|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 5
[1] Iris oli jumalien sanansaattaja muinaisessa Roomassa. T�ss�
palvelija. Suoment. muist.
Samana talvena rouva Runeberg oli alkanut lukea suomea, -- yritys, joka
siihen aikaan oli aivan tavaton herrasnaiselle. Painatamme t�h�n otteen
kirjeest� yst�v�lle, joka kirje todistaa h�nen l�mmint�
my�t�tuntoisuuttaan vasta her�nneit� kansallisia harrastuksia kohtaan:
-- "L�nnrot on nyt t��ll�. H�n on tullut toimittamaan ja painattamaan
suurta kokoelmaa runoja, jotka h�n on ker�nnyt Arkangelin tienoilta.
H�nell� kuuluu olevan useita mythologisia runoja, joiden avulla h�n
sanoo Suomalaisten jumaluustaruston esiintyv�n tutkijalle paljoa
selvemmin ja t�ydellisemmin, kuin mit� Skandinaavian jumaluustarusto on
saatu tutkituksi Eddan avulla. Eilen, jolloin en edes viel� tiet�nyt
ett� h�n oli tullut kaupunkiin, tuli tohtori Lindfors h�nen kanssaan
minun luokseni ja sanoi minulle: "t�ss� saan esitt�� tohtori L�nnrotin,
jota niin hartaasti olette toivonut n�kev�nne." Saattanet arvata ett�
jouduin h�milleni; kaikeksi onneksi en sent��n kokonansa kadottanut
mielenmalttiani. Onpa tosiaan hauska tutustua h�neen. H�n on puolittain
luvannut Runebergille tulevansa kes�ll� Haiharaan. -- L�nnrotista
puhuttaessa johtuu mieleeni Suomen lukeminen. Min� opettelen suomea, se
on, min� luen suomea sanakirjan avulla. Se k�y hitaasti, etenkin kun
Renvallin sanakirjasta ei ole suurtakaan apua sille, joka ei osaa
latinaa." --
Lis�t�ksens� hiukan niukkoja tulojaan oli Runeberg 1832 vuokrannut
suuremman huoneuston ja ottanut poikia t�yshoitoon. Luonnollista on,
ett� se lis�si h�nen vaimonsa ty�t� ja toi h�nelle paljon huolia. Z.
Topelius, joka oli Runebergill� t�yshoidossa, kertoo t�st� Str�mborgin
muistiinpanoissa:
-- "Rouva Fredrika Runeberg oli 27 vuoden ij�ss� kalpea nuori rouva,
jolla oli kauniit, sielukkaat silm�t ja pitk� tumma tukka arkioloissa
koruttomasti k��nnetty yl�sp�in korvien kohdalta, samaten kuin vanhuuden
p�ivin�kin. -- -- H�n oli v�syneen n�k�inen, hiljainen ja ujo, paitsi
silloin kuin h�n l�heisten yst�v�in piiriss� innostui tahi sai
tilaisuuden �lykk��ll�, henkev�ll� tavallaan ottaa osaa vilkkaaseen
keskusteluun. Vaikka en koskaan kuullut h�nen valittavan tai lausuvan
tyytym�t�nt� sanaa, tuntui minusta, kuin h�n olisi kantanut raskasta,
vierasta kuormaa. -- -- Harva, joka silloin n�ki h�net niin
heikkohermoisena ja hentona terveydelt��n, olisi voinut aavistaa, ett�
h�nest� sittemmin tulisi kuuden vahvan pojan �iti ja ett� h�n itse,
kest�en koettelemuksia, joiden painon alle moni voimakkaampi henkil� on
sortunut, olisi el�nyt 72:teen ik�vuoteensa." --
Ett� rouva Runebergin sielussa piilev� alakuloisuus juuri t�h�n aikaan
tavallista enemm�n ilmeni, sit� todistavat h�nen kirjeens�. -- -- "Min�
itse tunnen, ett� on ik��nkuin k�visin harmaassa raskaassa sumussa, joka
verhoaa koko sis�llisen olemukseni, pyrkiip� se joskus her�tt�m��n
synkki� aavistuksiakin, en ole lainkaan entisell�ni."
