|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 6
-- -- Nyt vasta olen oppinut oikein ja t�ydellisesti k�sitt�m��n, kuinka
kallisarvoinen minulle on mieheni. Mik� valo, mik� itse�ns� ja maailmaa
k�sitt�v� henki h�ness� asuu! Ihanata on n�hd�, kuinka h�n hajottaa
kaikki sumut, karkoittaa kaiken ep�r�imisen, kuinka kaikki selvenee ja
kirkastuu h�nen puhuessaan jokaiselle, jolla vaan on korvat kuulla."
Ep�ilem�tt� t�m� miehen henkiel�m�� ymm�rt�v� rakkaus sulostutti rouva
Runebergin arkiel�m�n, joka muuten oli niin t�ynn� ty�t� ja huolia. V.
1835 suotiin puolisoille suuri ilo: heille syntyi poika. Vaikka rouva
Runebergin velvollisuudet t�ten lis��ntyiv�t, n�ytt�� h�nell� kuitenkin
olleen aikaa auttaa miest�ns� sanomalehtity�ss�. H�nen kirjoituksistaan
v. 1835--36 mainittakoon "Det v�rsta" (Pahin kaikista)-niminen runo,
nelj� nimiarvoitusta ja joukko k��nn�ksi� ranskan, englannin ja
saksankielest�. Rouva Runebergin kirjeet todistavat, ett� h�n miehens�
kanssa ahkerasti seurasi uutta kirjallisuutta. Siit� h�n v�h� v�li�
puhuu kirjeiss��n, mainiten mielenkiinnolla �sken ilmestyneit� teoksia
ja lausuen niist� mielipiteens�.
-- -- "Oletko n�hnyt von Braunin runoja? Merkillist�, ett� ne ovat
saaneet osakseen niin lyhyen ja ylenkatseellisen passituksen
Litteraturtidning'iss�. Meid�n mielest�mme h�n on juuri paraita, jotka
n�in� vuosina ovat esiintyneet. H�n ainakin koettaa k�yd� omaa tiet�ns�
eik� haikaile ja vetistele muiden mukaan, kuten nyky��n on yleisen�
tapana." --
T�llaisia, virke�t� kirjallista harrastusta todistavia lausuntoja on
kirjeiss� kesken sukkelia sanasutkauksia ja hauskoja arkiel�m�n
kuvauksia.
Jouluk. 10 p. --34.
-- -- Minun t�ytyy my�nt��, ett� min� puolestani en voi olla
ylpeilem�tt� siit�, ett� meid�n sukuun kuuluu kolme miest�, joiden
muistoa on kunnioitettu kuten Porthanin, Chydeniuksen ja Tengstr�min
(piispan). Omituista, lapsellista on asiata l�hemmin ajatellessa,
t�llainen ylpeys, mais c'est plus fort que mois, (se on minua vahvempi)
sanoi rouva Salmberg. -- --
-- -- Min� l�het�n sinulle pienen p�nt�n puolukkap��ryn�it�, jotka min�
syksyll� keitin. -- -- Min� muistelen ett� sin� sanoit niist� pit�v�si,
kunpahan ne nyt olisivat sinusta hyv�nmakuisia! Katteeksi on pantu
puolukoita, jotta ne suojelisivat p��ryn�it�, ne kun ovat pahoja
homehtumaan; nuo puolukat sinun t�ytyy kuoria pois. Olisin halusta
l�hett�nyt kilohailiakin, mutta minulla ei ole koko syksyn� ollut edes
kunnia n�hd�, viel� v�hemmin maistaa sit� laatua tavaraa; t�n� vuonna on
kilohailimaailmassa varmaankin ollut kova katovuosi." -- --
Syksyll� 1836 Runebergille syntyi toinen poika, ja sen j�lkeen �iti oli
kauan sairas ja heikko. Seuraavana vuonna toukokuussa tapahtui muutto
Porvooseen, jonne Runeberg, kuten tiedet��n, tuli lyseon lehtoriksi, ja
jossa perhe asui h�nen kuolemaansa asti. Rouva Runeberg kaipasi suuresti
p��kaupunkiin j��nytt� rakasta yst�v�piiri�. Alussa h�nt� ei laisinkaan
miellytt�nyt uusi olinpaikka.
--- "Meid�n el�m�mme menee t��ll� tavallista yksitoikkoista menoaan",
kirjoittaa h�n yst�v�lleen. -- -- "Herrat vierailevat innokkaasti
kesken��n, mutta heid�n ja naisten v�lille "on suuri juopa kiinnitetty".
Kyll� minusta olisi mieluista muuttaa takaisin Helsinkiin." --
Kes�isin perhe oleskeli Kroksn�s'iss�, joka paikka pian tuli rouva
Runebergille rakkaaksi. Suuresti h�nen mielt�ns� my�skin n�kyy
virkist�neen matka, jonka h�n teki vuotta j�lkeen Porvooseen
muuttamisen. K�ytiin Punkaharjulla, Imatralla, Savonlinnassa,
Sortavalassa y. m. paikoissa. H�n kirjoittaa t�st�:
-- -- "Monet paikkakunnat, joiden kautta matkustimme, saattoivat meit�
ajattelemaan, ett� ulkomaalaiset eiv�t ole aivan v��r�ss� kuvatessaan
Suomea autioksi ja sivistyksen puutteessa olevaksi maaksi. N�ki ik�vi�
seutuja, jotka eiv�t olleet samallaisia kuin H�meen ja Pohjanmaan
viljelem�tt�m�t maisemat ja viel� v�hemmin ne muistuttivat viljeltyj� ja
siisti� rannikkoseutujamme. Ei maanviljelyst�, siell� t��ll� vain joku
viheli�inen kaski; asujamet ovat siin� m��rin kaskenpoltolla raastaneet
ja h�vitt�neet maan, ett'ei silm�nkantamalla useinkaan n�e muuta kuin
jonkun kitukasvuisen puunvesan, joka on vaivoin p��ssyt maasta
nousemaan, mutta ei enn�t� puolta kyyn�r�� korkeammaksi, ennenkuin se
uudelleen poltetaan poroksi. Imatran n�imme, mutta se ei varmaankaan
esiintynyt loistossaan; siin� sanottiin olevan tavattoman v�h�n vett�.
Mutta tuskinpa se koskaan voinee kauneudessa kilpailla Kyr�skosken
kanssa, ei ainakaan nyt. Runebergin mielest� se oli kuin myllynr�nni,
j�ttil�isten rakentama tosin, mutta sittenkin myllynr�nni. -- -- Luonnon
ihmeen, v�h�n huomatun, mutta verrattoman ihanan olemme n�hneet; se on
tuo niin sanottu Punkaharju l�hell� Savonlinnaa. Anna anteeksi, Hebe
kulta, mutta sit� t�ytyy H�meen harjujen sanoa "sed�ksi"!
Previous Page
| Next Page
|
|