajaa ylenkatsotaan? Kumpiko on
ikuinen, suuko, joka totuutta puhuu, vai itse totuuden sana? Mutta jos
tahdot, niin mene ja sano: 'Min� Peter Halket, syntisin kaikista, joka
olen himoinnut naisia ja kultaa, joka olen rakastanut itse�ni ja
vihannut l�himm�isi�ni, min� --'" Vieras katsoi alas h�nen ja laski
k�tens� lempe�sti h�nen p��lleen. "Peter Simon Halket," sanoi h�n,
"kovemman ty�n annan sulle teht�v�ksi, kuin ikin� viel� olet tehnyt.
Sill� pienell� alalla, jossa sinun tahtosi hallitsee t��ll� maan p��ll�,
tulee sinun toteuttaa Jumalan valtakunta t�n� p�iv�n�. Rakasta
vihollisiasi, tee hyv�� niille, jotka sinua vihaavat. Kulje aina
eteenp�in katsomatta oikealle tai vasemmalle. El� v�lit� siit�, mit�
ihmiset sinusta sanovat. Puolusta poljetuita, vapauta vangituita. Jos
vihollisesi isoo, sy�t� h�nt�, jos h�n janoo, juota h�nt�!"
Omituinen ilo ja l�mp� valtasi Peter Halketin h�nen polvistuessaan
maassa. Tuntui aivan samalta kuin ennen pikku lapsena, kun �iti puristi
h�nt� syliins�. H�n ei n�hnyt en�� muuta ymp�rill��n kuin lempe�n,
kirkkaan valon. Mutta h�n kuuli ��nen huutavan: "Koska sin� olet
rakastanut laupeutta -- ja vihannut sortoa --"
Kun ratsumies Peter Halket kohottautui yl�s, h�n n�ki vieraan poistuvan.
H�n huusi: "Mestarini, anna minun tulla sinun kanssasi." Mutta vieras ei
k��ntynyt. Ja kun h�nen vartalonsa eteni pime�ss�, n�ytti Peter
Halketista, kuin se olisi kasvanut yh� suuremmaksi ja suuremmaksi. Ja
kun se laskeutui alas kallion rinnett�, luuli Peter viel� hetkisen
n�kev�ns� vieraan p��n, ja sen ymp�rill� oli kalpea, valkoinen valo.
Sitten se katosi.
Ja Ratsumies Peter Halket istui yksin��n kalliolla.
II.
Oli kuuma p�iv�. Aurinko valoi s�teit��n muutamien harvojen puitten yli
ja surkastuneisiin pensaisiin sek� pitk��n hein��n ja kuivaneisiin
virran uomiin. Kaukana taivaankannella, niin korkealla ett� silm� tuskin
kantoi sinne, lenteli kotkia etel��n p�in, jossa nelj�nkymmenen
peninkulman alalla oli h�vitetty neekerikyli�, ja jossa kaksisataa
mustaa ruumista makasi auringonpaisteessa.
Er��n korkean, monihaaraisen puuryhm�n alla, ruohon ja matalain
pensaiden seassa, melkein t�ydellisesti kuivaneen virran rannalla oli
pienoinen leiri.
Joukko oli kadottanut muulinsa, ja odottaen saavansa ne takaisin se oli
viipynyt t��ll� jo seitsem�n p�iv��. Kolme kuormallista ruokavaroja,
joita heid�n piti vied� suureen leiriin, oli vedetty puitten alle, ja
niiden yli oli heitetty purjevaate, joka samalla oli suojana muutamille
miehille. Toiselle puolelle pient� avonaista kentt��, johon t�m� leiri
oli sijoitettu, oli kiinnitetty toinen pienempi purjevaate kahden
seip��n v�liin, muodostamaan k�mpel�tekoisen teltan, ja vasemmalla
hiukan syrj�ss� muusta leirist�, matalien pensaiden luona, oli kapteenin
kellonmuotoinen teltta korkean puun alla. Kellonmuotoisen teltan edess�
oli lyhyt surkastunut puu. Sen paksu valkoinen runko oli t�ynn� kyhmyj�
ja pahkoja, ja kaksi surkastunutta, ep�muodostunutta oksaa ojentautui
k�sivarsien tavoin kahden puolen runkoa.
Previous Page
| Next Page
|
|