|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 39
Joku vuosi oli siit� kulunut, kuin Leonard muutti p��kaupunkiin. T�ll�
ajalla oli Gerdalla palvelustytt�, joka kaukaa maaseudulta oli tullut
p��kaupunkiin onneansa etsim��n. H�n oli seitsentoista vuotias ja ihmeen
kaunis, ihana mets�kukkanen, kohonnut er�maan puhtaassa yksin�isyydess�.
T�m� tytt�, h�nen harvinainen ihanuutensa ja runollinen luonteensa, h�n
kuin alinomaa hyr�illen kaukaisen kotiseutunsa kansanlauluja sek�
toimitti iloisesti ja ahkerasti askareensa, saavutti kokonaan
hienotunteisen, sivistyneen em�nt�ns� mieltymyksen. Gerda vietti monta
iltaa, kuin Leonard oli poissa, keskustelussa tytt�sen kanssa, joka
tavallisesti silloin teki jotain helpollaista k�sity�t�; itse h�n istui
jakkaralla tyt�n vieress�, sepitteli helpollaisen s�estyksen h�nen
omituisiin lauluihinsa ja salli h�nen, tahtoen jollakin tavalla palkita
h�nen hyvin toimitetun p�iv�ty�ns�, laulaa laulujansa h�nen s�estyksens�
mukaan ja h�nest� oli hauskaa keskustelulla ja sopivain kirjain
lukemisella kehitt�� tytt�sen lahjakasta, mutta viel� taitamattomuudessa
uinailevaa henke�, ja tytt�nen n�yttikin p�iv� p�iv�lt� yh� enemm�n
mieltyv�n em�nt��ns�.
Kuin nuori Katarina oli palvellut l�hes puoli vuotta Gerdalla, huomasi
t�m� kummallisen muutoksen tyt�n olennossa. Sen sijaan kuin h�n ennen
oli ollut ihan vilpitt�m�sti syd�mellinen em�nt��ns� kohtaan, n�ytti h�n
nyt yh� enemm�n ja enemm�n nurpealta ja arkamaiselta. H�n toimitti
askareensa ahkerasti ja huolellisesti kuten ennenkin, mutta ei h�n
n�ytt�nyt pit�v�n v�li� Gerdan suosiollisesta katseesta ja h�nen
hyv�ksyvist� sanoistaan. Iltasin, oltaessa Gerdan huoneessa tavalliseen
keskusteluaikaan, ei tyt�ll� n�ytt�nyt olevan en�� mit��n halua
kyselemiseen enemp�� kuin vastauksiinkaan, h�n istui vaan mykk�n�,
innokkaasti tehden ty�t�ns�, ainoastaan silloin t�ll�in vet�en syv�n
huokauksen, ja kuin Gerda kehoitti h�nt� laulamaan, ep�si h�n aina.
Kaikista n�ist� merkeist� tuli Gerda siihen johtop��t�kseen, ett� tytt�
oli tutustunut johonkuhun, joka oli vanginnut h�nen syd�mens�, ja h�n
p��tti em�nt�velvollisuutensa ja ihmisyst�vyyden oikeudella ryhty�
asiaan ja pit�� silm�ll� tytt��, ett'ei h�n, kuten monta tuhatta h�nen
kaltaistaan, joutuisi halpamaisen rakkaudenliiton uhriksi.
Hienotunteisuudessaan Gerda k�ytti kuitenkin suurinta hellyytt� t�ss�
arassa asiassa. H�n p��tti ainoastaan salavihkaa ja tarkasti pit��
silm�ll� tytt�sen luonnetta ja k�yt�st� ja viel� hellemm�ll� kohtelulla
kuin t�h�n asti her�tt�� h�nen syd�mess��n luottamusta em�nt��ns�. T�m�
ei kuitenkaan onnistunut. Katarina vaipui vaan p�iv� p�iv�lt� yh�
syvemm�lle haaveelliseen synkk�mielisyyteens�, ja Gerda oli kovin
levoton tyt�n t�hden, jonka h�n vaistomaisesti aavisti olevan
onnettomalla polulla, sill� kunniallinen rakkaus k�y edes avoimin otsin,
ilman pelkoa ja arkuutta. H�nen levottomuutensa lis��ntyi viel� enemm�n,
huomatessansa Katarinalla olevan esineit�, joita h�n omalla palkallaan
ei olisi voinut hankkia eik� my�sk��n h�nen vertaisensa sulhanen h�nelle
lahjoittaa, niinkuin kallisarvoisia, jalokivill� koristettuja
kultaneuloja. H�n n�ki h�nen my�skin usein sy�v�n hedelmi�, makeisia,
viinimarjoja ja kaikellaisia makeisia, ja oli vakuutettu ett'ei tytt�
niit� itse ostanut, vaan saanut ne joltakulta lahjaksi. Tuollaisia
turhanaikaisia korukaluja n�kee joskus sivistyneitten miesten k�ytt�v�n
jonkinlaisena sy�ttin�, joilla koettavat houkutella nuoren, kokemattoman
nais-raukan suosion puoleensa, he k�ytt�v�t niit� jonkinlaisena kurjana
matosena, joka pannaan koukkuun, sill� saatavaksi tuo herkkukala, joka
ahmaistaan ja sitten heitet��n ruodot tunkiolle. Kuin viel� muutamia
kuukausia oli kulunut, huomasi Gerda katkerimmaksi mielikarvaudekseen
tytt�sen olevan vallan surkeassa tilassa. Silloin piti h�n
v�ltt�m�tt�m�n� velvollisuutenaan ryhty� asiaan ja syytti itse��n, kuin
h�n ei aikaisemmin ollut pakoittanut Katariinan luottamaan paremmin
h�neen, kuin ehk� viel� olisi ollut aika pelastaa h�nt�, -- otti h�net
kahdenkesken huoneesen ja kysyi h�nelt� vakaasti h�nen laitaansa ja kuka
oli h�nen viettelij�ns�. Tytt� oli vastaukseksi vaan ��neti, mutta
kuumat kyynelet vuotivat h�nen poskilleen.
