|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 9
Gerda koetteli kiireiss��n taskuansa ja ojensi rahan tyt�lle, joka tuota
pikaa toi h�nelle kirjeen. N�hty��n p��llekirjoituksen k�vi h�nen
otsallaan hieno v�r�hdys. H�n mursi kiireesti sinetin, ja silm�illess��n
sis�llyst� muuttui h�nen ilonsa miltei tuskalliseksi riemuksi. Iloinen
toivon hymy oli h�nen huulillaan ja h�n kiiruhti vanhempainsa luo, mutta
silloin kuuli h�n ovelta kapteenin viimeiset sanat ja vastasi niihin:
-- Min� olen saanut kirjeen Emma Wallstr�milt�! jatkoi h�n.
T�m� oli ollut Gerdan koulukumppani ja he, ollen kouluajalta uskolliset
yst�vykset, olivat kirjevaihdossa kesken��n viel� sittenkin, kuin h�nen
vanhempansa, -- is�ns� oli ruotsalainen insin��ri, -- olivat muuttaneet
takaisin Ruotsiin, jossa he asuivat Upsalassa.
-- Emma kirjoittaa ottaneensa ylioppilastutkinnon loistavilla
arvolauseilla ja alkavansa syksyll� jatkaa opintojansa. H�n on antaunut
kasvatustieteen alalle. H�n sanoo, ett� min� suvella voisin valmistautua
tutkintoon ja lupaa l�hett�� seuraavassa kirjeess� ilmoituksen
vaatimuksista. -- Ja jos �iti ja is� suostuvat siihen, niin tulisin
syksyll� Upsalaan ja saisin asua Wallstr�min luona, kaikkiaan
viidest�kymmenest� kruunusta kuukaudessa. Se ei ole mit��n kallista, se!
Seh�n on vaan seitsem�nkymment� markkaa. Sanokaas, eik� se k�y p�ins�?
Gerdan k�det vapisivat niinkuin h�nen ��nens�kin ankarasta
mielenliikutuksesta. H�n oli kalpea. N�kyi koko h�nen olennostaan, ett�
nykyinen hetki oli h�nest� t�rke� k��nnekohta h�nen el�m�ss��n, sill�
siit� riippui ��rett�m�n paljon. �iti katseli h�nt� hartaalla,
surunsekaisella osanotolla.
-- No, �iti ja is�! Mit�s te sanotte?
-- Min� sanon, vastasi kapteeni, ett� se on haaveksimista ja hulluutta.
Min� en todellakaan tied�, kuinka sin�, Gerda, ymm�rt�v�inen tytt�, voit
tuoda esiin sellaisia lapsellisuuksia. Sin� olisit valmis j�tt�m��n
�itisi, joka niin hyvin tarvitsee sinun apuasi, valmis matkustamaan
toiseen maahan, kuluttaaksesi aikaasi toimissa, joista sinulla, hitto
viek��n, ei ole v�hint�k��n hy�ty�, muuta kuin vaan maksavat is�llesi
suuret rahat. Tied�th�n rakas lapsi! ett� min� en ole rikas, vaikka
minulla on t�m� pieni kaupunginkartano ja el�kerahani. Se ei ole toden
totta paljon perheen el�tt�miseksi, ja voithan my�s ymm�rt��, ett�
veljesi kasvatus on maksanut kauniit rahat, ja nyt juuri olen min� h�nen
t�htens� pakoitettu -- -- --
Rouva Ivarssonin vieh�tt�v�, rukoileva silm�ys keskeytti kapteenin
lauseen. �idin katse oli pyyt�nyt is�lt�, ettei h�n juuri t�ll� hetkell�
haavoittaisi tytt�ren syd�nt�, mainitsemalla uhrausta, jota taas oltiin
valmis tekem��n pojan puolesta, vaikka h�nen sisareltansa kiellettiin
h�nen syd�mmens� hartain toivo, h�nen enimmin oikeutettu vaatimuksensa,
kiellettiin h�nen hengenvoimainsa ja taipumuksensa kehittyminen.
Syv� hiljaisuus vallitsi useita minuuttia. Kapteeni k�veli edes
takaisin. Rouva kutoi, ajatuksiinsa vaipuneena, sukkaa, silloin t�ll�in
katsahtaen: tytt�reen, joka seisoi p�yd�n vieress�, kirkkaassa lampun
valossa, liikkumattomana kuin kivipatsas, molemmin k�sin nojaten p�yd�n
syrj��n, rypistynyt kirje kourassa ja h�nen katseensa, josta kaikki elo
oli �kki� sammunut, oli toivottoman synkk� ja h�nen kasvonsa kalpeat
kuin kuolleen.
-- Mutta, is�! alkoi h�n vihdoin sekavalla ��nensoinnulla. Kuinka voit
sin� olla niin julma? Olenhan min� sinun lapsesi, niinkuin Rudolfikin ja
min� olen maksanut sinulle niin v�h�n h�neen verraten ja tehnyt niin
paljon hy�ty� kotonani, jota h�n ei koskaan ole tehnyt.
-- Eth�n sin� aio tahtoa, vastasi kapteeni kiivaasti, ett� h�n, joka on
mies, auttaisi �iti�si keitti�n liedell� tahi istuisi neulomassa?
H�nest�, jos h�n saa el��, on vastaedes oleva hy�ty� muulla paljon
arvokkaammalla tavalla. Kullakin on kutsumuksensa t��ll� maailmassa, ja
naisen kutsumus on uutteruudella ja innolla antautua taloustoimiin. En
koskaan, rakas Gerdani! suostu tuohon j�rjett�m��n pyynt��si, en! Siksi
pid�n min� sinusta todellakin liian paljon ja olen liian varova sinun
vastaisesta onnestasi. Muista se!
-- No, �lk��mme nyt niin suorastaan p��tt�k� asiata, rakas Otto! k�vi
rouva Ivarsson lempe�sti v�litt�m��n. Me emme ole viel� enn�tt�neet
mietti� sit�.
-- Mietti�! Mit� tarvitsee asiata mietti�, joka on kerrassaan luonnoton?
Siit� tehd��n heti p��t�s, siin� se.
-- Min� iloitsin niin sanomattomasti, -- min� toivoin! -- -- -- kuiski
Gerda vapisevin huulin, ja kyynelvirta juoksi hillitsem�tt� h�nen
poskilleen.
Previous Page
| Next Page
|
|