|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Next Page
Page 0
The Project Gutenberg EBook of Jouluilta, by Johan Ludvig Runeberg
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Jouluilta
Kolmilauluinen runoelma
Author: Johan Ludvig Runeberg
Translator: Valter Juva
Release Date: June 10, 2005 [EBook #16034]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOULUILTA ***
Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
JOULUILTA
KOLMILAULUINEN RUNOELMA
Johan Ludvig Runeberg
Suomentanut
Valter Juva
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström Osakeyhtiö 1921.
Suomennoksessani olen siellä täällä tehnyt edeltäjäni, Paavo Cajanderin,
käännöksestä lainauksia, jotka kuitenkin runoelman kuusmitta-säkeisiin
nähden ovat useimmiten verrattain vähäpätöisiä ja vain ani harvoin
käsittelevät kokonaisia säkeitä. Toisessa laulussa olevan romanssin
entistä käännöstä on noin kaksi viidennestä säilytetty.
V. J.
ENSIMMÄINEN LAULU.
Vienona hän, hymysuin
kuin enkeli liikkuvi ko'issa,
leikkiä lyö sekä lohduttaa,
tai tyyntävi viihtäin.
Ääneti torpastaan, salomailla mi kaukana piili,
läks sotavanhus Pistoli pois hämyhelkehen illan,
lämmenneenä jo liedestään, nysä räiskivä suussa.
Kenkään mökkiä ei kotimiehenä katso ja kenkään
ukkoa seuraa ei. Myös ainoa poika ja turva
kauas läks sotateille ja taisteli Turkkia vastaan.
Murhein matkahan ei toki vanhus lähtevän näytä;
mielissään kuni muut hän joulun riemua vartoi,
vankkaan kartanohon kun kutsut näät oli saanut.
»Viitsit, mies», oli virkkaillut majur, arvosa herra,
kirkon luona kun äskettäin aseveikkohon yhtyi,
»viitsit, Pistoli, istua noin kuin korpien metso,
pörrönä piileillen; niin harvoin meillä mä nään sun!
Viel' ikä-päiviä on, viel' askelen astua jaksaa
jalkasi ruhjounut; tule pois, tule jouluna viimeks.
Juhlat pitkiä on; kun marsseja, taistoja kerrot,
hauskuttaa hämypuhteet voit tuvan untelo-renkein.»
Next Page
|
|