Gerda puhui kauan aikaa h�nen kanssaan ja koetti aivan hyv�ntahtoisilla
sanoilla, jaloimmalla ihmisrakkaudella, saada h�nt� puhumaan suoraan,
lupasi h�nelle lempeint� tuomiota, hellint� osanottoa, neuvoa ja apua.
Turhaan! Mutta kuin h�n laski k�tens� tyt�n hartioille ja tarkasteli
kirkkaalla, ter�v�ll� katseellaan h�nt� silmiin, silloin vaipui tuo
raukka, aivan kuin t�m�n jalon, petetyn naisen k�si olisi painanut h�net
maahan, alas h�nen jalkoihinsa, kostutti niit� kyynelill��n ja kuiskahti
sen kauhistavan tunnustuksen, ett� Gerdan puoliso, h�nen is�nt�ns�, oli
viettelij�. T�m� isku oli Gerdalle odottamaton. Tyrme�n�, puoleksi
tunnotonna, vaipui h�n maahan palvelustytt�ns� viereen. Mit� oli kaikki
k�rsimys, kaikki kurjuus, kuin h�n t�t� ennen oli saanut Leonardin
t�hden kokea, t�h�n kuoliniskuun verrattuna! H�n olisi ilolla el�nyt
h�nen kanssaan katalassa maan luolassa ja jakanut h�nen kanssaan
pettupalasen, viel�p� kerj�l�issauva k�dess� kuljeskellut h�nen
rinnallaan, niinkauan kuin h�n vaan oli vakuutettu h�nen siveellisest�
puhtaudestaan, h�nen uskollisuudestaan siihen pyh��n rakkauden valaan,
jonka t�m� oli vannonut h�nelle. T�m�h�n vakuutus oli se sovittava side
h�nen ja h�nen puolisonsa v�lill�, joka uhalla oli kest�nyt kaiken
masennuksen, kaiket k�rsimykset. Ja nyt se oli katkennut! Nyt oli mies
katalassa halpamielisyydess��n rikkonut uskollisuutensa ja kuin
arvottoman rievun polkenut jalkainsa alle avioliiton pyhyyden. H�n oli
ruvennut kaksinaimiseen, hyv�ksynyt sen raakalaiskatsantokannan ja ne
tavat, jotka vallitsevat kaukaisissa maissa, jotka ovat kahlehditut
h�pe�llisen orjuuden kahleilla, sill� kaksinaimiselta n�ytti
auttamattomasti Gerdan puhtaasta sielusta puolison rikos. Juuri nyt,
kuin onni taas hymyili heille niin lupaavasti, kuin h�n oli riemuinnut
miehens� menestyksest� ja niin luottavaisesti toivonut onnellista,
kaunista tulevaisuutta, juuri nyt oli h�n niin julmasti, niin kavalasti
h�vitt�nyt h�nen toiveitten pyhyyden ja, -- synkk� ep�luulo nousi h�nen
sieluunsa, -- kenties jo kauan t�t� ennen rikkonut uskollisuutensa,
vaikka sattumalta oli h�nen onnistunut salata petoksensa h�nelt�; t�m�
oli hyvin luultavaa, varsin todenmukaista (ja my�s totta). T�llainen
suuri tukahuttava tuska, joka tavallisesti saattaa ihmissieluun hurjan,
kylm�n mielen, hallitsi Gerdan syd�nt�. H�n nousi yl�s, puristi ��neti
tyt�n k�tt� niin kovasti, ett� t�m� oli v�h�ll� kirkaista ja sanoi
ainoastaan n�m�t sanat:
Previous Page
| Next Page
|
|