T�m�n surumielisyyden syyt lienev�t kyll� selv�t. Vaikka h�n ei miss��n
sit� suorastaan mainitse, saatamme pit�� varmana, ett� h�ness� her�si
entist� kiihke�mpi innostus opintoihin ja kirjallisiin toimiin juuri
n�in� vuosina, jolloin h�nell� oli v�himmin aikaa sammuttaa t�t�
henkens� janoa. Useitten t�yshoitolaisten ohessa h�nell� oli luonansa
nato, joskus kaksikin, ja selv�� on, ett'ei v�h�varaisen perheen
em�nn�ll�, jonka tuli pit�� huolta n�in monesta perheenj�senest�, ollut
aikaa eik� tilaisuutta kirjalliseen ty�h�n, ei ainakaan entisaikaan,
jolloin kaikki tarpeet valmistettiin kotona. Mutta samalla kuin h�nen
aikansa hupeni taloustoimissa, kehitti h�nt� seurustelu miehens� ja
h�nen yst�viens� kanssa Lauantaiseurassa. Emme siis oudoksu
kuullessamme, ett� h�n valitti "rikkaan hengen alakuloisuutta ja kaihoa
siit�, ett� h�nelt� puuttuu kyky�", ja ett� t�m� valitus k�vi sit�
haikeammaksi, mit� l�heisemmin h�n liittyi aikansa nerokkaimpiin
henkiin.
Lis�ksi h�nen terveytens� oli hyvin horjuva, ja kuulo vuosi vuodelta
huononi. Kuinka urhokkaasti h�n kantoi nuo koettelemukset ja kuinka
lujasti ja hell�sti h�n samalla oli liittynyt mieheens�, sit� todistaa
m. m. kirje, joka on p�iv�tty helmik. 15 p:n� --38.
-- -- "Minun korvaparkani ovat ottaneet heitt�yty�kseen melkein liian
kuuroiksi. Mieleeni johtuu juuri ajatus, ett� ne varmaankin ovat
ruvenneet harrastamaan pietismi� ja alkavat itsekseen tuumailla kuinka
ne saisivat hankituksi omalle v�h�p�t�iselle itselleen tyynen ja
rauhallisen el�m�n, ajattelematta ett� niiden velvollisuus olisi olla
hy�dyllisin� j�senin� minun ruumiissani, joka ei ollenkaan olisi
tyytyv�inen, jos jokainen j�sen rupeisi huolehtimaan vaan omia
asioitaan, omaa tilintekoaan, omaa pient� ylpeytt��n j. n. e. T�st�
johtuu mieleeni, mit� sin� viime kirjeesi lopussa mainitset. T�m� meid�n
aikamme her�tt�� niin usein t�rkeit� kysymyksi�, ett� ne pyrkiv�t esille
yksin naistenkin kirjeiss�. No, miksei? Tahtoisin, ett� nuo _kadotetut,
jotka menev�t suoraa tiet� turmioon_, kuten Runeberg hyvinkin usein
heist� sanoo, sovittaen pietisteihin heid�n oman lempilauseensa (vaikka
ei tuolla ylpeydell�, joka pit�isi kadotettuina kaikkia niit�, jotka
eiv�t vaella juuri meid�n tiet�mme, kuten _he_ tekev�t) -- niin
tahtoisinpa toki, ett� joku heist� kerran saisi kuulla Runebergin
puhuvan siit� asiasta, kun h�n on oikein (niin, minun t�ytyy k�ytt��
tuota sanaa) "haltioissaan". Mutta mit�p� se auttaisi; siihen joka
tahallaan tekeytyy kuuroksi, ei mik��n vaikuta. Kirkas ja valoisa, aivan
kuin katselisin suoraan Jumalan kasvoihin, on minusta meid�n uskontomme
koko ihanuudessaan ja rakkauden runsaudessa, kun kuulen h�nen n�in
puhuvan, ja tummien, v�h�p�t�isten tomuhiukkasten lailla haihtuvat nuo
onnettomat opit, jotka perustuvat Raamatun sanan v��riin selityksiin.
Previous Page
| Next Page
|
|